Lähettäjä:  
Päivämäärä:   18.10.26 19:57:48

Viime viikolla oli nuorimmaisen kummilapsen juhlat ja oli niin ulkopuolinen ja ahdistava olo siellä, kun en ole kenellekään sukua ja tunne etenkään lapsen toisen puolen suvusta ketään enkä oikein lapsen isääkään. Lapsen äiti on hyvä ystäväni ja hänen vanhempansa ja siskonsa tuttuja, mutta silti. En myöskään ole varsinaisesti sellainen lapsia ihasteleva ihminen enkä osaa luonnollisesti mennä ihastelemaan niitä. Tykkään kyllä lapsista muuten, mutta ei tunnu luonnolliselta mennä niitä rutistelemaan ja katselemaan, eläinten kanssa osaan olla paljon luontevammin. Minulle tulee aina näiden juhlien jälkeen jotenkin huono omatunto, kun en koe kuuluvani sinne ja nostele vauvoja syliin ja leiki lasten kanssa.

Silloin kun olin parikymppinen, niin en kokenut ihan tällä tavalla oloani, vaikka en silloinkaan viihtynyt hirveän hyvin synttäri juhlissa, yleensä juuri siksi kun en ole sukulainen ja muut ovat. Ja olen itse vielä lapseton sinkku, joka aiheuttaa sitä ulkopuolista oloa entistä enemmän, ja kun alkaa tuntua että vielä sellaiseksi jääkin, niin lapsiperheiden ja lapsellisen ihmisten kanssa oleminen on alkanut muutenkin tuntua vähän pahalta: en osaa osallistua heidän keskusteluihin kun ei ole mitään kommentoi tavara lapsista. Voin vaan joko kuunnella tai olla kuuntelematta, kukaan ei yleensä sitä edes missään porukoissa huomaa vaikka olisi ihan muissa ajatuksissa. Olenkin miettinyt, pitäisikö vaan jatkossa reilusti vähentää noihin juhliin osallistumista ja muistaa lapsia lahjoilla antamalla ne etukäteen tai jälkikäteen.

Käyttääkö te kummilapsienne kaikissa juhlissa ja lahjotte joulut ja syntymäpäivät? Varmaan olisi helpompi osallistua, jos olisi sukulainen, omia lapsia tai todella läheinen suhde siihen kummilapseen. Ja tällä hetkellä minulla ei ainakaan ole kuin vanhimpaan kummilapseen läheinen suhde. Sen kanssa tuli oltua vauva- ja pikkulapsi aikanakin paljon tekemisissä ja lapsi tykkäsi ja edelleen tykkää minusta. On kohta 16v ja saattaa tulla ihan omatoimisesti kyläilemään luokseni hetkeksi.

Lähettäjä: Savo-Karjalan alue 
Päivämäärä:   18.10.26 20:33:30

Siellähän sitä tutustuu! Vieraat tekevät juhlan ja kai siellä kaikki sinunkin kanssa seurustelevat ja esittäytyvät.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   18.10.26 20:34:41

Taas joku käyttää ahdistaa-verbiä liian kevyesti. Menetätkö yöunesi, puristaako rintaa, onko sykkeesi jatkuvasti koholla ja mietitkö asiaa lakkaamatta? Silloin ahdistaa. Se, ettet koe oloasi luontevaksi, ei ole ahdistusta.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   18.10.26 20:43:56

Ei kaikki pidä juhlista, varsinkin suomessa on varmasti enemmän juhlista pitämättömiä kuin pitäviä.

Ei meillä ole myöskään sellaista sosiaalista small talk-kulttuuria jossa osattaisiin ottaa toiset ihmiset huomioon tai edes huomioida jos joku tulee juhliin yksin. Suomessa nyhjätään oman kumppanin kanssa tai sen kanssa, jonka jo tuntee. Ei kukaan mene sen yksin tulleen luokse ystävällisesti juttelemaan jotta hånelle tulisi tervetullut olo. Meillä ei vain ole sellaista ystävällistä huomiointikulttuuria jota sosiaalisemmissa maissa euroopassa tai idässä on. Tai jenkeissä. Jos yksin menet juhliin, yksin saat olla.

Ja vaikka yrittäisit panostaa ja olla oikein sosiaalinen ja jutella tuntemattomille vieraille, saat takaisin hämmästyneitä katseita, sinua katsellaan nenänvartta pitkin ja vastataan yhdellä sanalla. Ei välttämättä siksi että haluttaisiin olla ilkeita vaan siksi, ettei ole sosiaalista osaamista.

Ymmärrän täysin että nämä lastenjuhlat eivät kiinnosta.
Jos suhde lapseen on etäinen ja vieraat tuntemattomia, kysyn että mitä iloa niistä pitäisi saada?

