|
Lähettäjä: Iso ongelma jo
Päivämäärä: 20.10.26 19:13:43
Lapsi on nyt 13 ja on aina ollut sellainen ettei saa auttaa tai neuvoa missään. Saa kamalat hepulit (huutaa, karjuu, heittelee tavaroita jne) jos koittaa antaa vinkkejä miten tahansa esim leipomiseen. Sama homma jokaisen asian kanssa ja tämä on etenkin koulussa hyvin iso ongelma, lapsi ei osaa, mutta ei halua ottaa neuvoja vastaan. Kotonakin tämä on ongelma ja tuntuu, että jatkuvasti lapsi saa raivareita kun ei osaa tehdä jotain askartelua/ käsityötä/ leipomusta ja apua tai neuvoja ei ota tippaakaan vastaan niin senkin takia asiat menevät pieleen ja lapsi kiukuttelee kun ei osaa, mutta ei halua ottaa neuvoja tai apua vastaan seuraavallakaan kerralla. Esim näen, että lapsi on laittamassa leivinjauhetta 2 dl sen sijaan, että pitäisi laittaa 2 tl. Kun kerron, että yleensä sitä laitetaan paljon vähemmän ja kehotan lasta katsomaan ohjetta tarkemmin, kun yleensä leivinjauhe mitataan teelusikalla ei desimitalla. Lapsi raivostuu, että kyllä hän osaa eikä tarvitse apua. Jatkaa mittaamista ja kippaa sen 2 dl leivinjauhetta. Sitten raivoaa, kun ei onnistu. Mutta seuraavalla kerralla taas sama homma, ei saa auttaa kun osaa ja jälkikäteen raivoaa kun ei onnistu. Eihän tässä olisi näin isoa ongelmaa, jos lapsi oppisi virheistään, mutta ei. Hän ei yhtään opi vaan toistuvasti saman tapaisia asioita menee mönkään ja lopputulos ei onnistu. Nyt 7. luokalla alkoi kemia missä tekevät kokeita ja koska lapsi ei suostu ottamaan neuvoja tai apua vastaan eihän ole pystynyt näille tunneille osallistumaan. Sama homma kotitaloudessa. Lukuaineisiin osallistuu ja tekee jos osaa, jos ei osaa ei tee koska ei suostu ottamaan apua vastaan keneltäkään.
Tänään havahduin taas siihen, että olen kertakaikkiaan väynyt tähän tilanteeseen. Alkaa jo tuntua, että voiko tällainen käytös edes olla ”normaalia” lapsen kehitystä esim mutrosikään liittyvää. Minusta tuntuu, että tämä pahenee jatkuvasti ja sama haaste on ollut lapsella aina. Voi kyllä johtua ihan siitäkin, että nyt lapsen odotetaan enemmän suoriutuvan itse ja alkaa luonnostaan tekemään vaativampia asioita niin tilanteita on enemmän. Mutta en vain voi käsittää, miksi sitä apua tai neuvoja on niin älyttömän vaikea ottaa vastaan. En ole sellaista ihmistå vielä tavannut jolta lapsi suostuisi apua ottamaan vastaan eli ei ole edes henkilöstä kiinni.
En tiedä saako täältä mitään vinkkejä millä tilannetta voisi lähteä ”korjaamaan”, mutta kokeillaan silläkin uhalla, että haukut tulee. Tiedän jo valmiiksi, että joku lapsen kasvatuksessa on mennyt pahasti pieleen, kun on näin jääräpää.
|