|
Lähettäjä: eioo
Päivämäärä: 19.10.26 16:07:48
Kaikilla ympärillä olevilla on aina kauhea tarve neuvoa ja kontrolloida mun elämää? Vai oonko vaan idioottien ympäröimä? Itse kallistun jälkimmäiseen...
Taustaa: olen kolmekymppinen nainen jonka äiti on hyvin ripustautuva ja kontrolloiva, naamioi tämän vain hyväntahtoiseksi auttamiseksi. Sanelee, ei kysy minun mielipidettä. Osaa kyllä kysyä muilta, mutta minulta ei tarvitse. Puhuu tuttavilleen että laittavat minulle viestiä ja kysyvät mitä kuuluu jne. Kun ilmeisesti olen hänen mielestään niin avuton kun ei paljoa ole sosiaalisia suhteita. Nehän onkin niin kivoja näin "pakotettuna". Minulle kun riittää muutama aito ja vilpitön ihmissuhde, jotka on jo olemassa. Välien katkaisua on ollut puheena, josko ymmärtäisi lopettaa. Olisi kiva saada elää sitä omaa elämää, siten kuin itse haluaa. Ei niin kuin muut haluaa sinun elävän. Ei vaan tunnu puhetta tai huutoa ymmärtävän.
Ei tässä auta kun muuttaa toiselle puolelle maapalloa, missä huonot yhteydet, niin ehkä minäkin saan rakentaa sitä omaa elämääni.
|