Muista ettei sinun ole pakko mennä niihin. Elämässä on itse oltava itsen puolella. Ei kukaan muukaan ole.

Lähettäjä: Nk 
Päivämäärä:   18.10.26 20:52:33

Jos kerran kummilapsi, niin koittaisin vaan mennä.

Itsekään en ole mikään lapsi-ihastelija. Eläinten kanssa paljon luontevampi. Itse kävin oman kummilapsen juhlissa 18-vuotiaaksi saakka. Olihan se kiusallista kun lapsen vanhemmat olivat eksän kavereita. Nykyisin joskus nähdään hänen kanssaan joskus kaupungilla.
Toisaalta voithan itsekin päättää jos kovin vaikeaa niin pikkuhiljaa etääntyä. Ei ole maailmanloppu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.10.26 21:00:13

Just kuten Niin sanoi. Yksin kun menee juhliin, joissa ei tunne kuin sen tyyliin yhden, niin on kyllä tosi vaivaannuttavaa just tuosta syystä. Ei siellä kukaan tule sulle juttelemaan ja itsen vaikea keksiä juttua tuntemattomille, jotka hengaa jossain porukassa. Mutta kummilapsen juhlissa silti kävisin, eipä se nyt ole kuin muutama tunti. Lapsia en itsekään jaksaisi ihastella mut kyllähän sitäkin roolia osaa tarvittaessa vetää sen hetken.

Lähettäjä: Savo-Karjalan alue 
Päivämäärä:   18.10.26 21:02:00

Olette sitten varmaan Länsi-Suomesta kaikki...

Lähettäjä: Sopii 
Päivämäärä:   18.10.26 21:05:01

Ihan hyvin voi antaa lahjat etu- tai jälkikäteen. Mikään pakko ei ole mennä sukujuhliin.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   18.10.26 21:09:46

Siis en minä mitään ahdistuskohtausta saa tai mitään muutakaan fyysisiä oireita, vaan koen nuo epämiellyttävinä tilanteina, en nyt osannut löytää parempaa sanaa. Joo ei ole minkäänlaista small talkia noissa juhlissa eikä kukaan ole koskaan tullut esittäytymään minulle :D ei yhdenkään kummilapsen juhlissa. Ja todellakin, yksin saa istuskella jos ei kaverini tule välillä keskustelemaan tai ole muita minulle tuttuja paikalla. Minulla on puolet omasta suvusta muualta Euroopasta ja ihan eri meininki oli meillä sukujuhlissa aikoinaan. Saattavat minunkin luona vieraillessa alkaa juttelemaan ohikulkijoille tai huudella jollekin ihmiselle, joka hoitaa omaa pihaansa, että onpa sinulla upea puutarha. Joskus olen yrittänyt itse alkaa keskustella noiden puolivieraiden kummilapsien sukulaisten kanssa tai mennyt istumaan samaan kahvipöytään, niin aika lailla saa sellaisia vaivaantuneita hymähdyksiä ja yhden sanan vastauksia "juu", "aijaa", "onpa kiva". Ja sitten alettu keskustelemaan niiden omien tuttujensa kanssa.

Olen siis nyt 16 vuotta käynyt kummilapsien kaikissa juhlissa tunnollisesti, mutta nyt alkanut vanhempana miettimään onko ihan pakko käydä kaikissa. Jos nyt olin, niin voin jättää vaikka ensivuonna väliin kaikkien synttärit. Laitan lahjat tulemaan heidän äitiensä kautta tai käyn jälkeenpäin tervehtimässä heitä heidän luona tai muuta. Ei tässä etääntymään tarvitse alkaa, mutta nuo juhlat eivät vaan tunnu itselle kivoilta enää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.10.26 21:25:52

Mulla on kummilapsi johon ei ole oikeastaan mitään suhdetta koska en tule toimeen vanhempien kanssa enkä halua edes yrittää. En ole mikään kirkollinen kummivanhempi kylläkään.
Sitten taas mulla on puoli tusinaa sukulaislasta joiden elämässä olen tiiviisti mukana ja muutamalle aina saatavilla.

Jos tiedät että kummilapselle itselleen ei ole iso juttu että et mene juhliin, niin älä mene. Sen lapsenhan takia koko instituutio on olemassa eikä niiden vanhempien tai joidenkin random sukulaisten jotka sinut ignooraavat.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   18.10.26 21:29:50

Nuorin kummilpasi on nyt reilu vuoden, ei varmaan tajua edes jos olen poissa, siis seuraavista juhlista. Sitten toiseksi nuorin on 11v, hän on kyllä sellainen ettei välitä yhtään olenko paikalla vai en :D joten siinä tapauksessa voin sen lahjan antaa toiste. Vanhin on 16v, sen juhliin voisin vielä mennä jos ensivuonna sellaisia enää järjestetään.