Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   9.10.26 21:37:42

Vertaistukea kaipailen... miten te, jotka olette aikanaan koiranne menettäneet ennenaikaisesti, olette selvinneet surusta? Menetin oman koirani tapaturmaisesti kuukausi sitten, ja tuntuu että päivä päivältä ahdistus ja suru vain kasvaa :( on niin vaikea löytää iloa yhtään mistään ja joka aamu ensimmäinen ajatus on, että koira on kuollut. Kaikki asunnossa muistuttaa koirasta, vaikka olen kaikki koiran tavarat siivonnut piiloon. Tutuilla ulkoilutusreiteillä on vaikea lenkkeillä, mutta ei sitä oikein voi sisällekään linnoittautua. Tuntuu, että osa omasta identiteetistä kuoli koiran myötä ja nyt olen vain kuori, joka suorittaa arkea. Kai tämä tästä vielä joskus vähän helpommaksi muuttuu...?

Lähettäjä: nokikolari 
Päivämäärä:   9.10.26 21:38:57

Mitä sille kävi

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.10.26 21:44:51

En ole menettänyt nuorta koiraa mutta muita nuoria lemmikkkejä jotka olivat perheenjäseniä. Viimeisimmästä on nyt vasta 3 vuotta ja joka päivä käy ohimennen mielessä, suunnilleen pari kertaa kuussa sillä tavalla ankarammin että tulee paha olo. Vanhimmasta nuoren kuolemasta on jotakuinkin 15v ja häntä muistelen nykyään lämmöllä, enää ei nouse suru pintaan.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   9.10.26 22:01:06

Ensimmäisen ihan ikioman koiran kuolema vain 5 vuotiaana otti koville, koira kerkesi olemaan minulla vain 3,5v. Sairasteli viikon tai pari, syöpä vei nuoren.

Siitä alkoikin kaoottinen kuvio, mies joka ei antanut hankkia uutta koiraa, vähän sen vauhdittamana ero, oma asunto ja kaksi koiraa.

Tuon jälkeen on mennyt muutamia koiria nuorena, 4v äärimmäisen vaikeiden käytösongelmien takia kuten pelko- ja ahdistuneisuustilat joihin ei edes lääkitys auttanut, ja 3v spondyloosi. Muita "nuoria" ei ole mennyt, seuraavat on olleet 6v ja siitä ylöspäin. Mutta ihan yhtälailla se ottaa oli se vanha tai nuori, menee yllättäen tai pitkän sairastelun päätteeksi. Eikä vaikuta edes se onko koira ollut pennusta vai tullut jo eläkeläisenä.
Tosin se on omalla kohtaa kaikista kamalinta kun menet rutiinitoimenpiteeseen eläinlääkäriin ja sivulöydöksenä jotain sellaista että eläin jää sille reissulle. Tuo eka koira meni ontumatutkimukseen ja löydös oli luusyöpä. Myös kissa on jäänyt rokotusreissulle kun korvakäytävästä löytyi kasvain, ja toinen kissa rutiiniluustokuvissa (rotu vaatii joten ei sen puolesta ihan täysi yllätys) luustosairaus niin pitkälle edennyt ettei kissaa voinut enää herättää.

Nykyään pidän useampaa koiraa kerralla, ihan minimissään kolmen lauma, seitsemän on ollut isoimmillaan. Se jotenkin helpottaa luopumista ja suruprosessia kun et pääse pysähtymään vaan aina on joku laumassa joka vaatii huomiota.