Lähettäjä: Mitä nyt? 
Päivämäärä:   18.10.26 20:44:43

Aloitus on yhtä outo kuin tilannekin. Olen ollut todella väsynyt tilanteeseeni, joka on ollut täynnä haasteita ja vaikeuksia viimeiset pari vuotta. En ole päässyt kunnolla harrastamaan aikoihin ja stressiä on ollut onnenhetkiä enemmän. Kun nyt vihdoin osasin luovuttaa ja laittaa viimeiset pari hevosta pois, olen aivan hukassa. Ahdistaa, itkettää enkä tiedä mitä tehdä. Toisaalta olo on aivan voimaton ja turta. En jaksa etsiä uutta hevosta, kun mikään ei tunnu kolahtavan ja toisaalta ahdistaa se, että uudellakin hevosella olisi hitosti vaivoja. Mutta tätä menoa olen niin syvissä vesissä talven jälkeen, etten ehkä enää nouse. Hevosia ollut yli puolet elämästäni, joten tilanne on todella uusi ja erilainen. En edes tiedä mitä aloituksella haen… Ehkä vertaistukea tai muita kokemuksia..?

Lähettäjä: MM 
Päivämäärä:   18.10.26 20:48:40

Vertaistukea ja voimia <3

Kun vein rakkaan hevoseni viimeisen kesän päätteelsi lopetetyavaksi, romahdin täysin. Jakdoin siivota lainatraikun ja ajaa kotiin. Sitten romahdin. Siitä on nyt pari vuotta. Suru oli valtava, sitten tjli lievä helpotus ja sitten epätoivo, kun yritin hartastaa muiden hevosilla. Nyt duunnittelen uuden omsn hankintaa. Ahdistaa myös ajsgus kaikista tulevista ell-käynneistä...

Tsemppkä. Anna ajan kulua, kyllä se siitä kirkastuu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.10.26 20:48:44

Entäpä jos ihan vain lepäät hetkisen. Mikään ei ole poissuljettua jatkossa, mutta joskus tekee ihan hyvää vetää henkeä ja miettiä tulevaisuuden ratkaisuja hätiköimättä. Tee kaikkia niitä asioita joista tulee hyvä mieli.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   18.10.26 20:54:37

Ota nyt aikaa. Itellä oli omassa tallissa 15 vuotta ja kun hevonen tuli vanhaksi ja sairaaksi olin jo etukäteen päättänyt etten ota ainakaan heti uutta. Nyt tuosta on jo 9 vuotta enkä ole ottanut. En kaipaa sitä stressiä. Sen jälkeen on tullut ostettua mm kesämökki :D

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   18.10.26 20:58:26

Hengähdäpä hetki ja ajattele järjellä. Saat järjen muutamaksi sekunniksi kaivettua esiin kaiken hädän keskeltäkin.

Asiasi ovat nyt sotkussa, ainakin psyykkisesti ellei muuten.
Et voi hankkia uutta isoa vastuuta mitä hevonen on.
Tiedät kyllä miten moni asia hevosenpidossa voi mennä pieleen. Et kestä sitä nyt.

Käytä nykyhetki itsesi kasaamiseen. Kuulostat siltä että hermosto on riekaleina, psyykellä hätätila päällä ja masennus on aktiivisena. Lepää. Syö kunnolla ja ota vitamiineja, kävelylenkkejä rauhallisesti. Löydä merkitys itsesi kuntouttamisesta, et voi hevosillekaan mitään antaa uupuneena.

Kun elämäntilanteesi ja mielesi rauhoittuvat, sitten voit alkaa miettiä paluuta hevosasioihin. Sitten sekä sinä että hevoset saa siitä jotain ja selviät mahdollisista vastoinkäymisistäkin paremmin.

Lähettäjä: Muutos 
Päivämäärä:   18.10.26 21:13:39

Sulla on tapahtunut nyt tosi iso elämänmuutos. On normaalia, että sen jälkeen tuntee monenlaisia tunteita. Mä sanoisin samaa kuin muutkin, eli älä tee nyt hätiköityjä päätöksiä. Ota aikaa ihan vain itsellesi ensin, vaikka se aluksi tuntuisi vaikealta.

Mä jouduin pakon edessä kymmenen vuotta sitten lopettamaan ihan jopa työskentelyn hevosalalla sairauden vuoksi. Vaikka on radikaalia sanoa näin, mutta lopulta se oli parasta mitä mulle on koskaan käynyt. Menetin uran, monia ystäviä ja monet aikaisemmat kontaktit hevosiin. Tuntui ihan todella tyhjältä pitkän aikaa ja edelleen välillä tunnen pientä haikeutta, kun mietin miten kivaa ois kun olisi omalla pihalla hevosia.

