Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   21.10.26 00:08:24

Pohdin tässä jatkaisisiko (parinkymmenen vuoden) parisuhdetta kun lasten kasvettua olen herännyt todellisuuteen että mieheni on kaveri, ei puoliso…

Periaatteessa kaikki ok. Olen kai tottunut liitossamme siihen että mies ollut aina aika ’kylmä’, eikä ole koskaan ollut mikään tunteiden näyttäjä; ei helli, ei hali, ei kehu, ei paljoa kosketa, ei kaipaa kun olen ollut kauan poissa tai ainakaan koskaan sano sitä, ei juurikaan seksiä, ja jos minulla paha mieli ei osaa lohduttaa, taputtaa ehkä päähän... Niin ja itse olen eläinrakas mutta hän ei, eikä osallistu esim. lemmikin hoitoon paitsi pakosta jos olen poissa. Jotenkin vasta nyt lasten kasvettua herännyt tähän todellisuuteen oikein todella.

Toisaalta; on kiva ja turvallinen, tehdään juttuja yhdessä, laittaa yhdessä kotia ja pihaa, riidellään välillä mutta ei mitenkään isosti. Molemmilla aika lailla omat elämät. Ei mitään suurta draamaa mutta tuntuu että tätäkö tämä nyt sitten on..

Yhdessä eteenpäin lainehtimista ilman tunteita. Vai voiko haluta vielä muuta viisikymppisenä? Vai olenko vain vaativa? Lapset aikuisia

Kertokaa kokemuksia tässä iässä eronneet.