|
Lähettäjä: Tinkerbell
Päivämäärä: 28.10.26 04:46:39
Minua usein sanotaan noin nuoremman näköiseksi, mutta itse taas tunnen olevani oikeaa ikääni paljon vanhempi. Olen oikeasti 33v .
Osan omaan olooni tekee varmasti myös se, että tunnen vanhuutensa myös fyysisen oloni kautta, krooninen ja etenevä saitauteni on leimahtanut viimeisinä vuosina pahemmin liekkeihin. Tunnen oloni ihan vanhukseksi.
Ja muutenkin tavallaan pelkään, että koska olen niin vanha, niin aika kaiken kivan tekemiselle loppuu kesken. Ja stressaan paljon, että olisi pitänyt saavuttaa jo enemmän kaikenlaista elämässä, olen jo niin vanha. Mutta samaan aikaan ajattelen kanssani saman ikäisistä, että eiväthän he ole vanhoja, miksi he kokevat ikäkriisiä, heillähan on aikaa ja mahdollisuuksia vielä vaikka ja mihin.
Ulkonäkö taas tulee äidin puolen geeneistä, äitini ja muutkin sen puolen naiset on myös tällaisia babyfaceja, huomattavasti nuoremman näköisiä mitä passi sanoo. Ja pieni fyysinen kokokin varmaan vähän vaikuttaa kokonaiskuvaan, ollaan tosi lyhyitä ja hentosia, luusto on hyvin siro, ei naisellinen. Minua on esim pari vuotta sitten meinattu yksissä treeneissä laittaa junnujen kisajoukkueeseen urheilulajissa mitä harrastan. Ja kerran kisoissa tuomari tuli kysymään ennen suoritista, että olenkohan nyt väärässä sarjassa, kun tämä luokka on vain yli 20vuotiaille (olin 30). Aika pitkään tarjottiin lasten lippua joka paikkaan vielä aikuisena jne jne.
En kyllä itse koe nuoremmaksi olettamista yhtään imartelevaksi saati ota sitä kehuna, enemmän päin vastoin. Minusta parasta olisi olla ihan oman ikäluokkani edustajan näköinen.
|