Mutta kun silloin käytin kaiken vapaa-ajan hevosiin, jotka aiheutti myös unettomia öitä, niin nykyään mä heräilen rauhassa koiran kanssa aamuisin, käydään pitkillä lenkeillä ja teen ihan todella kivaa työtä, johon opiskelin sitten aikuisena. Lisäksi oli aikaa deittailla ja tapasin mun miehen, sain uusia ystäviä opiskelu- ja työkavereista ja nyt meillä on aikaa tavata, käydä kahvilla, leffassa tai vaikka harrastaa yhdessä. Vaikka pääsen hevostelemaan vaihtelevasti vuokrahevosen kunnon mukaan, mulla on nyt aikaa ja mahdollisuuksia vaikka mihin, vaikka alussa oli vaikea hyväksyä, että elämä tulee nyt muuttumaan.

Lähettäjä: choconut 
Päivämäärä:   18.10.26 21:19:09

Ymmärrän sinua, vähän tutun kuuloisia tuntemuksia. Halaus sinne <3
Minun viimeisin hevoseni lopetettiin vaikean vamman takia kohta 2 vuotta sitten ja hevosen lisäksi lähti myös pohja elämältä ja arjelta. Vaikka luulin, että nyt pystyisin suhtnhelposti lopettamaan tämän hullun harrastuksen enkä enää osta uutta hevosta ikinä, niin ei se ole ollutkaan lainkaan kivutonta. Luulin, että se olisi ollut helpotus, sillä olin hyvin väsynyt siihen hevosenomistajan arkeeni. Ratsastus ja omat hevoset oli kuitenkin ollut myös elämäni tärkein palanen puolet elämästäni. Joka päivä useita tunteja meni tallilla, neljä kertaa viikossa valmennukset onnistumisen ja epäonnistumisen tunteineen, viikonloppujen kisareissut, pitkän maastoretket ystävien kanssa, rapsutushetket hevosen kanssa karsinassa ja yhteys omaan hevoseen, muut ihanat kanssaharrastajat ja hevosihmiset ympärillä ja ihan koko se elämäntapa katosi. Joo katosi kaikki hevosen omistajan kamalat stressit, huolet, pelot, murheet ja jatkuva ahdistus kuinka tunnit loppuu vuorokaudesta kesken eikä ehdi esim nukkua kunnolla, talvisin tallilla palelu yms yms, mutta myös kaikki se hyvä ja antoisa. Hevoset ja ratsastus oli oikeasti rytmittänyt ihan koko mun elämääni.
Olen tässä parin vuoden aikana epätoivoisesti yrittänyt paikata aukkoa ties millä harrastuksella ja tekemisellä, mutta mikään ei tunnu toimivan. Ensin korvasin tallilla käynnin urheilemalla aivan liikaa ja poltin itseni loppuun fyysisesti ja henkisesti. Sairastuin uudelleen nuorena tukahdutettuun syömishäiriöön (hevoset silloin paransi minut ja hevoseni on ollut kaikki nämä harrastusvuodet minun motivaationi ravita itseäni hankalinakin hetkinä kunnolla) ja kroppa petti. Nyt kun samanlainen aktiiviurheilu ei sen takia ole vaihtoehto, niin minusta tuntuu että kasetti on hajoamassa ihan lopullisesti. Yritän edelleen ihan koko ajan löytää uutta sisältöä elämääni, jotain mikä tekisi elämästä taas kivaa ja motivoivaa sekä auttaisi parantumaan taas, mutta en vaan meinaa keksiä enää vaihtoehtoja.
Tavallaan en kyllä oikeasti yhtään haluaisi enää koskaan hankkia hevosta, muistan aivan liian hyvin ne sen homman huonot puolet. Mutta usein löydän itseni miettimästä, että onko minulla vaihtoehtoja. Olen harrastajana sellainen ”kaikki tai ei mitään”-tyyppi, eli mitään välimallia hevostelulle, kuten höntsä-harrastamista tai esim vuokrahevoskuviota en pysty edes ajattelemaan minulle vaihtoehtona! Yllättävän hankalaa :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.10.26 21:23:15

Lähettäjä-

Päivämäärä18.10.26 20:48:44

Entäpä jos ihan vain lepäät hetkisen. Mikään ei ole poissuljettua jatkossa, mutta joskus tekee ihan hyvää vetää henkeä ja miettiä tulevaisuuden ratkaisuja hätiköimättä. Tee kaikkia niitä asioita joista tulee hyvä mieli.