Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   23.10.26 14:11:58

- Koen olevani äärimmäisen raskas, aidosti ihmettelen miten puolisoni jaksaa olla kanssani kahdeksatta vuotta.
- Olen käynyt useaan otteeseen terapiassa, tosin en tästä aiheesta, mutta itsereflektio toimii.

Odotan ihmissuhteilta aivan liikaa ja rehellisesti petyn joka päivä.
Esim. meen suihkuun, siellä mieleen tulee ajatus "hmmm oliskohan se puoliso laittamassa siellä kynttilöitä ja valitsemassa leffaa ja se oliskohan se myös hakenut herkkuja". Tuun suihkusta, toinen istuu sohvalla kuten silloin kun menin suihkuun ja mielessäni vähän petyn.

Esim. hän laittaa viestiä, että lähtee töistä (työaika heittelee niin tykkää oma-aloitteisesti infota milloin lähtee), mielessäni mietin, että hän varmaan tänään poikkeaa kotimatkalla jossain ja tuo kukkia/suklaata yms.
Eikä hän tietenkään niin tee, hänellä on nälkä ja hän ajaa suoraan kotiin koska teen aina ruoan valmiiksi, että syödään kun hän tulee.

En koskaan sano näistä hänelle, koska tiedän, että minä olen se ongelma.

Petyn ihan joka syntymäpäivä ihan kaikkiin. Toki tämä on alkanut jo silloin kun olin niin pieni kun muistan. Mun synttärit on aina jotenkin skipattu ja mut on jätetty oman onneni nojaan (ihan kun 5v. osaisi suunnitella ja toteuttaa synttärit)...
Silti, joka ikinen vuosi mietin mielessäni että "hmmm tänä vuonna täytän 30, mitä jos mulle järjestetäänkin yllätyssynttärit". Ja ei, ei mitään. Ironisesti lähipiiri unohtaa ja pari päivää myöhemmin laittaa viestiä.

Onko tämmöiselle epärealistisille odotuksille asettavalle käytökselle jotain termiä?

Tämä on oikeasti raskasta, tässä oli vaan ihan muutama esimerkki, mutta näitä tilanteita käy mun mielessä parin tunnin välein... Ja ei, kaikki niistä eivät liity millään tavalla rahaan.
Haluan myös lisätä, että teen tosi paljon muita ajatellen. Oikeastaan viimeiset 10-vuotta oon suunnitellut kaikki synttärit kaikille, koonnut whatsapp-ryhmät, miettinyt lahjat, hakenut lahjat jne.
Teen meillä ruoan, suunnittelen sen pitkälti puolison lempiruokien ympärille koska tykkään yllättää hänet niillä.
Kaupassa myydään jotain sesonkituotetta tai jokin on alennuksessa, ostan miettimättä heti sellaisen puolisolleni koska tiedän, että hän on haaveillut siitä.

Ehkä sekin nostaa niitä odotuksia omassa mielessäni, koska teen niin paljon metatyötä kaikkien eteen odottaen, että saisin siitä edes osan takaisin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.10.26 14:19:07

Dg:
>naiseus

Lähettäjä: ........... 
Päivämäärä:   23.10.26 14:19:33

Epäkiitollinen ja epärealistinen marttyyri. Kuvittelet muiden osaavan lukea ajatuksiasi ja kun eivät osaa, ryvet itsesäälissä ja surkuttelet karmeaa kohtaloasi. Kannattaa ainakin vaihtaa terapeuttia sellaiseen, joka osaa opettaa kommunikoinnin tärkeyttä parisuhteessa ja muutenkin, kiitollisuusharjoituksista voisi olla apua ja siitä, että teet asioita itse, etkä haaveile ja unelmoi muiden tekevän niitä ajatusten voimalla.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   23.10.26 14:36:19

Kuulostat myös miellyttäjältä, siltä kiltiltä tytöltä. Teet kaikille kaikkea, alitajuntasi ajattelee että sitten sinusta pidetään. Lakkaa tekemästä. Ja opettele delegoimaan. Ja kertomaan omista toiveistasi toisille.
Itsellä on aavistuksen samaa ja pikku hiljaa olen oppinut siitä pois. Hurjan usein esim. kaupassa näen jonkin asian, minkä tiedän ilahduttavan toista. Ennen olisin ostanut sen, mutta nykyään perustelen ostamatta jättämistäni sillä, että krääsää on maailmassa jo ihan liikaa. Tämän "mekaanisen toiminnon" estäminen ajatuksissa on helpompaa kuin saada esille se tunne sieltä syvästä itsestäni mikä tuota aiheuttaa. Mutta tiedostan myös että tuo miellyttäminen on minulla ollut jo lapsesta lähtien. Esim. vein opettajalle jotain pikku lahjoja.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   23.10.26 14:45:06

En kuvittele muiden osaavan lukea mun ajatuksia. Kyllä mun puoliso tietää mistä tykkään, millasista yllätyksistä tykkään, millaisia rakkaudenosotuksia tykkään ottaa eniten vastaan jne.

