|
Lähettäjä: Hämmästynyt
Päivämäärä: 19.10.26 21:12:11
Harrastusporukkaan tuli eräs mies, suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kanssani, noin nelikymppinen.
Heti ensi kohtaamisesta alkaen olen aistinut, ettei tämä tyyppi pidä minusta yhtään, siis ei yhtään. Mulkoilee minua jos sattuu katsomaan, pääosin pyrkii välttelemään; kääntää selän ja kohdakkain aina katsoo muualle, ettei tarvitsisi edes katsoa minua päin. Jos tervehdin kun saavumme samaan tilaan, sen sijaan että tervehtisi takaisin kuten normaalit ihmiset, tuijottaa minua totisena tai kiukkuisen näköisenä eikä sano mitään. Ei puhu minulle ellei ole aivan pakko. Jos kysyy porukassa jotakin ja minä satun tietämään vastauksen, ei noteeraa puhettani lainkaan vaan olen hänelle kuin ilmaa.
En tunne häntä entuudestaan, mitään pahaa en ole hänelle tehnyt, en pahaa sanaa sanonut. Olen parhaani mukaan koettanut olla ystävällinen kuten kaikille muillekin ja auttanut alkuun tarvittaessa. En lainkaan käsitä tätä kertakaikkista myrkyllisyyttä, koska hän ei edes tunne minua eikä voikaan tuntea, koska ei suostu kommunikoimaan kanssani.
Olen antanut tyypin olla rauhassa, koska selvästi pelkkä olemassaoloni veetuttaa häntä, mutta kyllä jotenkin loukkaa ja ärsyttää itseänikin tuollainen aikuisen ihmisen passiivis-aggressiivinen käytös ilman mitään rationaalista syytä. Ymmärrän, ettei kaikista voi pitää, mutta kyllä aikuisten ihmisten pitäisi kyetä tulemaan asiallisesti toimeen keskenään. Perus käytöstavat lasken kuuluvaksi tähän.
Oletteko itse joskus tunteneet näin voimakasta vastenmielisyyttä käytännössä tuntematonta henkilöä kohtaan? Mistä se voi johtua?
Itselleni ei nyt tule mitään muuta mieleen kuin että hän mahdollisesti kokee minut tässä tavoitteellisessa lajissa jotenkin uhaksi itselleen - voiko kyseessä olla yksinkertaisesti vain kateus? En keksi mitään muutakaan mikä kävisi edes jotenkin järkeen. Olen kyllä hyvä tässä harrastamassani lajissa - mutta niin on hän ja moni muukin eikä tämä tyyppi ketään muuta kohtaan käyttäydy näin.
|