Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   17.10.26 14:07:42

Itse en koe tulleeni ymmärretyksi.
.

Lähettäjä: Jeppu 
Päivämäärä:   17.10.26 14:27:24

Olen. Pääsin yhdelle todella hyvälle terapeutille. Hänelle oli helppo puhua ja sain hyviä neuvoja. Sitä ennen tapasin aika monta ihan surkeet tyyppiä.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   17.10.26 15:20:38

Jeppu, hyvä kun olet saanut apua.

Minulla vaikeita ihmissuhteita. Terapeuteilta olen saanut kuulla, että olen liian herkkä, tai voisin ajatella näistä ihmisistä jotain hyvää, tai jospa nämä ei nyt niin pahoja ole. On hirveän ristiriitaista ajatella tällaisia, kun itse en koe kuvitelleeni. Vai kuvittelenko?

Nyt viimeinen terapeutti tajusi, mitä olen kokenut ex-miehen kanssa. Sanoi, että tuohan on hirveää. Auttoi kun joku uskoi.

En ymmärrä mikä pointti edellisillä oli "kääntää" pahat asiat muka hyväksi. Olisin eniten tarvinnut että minulle sanotaan: ei noin saa tehdä.

En ole mikään juoruaja joka vain haluaa suu vaahdossa tuomita ihmisiä

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   17.10.26 15:42:50

Sitä haluaisi aina uskoa, että terapeutit ovat alansa ammattilaisia, mutta jokaiseen ammattiin mahtuu kaikenlaisia ihmisiä.

Kävin mun ekalla terapeutilla, kun exä pahoinpiteli mut sairaalakuntoon. Terapeutin ensimmäinen kommentti tähän oli, että "Meidän pitäisi miettiä miksi valitset tällaisia miehiä." Tuo mies oli mun ensimmäinen väkivaltainen mies, ja tosi karismaattinen ja rauhallinen ulkopuolisten silmissä. Mutta vaikka mulla oli tuossa vaiheessa vielä parantumattomia ruhjeita, niin terapeutti jossain suuressa viisaudessaan ajatteli, että nyt on hyvä hetki kääntää keskustelu siihen mitä mä teen väärin eikä suinkaan antaa kriisiapua alle viikko sitten tapahtuneeseen pahoinpitelyyn. Varmasti lapsuuden turvattomuuden tunteet vaikuttivat siihen mitä pidin normaalina ja jäi näkemättä jotkin red flagit, mutta tuo ei ole oikea hetki ja lähtökohta sille keskustelulle.

Löysin lopulta onneksi sen itselle sopivan terapeutin, joka osaa olla sekä empaattinen että suorapuheinen olematta tökerö tai vähättelevä, ja jonka kanssa on edetty sopivaa tahtia mun ongelmien käsittelyssä.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   17.10.26 15:50:22

