|
Lähettäjä: K
Päivämäärä: 14.10.26 12:11:00
Minä menin nuorempana kesken sairausloman töihin, mutta työ ei ollut fyysistä eikä siitä olisi jäänyt mitään pysyvää haittaa. Jälkeenpäin ajatellen se antoi työnantajalle aivan väärän merkin: minä joustan, minä teen, venyn ja tarvittaessa uuvunkin.
Ja miten kävi? Kun firman talous kyykkäsi, minä olin ensimmäisten lähtijöiden joukossa.
Ensinnäkin olin itse antanut työstäni sen kuvan, että se hoituu vaikka vasemmalla kädellä, vaikka olisin puolikuntoinen. Työnantaja tiesi myös, että olen tossukka, joka ei jää haastamaan irtisanomisen perusteluita kuten muutama muu vähän kovempi luu (jotka eivät todellakaan tulleet töihin saikulla).
Lisäksi jatkuvan venymisen myötä työmääräni oli kasaantunut niin, että siitä olisi pitänyt maksaa enemmän eikä tilalleni olisi voitu palkata vain yhtä henkilöä. Siispä työnantaja säästi muuttamalla prosesseja niin, että esihenkilö sai työstäni osan, muut työntekijät osan, ja loput ulkoistettiin.
|