Lähettäjä: Lapsesta kyse 
Päivämäärä:   22.10.26 19:40:25

Lapsellamme on diagnosoitu autismin kirjo joten tutkimuksissa on rampattu. Välillä on ollut pienempänä toimintaterapiaa ja välillä jaksoja lasten psykiatrialla. Tällä hetkellä meillä ei ole hoitokontaktia mihinkään. Lapsella on nyt ikää 12 vuotta ja on siis 7. luokalla.

Odotti innoissaan yläastetta, mutta se ei alkanut kovin hyvin. Lapsella on useita aineita joiden tunneilla ei ole käytännössä käynyt ensimmäisen tunnin jälkeen, kun ahdistaa liikaa. Lapsi itse ei osaa sanottaa tai halua kertoa mikä niissä tunneissa ahdistaa niin paljon ettei pysty menemään. Vaihtelevasti tekee avustajan kanssa tehtäviä käytävällä tai on tekemättä mitään.

Näinhän tilanne ei voi jatkua joten pyysimme koululle palaveria. Siellä oli lapsen opettaja, luokan avustaja, terveydenhoitaja, psykologi ja koulukuraattori. Saimme sovittua, että lapsi saa suoritettua muutaman aineen kun tekee kotona tehtäviä ja katselee videoita ymv. Mutta tähän itse ongelmaan ainoa apu oli, että lapsi käy koulukuraattorilla 2-3 viikon välein.

Anteeksi nyt vain, mutta minä suhtaudun tähän hyvin negatiivisesti. voiko tuosta oikeasti olla jotain apua? Olemme ala-asteella pyytäneet lapselle kuraattori käyntejä, mutta ”tiivis yhteistyö” oli yhtenä lukukautena 4 käyniä. Toisena lukuvuotena kuraattori vaihtui ja vaikka asiakkuuden piti jatkua hän unohti jostain syystä meidät. Puolen vuoden soittelun ja viestittelyn jälkeen saimme kuraattorin kiinni ja siitä seurasi yksi käynti. Seuraava aika peruuntui eikä siitä ilmotettu, että peruuntuu eikä ikinä tullut uutta aikaa tai vastauta vaikka kyselimme.

Minulla ei muutenkaan jäänyt tästä kuraattorista jonka tapasimme eilen kovin hyvää kuvaa, mutta nyt pitäisi vain luottaa siihen, että hän osaa keskustella lapsen kanssa niin, että lapsen ahdistus helpottaa ja hän pystyy taas käymään oppitunneilla. Joten kiitos niitä positiivisia kokemuksia koulukuraattoreista. Etenkin jos lapsella on aika vaikeita nepsy-piirteitä niin onko heillä yleensä hyvät valmiudet edetä tavoitteellisesti tällaisten lasten kanssa? Minulle tuo ammattiryhmä on aika vieras ja ärsyttää oma asenne ja pelottaa tuleva. Sitä apua on nyt jostain lapselle löydyttävä ja tämä on ainoa vaihtoehto, joten pitäisi kai suhtautua toiveikkaasti, mutta en osaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.26 20:53:40

Meidän koululla olisi ollut kiva ja ymmärtäväkin koulukuraattori mut juttelu ei ollut nuorelle jolla myös autismin kirjo, ollenkaan kiinnostavaa. Taisi yrittää pari kertaa ja sen jälkeen ammattilainen fiksusti totesi ettei tästä ole hyötyä kun nuori ei itse halua keskustella. Koulukuraattori joka todella ymmärsi mitä autismin kirjo nuoren arjessa on, oli kuitenkin muuten hyvä tuki palavereissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.26 22:17:54

Koulukuraattorit taitaa olla sosionomeja ja se on pääosin mukavaihmisten ammattikunta. Kontaktin otto lapseen pitäisi kyllä sujua mutta jos tapaamisia on noin harvoin niin eihän siinä mitään luottamussuhdetta voi syntyä.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   22.10.26 23:35:28

No ymmärrän, eihän tuollainen silloin tällöin kuraattorin tapaaminen mihinkään riitä ! ilmeisesti lapsella kuitenkin avustaja sentään on.. mutta olisihan se hoitokontakti ihan must juttu, että sitä vaatisin takaisin.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   23.10.26 00:46:14

Täällä on vain hyviä kokemuksia koulukuraattorista.

Mutta kyllähän se tosiasia on, ettei tuollainen keskusteluapu ole välttämättä autistille ollenkaan sitä, mitä hän tarvitsee.
Omani ei halunnut käydä, ja ymmärsin hyvin, ei muutenkaan tykkää jutella vieraille ihmisille, ni tuohan vaan lisää ahdistusta, jos sellaiseen pakotetaan.
Koulussa nyt ei varmastikaan vaan ole tarjota muuta. Mitä sinä itse haluaisit, että koulu tekisi??

Kannattaa selvitellä mahdollisuutta pienluokkapaikkaan, mun autisti lapseni kävi yläkoulun pienluokassa todella hyvällä menestyksellä. Tiedän, että joissain kunnissa on olemassa ihan autismiluokkiakin kirjolaisille, tosin taitaa olla aika harvassa.

Myös esim. nepsyvalmennusta, toimintaterapiaa tai tukihenkilöä kannattaa miettiä. Mun lapsen nepsyvalmentajalla oli aikanaan koira mukana tapaamisissa, se oli hyvä jäänsärkijä, ja lapsi tykkäsi valmennusjaksosta kovasti.