Mutta on todella epäreilua sanoa toiselle joka päivä "mä kuvittelin että olisit..."
Siksi pidän nämä usein itselläni, koska kuten aloituksessa sanoin, näitä ajatuksia tulee päivässä paljon.

Meillä toimii kommunikkatio ja oon hyvin avoimesti puhunut tästä puolisolleni. Toisaalta on todella hyvä ettei hän ole ikinä säikähtänyt tätä ja ruvennut tekemään viikottain jotain suuria eleitä. Muutaman kerran vuodessa hän ottaa sen asiakseen ja aidosti yllättää.

Tunnista todella itsestäni tuon miellyttäjän. Kotiolojen vuoksi mitä enemmän kotitöitä teit ja mitä täydellisempi olit, sen enemmän sait huomiota.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.10.26 14:49:50

Täällä yksi miellyttämään kasvatettu ja siitä myös palkittu. Meillä vanhempi käski muistaa opettajaa. Osittain kuuluu ihan hyviin tapoihin muistaa lukukauden lopuksi. Eihän sitä kuitenkaan kaikki tee. Mua on myös huoli toisten jaksamisesta ja hyvinvoinnista ajanut miellyttämään muita, sillä yritän heitä piristää. Tästä tulee sitten ikävä kierre, jossa itse jää itselleen toiseksi. Toisia on hyvä ottaa huomioon, mutta liika on liikaa.

Aloittaja kuulostaa siltä, että olisi hyvä hetki pysähtyä ja ottaa oma elämä haltuun. Älä odota muita, äläkä myöskään anna muiden odotuttaa itseäsi (jälkimmäiseen sorrun itse toisinaan). Keskity enemmän omiin tarpeisiisi ja sytytä itse ne kynttilät suihkun jälkeen tai yksinkertaisesti pyydä toista järjestämään romanttinen ilta kuvailemallasi tavalla. Vaadi muilta välillä. Heistä on kätevää kun sinä panostat heihin mutta heidän ei tarvitse panostaa sinuun. Kerrot muille mitä haluat, mitä sinusta olisi kiva tehdä. Heidän reaktionsa siihen kertoo myös sitten kaiken olennaisen miten he sinut ja sinun tarpeesi arvottavat elämässään.

Muutoin kaikki taitosi ovat äärimmäisen arvokkaita ja hyödyt niistä todennäköisesti työelämässä, kunhan opit delegoimaan kuten joku aiemmin jo mainitsi.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   23.10.26 14:52:41

Jotain miellyttäjän ja uhriutujanarsistin väliltä. Uhriudut ensin yrittämällä miellyttää kaikkia, koska silloin koet ansaitsevasi siitä palkkion. Sitten uhriudut, kun et saa palkkiota. Hyvät tekosi eivät ole pyyteettömiä, joten lopeta ne.

Lähettäjä: Minerva 
Päivämäärä:   23.10.26 14:57:05

Tarvitseeko tuohon nyt mitään diagnoosia antaa? Jos ajattelet, että ihanat, huomioivat yllätykset olisivat sun ykköstoive, mutta tiedät, että se ei toteudu, mieti realistisempi kakkostoive. Se voisi olla esim. puolisolle esitetty pyyntö, jossa kerrot mitä toivoisit tämän tekevän ja kerrot, miten se ilahduttaisi sinua.

Vaikkapa tuo kynttilä- ja elokuvakeissi. Ei se puoliso välttämättä hoksaa, että nämä asiat tekisivät sinut onnelliseksi siinä tilanteessa. Toki sitten sinun pitää pystyä myös iloitsemaan niistä toteutetuista pyynnöistä, jotta niiden toteuttaminen on mielekästä jatkossakin.

Eihän se sama asia ole tietenkään, kuin pienet kivat yllätykset, mutta meitä sellaisia, jotka emme oikein osaa tällaisia ilahdutuksia itse keksiä, on kuitenkin paljon. Monet meistä kuitenkin oikein mielellään läheiselle niitä tehdään, jos toive niistä välitetään.

Eri asia on sitten, jos toiveetkin jätetään huomiotta, vaikka itse olisit toista huomioinut (vastavuoroisuus tulee säilyä, mutta se ei saa olla luonteeltaan kaupankäyntiä, jossa lasketaan koko ajan, onko puntit tasan). Silloin on kyse jonkinlaisesta välinpitämättömyydestä, josta saakin olla pettynyt.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   23.10.26 15:19:02

"Hyvät tekosi eivät ole pyyteettömiä, joten lopeta ne."

Tämä on aivan totta, mistä päästään siihen, että minun on vaikea kuvitella ettei muut ajattelisi näin.
Itselle se on itsestäänselvyys, että teen asioita joita tykkäisin, että minulle tehtäisiin. En kuitenkaan pidä mielessä mitään listaa (uskokaa tai älkää).

En osaisi kuvitella tilannetta, että tekisin täysin "tunteettomasti" jollekin jotain hyvää. Kyllä siitä on aina hakemassa vähintään hyvän olon tunnetta.

Jos joku kuitenkin on tälläinen, avatkaa lisää! Haluan oikeasti oppia