Nimimerkki Mä, on järkyttävää mitä sulle on sanottu. Vähätelty ja tavallaan nolattu. Ei kuunneltu eikä tuettu. Monta huonoa terapeuttia minäkin näin kunnes löyty se mulle sopiva jolle kerroin kaikki mitä olen kokenut. Yks oli kauhee kalkattaa, ois ollu sopivaa seuraa tyttöjen iltaan siideriä lipittää ja asioille naureskeleen. Yks oli tosi töykeä. Yks pyöritti silmiä ja vilkuili seinäkelloa. Yhdelle sanoin että tuntuu kun mua ois monta, se sano että eihän ketään ole kuin yks, no ne olikin sitte sivupersoonia. Yhelle psykiatrille sanoin että kaikki osat pitäs saada esiin, varsinkin se pieni niin psykiatri sano että pitäs saada se työminä esille. Yks psykiatri puhu nopeasti ja epäselvästi, töykeästi niin sille räjähdin aivan totaalisesti. Sama eukko sano että harva on kokenut niin paljon kuin minä. En minä sille psykiatrille mitään puhunu mutta se viimeisin terapeutti oli sen psykiatrin työpari eli sen kautta tiesi mun asioita. Yhdelle terapeutille sanoin että oon harrastanu hevosia niin se sano innossaa että eihän tiedä mikä tallin pitäjä musta tulee. Hei haloo millä rahalla lähes työkyvytön ostaa tallin ja sinne hevoset. Ihminen joka on käyny tunneilla mutta ei tiedä mitään hevosen ruokinnasta tai muusta tärkeästä. Puhu muutenki outoja. Mistään tärkeästä ei puhuttu. Yks psykiatri sano että mistään kokemastani traumasta ei voi ääneen puhua kun ne menee mulla uniin, meni ne uniin muutenkin tämä henkilö vaan suojeli itseä kun ei kantti riittäny puhua lapsen seksuaalisesti hyväksikäytöstä. Ilmoitti mut jokonki työkokeiluun mutta kelalta soittivat että ei ne ota mua kun en ole työ kykynen, kokenut aivan liikaa yksityiselämässä. Täys villi länsi tuo mt hoito, aivan liikaa turhanpäiväsiä joista ei ole mitään hyötyä.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   17.10.26 16:20:48

Kyllähän se niin taitaa olla että tätä työtä tehdään sillä omalla persoonalla ja elämänkokemuksella.

Nuorena kun on ammatinvalinta edessä, terapeutin ura kuulostaa mielenkiintoiselta. Jos omat lapsuudenkokemukset ja muut elämänkokemukset ovat olleet pääsääntöisesti hyviä, niin ei pysty asettumaan toisen olotilaan kokonaisvaltaisesti. Juuri haastateltiin telkkarissa miestä joka puhui siitä, että sotaa kokemattomat ihmiset eivät todellisuudesss ymmärrä kuinka traumaattista sota on.

Itse olen tehnyt siivoustyötä ja siinä onnellisessa asemassa, että olen ollut firman "takapiru" on lyhyitä päiviä ja paljon vapaapäiviä. Huomaan että vakkarit tekee työnsä vähän sinnepäin. Itse jaksan tehdä ehkä vähän paremmin juurikin siksi kun työni ei ole niin kuormittavaa. Jos tekisin vuodesta toiseen kokopäivää, niin saattaisin tympääntyä ja tehdä niin ja näin, varsinkin väsyneenä. Tätä mielessäni vertaan terapeutteihin, tapaavat useita asiakkaita päivässä. Vuodesta toiseen. Jaksavatko he.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   17.10.26 16:21:20

Kiitos kommentistasi E.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   18.10.26 01:27:23

En.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   18.10.26 02:03:24

Olen käynyt useammalla terapeutilla, ammattinimikkeinä psykologi (1), psykiatriansairaanhoitaja (3) ja psykoterapeutti (2).
Vain yhden kanssa juttelusta tunsin olevan mitään hyötyä. Sinnekkin oli mentävä espanjaan asti kun suomesta ei saanut apua.
Psykologin päälle meinasin käydä kun oli psykoosit tulilla eikä tämä tunnistanut sitä, sain allergisen reaktion (suun ja nielun limakalvojen haavaumat ja raivokohtaukset, molemmat luki lääkkeen mahdollisissa sivuvaikutuksissa) uusista lääkkeistä ja tämän mielestä olisi vaan pitänyt jatkaa lääkkeiden syömistä, siitä seurasi osastojakso ja merkintä impulsiivisuushäiriöstä. Tämä psykologi oli kokoajan kaksisuuntaisen diagnoosia vastaan, hänen mielestään minulla oli vain toistuva masennus. Onneksi lääkärit lähti hoitamaan kaksisuuntaista ja kappas kun työkyky palautui ja masennukset katosi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.10.26 02:13:31

Olen ja en ole. Paljon on kiinni terapeutista, joku pystyy auttamaan ja joku toinen vain huonontaa tilannetta.