|
Lähettäjä: muiden kuullen?
Päivämäärä: 23.10.26 01:38:33
Kysymys teille, joilla on kouluikäisiä lapsia tai esiteinejä. Jos joku perheen ulkopuolinen auttaa lasta/esiteiniä, mutta lapsi/esiteini ei sitä arvosta ja tuo tyytymättömyytensä esiin auttajan kuullen, puututteko lapsen/esiteinin käytökseen vaikka auttaja kuulee senkin vai annatteko lapsen/esiteinin puhua suunsa puhtaaksi?
Kävi seuraavanlainen tilanne: kaverini ja hänen 12v. esiteininsä (kuudennella luokalla) olivat syyslomalla ja he olivat suunnitelleet päiväreissua 80 km:n päässä sijaitsevaan kaupunkiin, jossa on iso kauppakeskus. Kaverin puolisolla ei ollut lomaa ja tarvitsee työssään autoa. Perheen toinen auto oli korjaamolla ja varaosan saamisessa kesti. Kaveri manaili minulle, kun ei naapurikaupunkiin mene edes julkisia ja olivat esiteinin kanssa odottaneet shoppailureissua. Minulle tuli työmatka ko. kaupunkiin ja laitoin kaverille viestin, että jos haluavat, pääsevät minun kyydissäni. Lähtö 7.30 ja he olisivat kauppakeskuksella n. 8.30. Kauppakeskuksen ruokakauppa on siihen aikaan auki, joten sisälle pääsee kyllä. Muut kaupat aukeavat klo 9 tai 10. Takaisin olisi lähtö 17.30 ja kotona oltaisiin n. 18.30. Kaveri sanoi juttelevansa esiteinin kanssa ja sitten myöhemmin laittoi viestiä, että tulevat mielellään kyydissä.
Koko menomatkan esiteini valitti, kuinka hänen kaverinsa ei päässyt mukaan ja kuinka olivat jo ehtineet suunnitella, mitä kaikkea kauppakeskuksessa yhdessä tekisivät. Kaverini ei sanallakaan ollut maininnut esiteinin kaveria. Autossa olisi kyllä ollut tilaa vielä yhdelle. Kaverini ei kuitenkaan sanonut mitään, antoi esiteinin valittaa.
Työpäivän aikana sain kaveriltani viestin, jossa kysyi, oliko minulla kiire kotiin vai syötäisiinkö yhdessä kauppakeskuksessa ennen kotimatkaa. Kaverini tarjoisisi ruuan kiitoksena siitä, että pääsivät kyydissäni. Vastasin, että ruokailu ennen lähtöä sopii kyllä.
Koko ruokailun sekä kotimatkan esiteini valitti, kun meni niin myöhään. Hänen olisi pitänyt olla kotona klo 16, että olisi ehtinyt harratukseen ja nyt harrastus jäi välistä ja jää jälkeen muista yms. Taaskaan kaverini ei sanonut sanaakaan esiteinin valituksiin.
Tuli olo, että olen pilannut esiteinin loman (tai ainakin lomapäivän), kun yritin olla avuksi ja mahdollistaa heille (työnantajan sanelemien aikataulujen puitteissa) päivän kauppakeskuksessa. Ja koska kaverini ei sanonut mitään esiteinin valituksiin, aloin miettiä, oliko kaverini samaa mieltä esiteinin kanssa, mutta antoi esiteinin tuoda esiin mielipiteen, ettei hänen itsensä tarvinnut. Menomatkalla kaveri olisi voinut sanoa ”tämä on nyt meidän kahden yhteinen päivä, kavereita ehtii nähdä toisena päivänä” ja paluumatkalla ”nämä aikataulut oli tiedossa kun päätettiin ottaa kyytitarjous vastaan ja yhdessä sovittiin päivällä, että kysytään ehdittäisiinkö syödä yhdessä ennen lähtöä”.
Onko nykyään yleistä, ettei lapsen/esiteinin epäkohteliaisiin sanomisiin puututa muiden kuullen? Omasta lapsuudestani muistan, että vanhemmillani oli tietty katse ja jos he sillä tietyllä tavalla katsoivat, piti laittaa heti suu kiinni, miettiä mitä tuli sanottua väärin ja yrittää korjata sanomisensa.
|