Lähettäjä: ^z^ 
Päivämäärä:   10.10.26 12:10:35

Käytännön ratkaisuja ja toimivia käytäntöjä kyselen. Isäni on ollut äitipuoleni omaishoitaja, mutta molempien kunto on nyt huonontunut. Mummo on hönöytynyt ja käy isäni avustamana n. 5 kertaa yössä vessassa, joten eihän siinä voi nukkua. Lääkärissä nuo käy joten en sen kummemmin ole syitä moiseen kysellyt. Kotihoito on käynyt ja isäni ottaa käynnit syyllistämisenä. Ehkä oikeastikaan hänen tarjoamansa hoito ja ruoka ei kaksista ole.
Miten te olette jakaneet hoitovastuuta perheessä? Mitä hyviä käytäntöjä teillä on. Isäni on nuukuuden huippu, joten vieras apu ei käy, hoitokoti ei käy, kotihoitokin on mielestään turha. Meille, tai muillekaan sisaruksille muutto ei käy.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.26 12:26:32

Ajattelen, että vanhallakin ihmisellä on itsemääräämisoikeus. Jos he eivät halua apua, niin sitten he elävät omalla tavallaan. Ketään toista ei voi velvoittaa auttamaan ilmaiseksi siksi, että ei halua käyttää rahojaan (joita ei täältä mukaansa saa) apuun, mutta myöskään ketään ei voi pakottaa apua ostamaan tai vastaanottamaan. Jokaisen läheisen päätettävissä on, että auttaako ja kuinka paljon. Ei niin, että yksi haluaa hoitoringin pystyyn ja jakaa sitten vuorot tasaisesti kaikille, halusi tai ei. Jos vanhukset ovat tyytyväisiä elämäänsä noin, heillä on oikeus sellaista elämää viettää. Jos he taas itse ovat tyytymättömiä, heitä voi auttaa avun löytämisessä. Vaikka joskus tuntuu pahalta, että lähipiirissä ihmiset päätyvät tekemään eri tavoin, kuin muiden mielestä heille olisi parasta, niin aikuisten pitää saada elää oma elämänsä.