Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   8.10.26 02:40:37

Ystävälleni tapahtui pahin mahdollinen. Täysiaikainen vauva kuoli kohtuun. Olin tapahtuneessa mukana alusta loppuun asti ja tukihenkilönä myös synnytyksessä. Olen niin järkyttynyt ja surullinen ystäväni puolesta. Pitelin kuollutta vauvaa sylissäni ja se tuska oli jo minullakin aivan hirveä enkä pysty edes kuvittelemaan miltä ystävästäni tuntuu. Ei koko asiaa pysty käsittämään. Olen pysynyt kalliona ystäväni vierellä ja antanut turvaa kaoottisessa tilanteessa, mutta huomaan miten pahasti asia on minuunkin kolahtanut ja miten rikkinäiseltä tuntuu. Ystäväni saa onneksi kaiken tuen ja apua tilanteeseensa. Häntä kohdeltiin terveydenhuollossa todella hienosti ja se teki kammottavasta tilanteesta edes vähän siedettävämmän. Jälkihoidostakin pidetään huolta.

Jos olet kokenut saman kuin ystäväni mitä haluaisit läheisiltäsi? Yritän auttaa ja olla ystäväni tukena parhaani mukaan. Jos olisi jotain mitä voisin vielä tehdä mitä en ole tajunnut tai ymmärtänyt ajatella. Kuulisin vastentahtoisen mielelläni miten suruprosessi on näin hirveässä asiassa muilla edennyt. Asia on niin hirveä, että en toivoisi kenenkään ikinä kokeneen samaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.10.26 03:06:19

Joillekin on parasta kun tarjoaa ihan konkreettista apua esimerkiksi ruuanlaiton, kaupassakäynnin ja kotitöiden kanssa.

Lähettäjä: rjj 
Päivämäärä:   8.10.26 03:22:29

Kaverilleni on käynyt tuo sama. Lapsi kuoli kohtuun 2 päivää lasketun ajan jälkeen. Ei mitään syytä, ihan terve lapsi. Jos olisi syntynyt elossa ja kuollut sitten, se olisi ollut kätkytkuolema.

Vaikea siinä oli mitään järkevää tehdä tai sanoa. Kunhan vain oli läsnä ja kuunteli jos halusi puhua ja oli hiljaa jos kaveri ei halunnut puhua tai kuunnella.

Pahinta on yrittää olla pirteä ja koettaa piristää. Varsinkin, jos sanoo "Älä mieti ikäviä asioita. Mieti kivoja asioita. Mieti vaikka lempiruokaa tai lempiväriä. Mikä on lempiruokaasi? Mistä väristä tykkäät? Jos maalaat vaikka huonekalun lempivärilläsi? Lähdetään ostamaan sulle maaleja ja pensseleitä."

En ole kokenut lapsen kuolemaa, mutta erään toisen aika järkyttävän asian, ja tuollaisia neuvoja tulvi.

Kun joku kaveri ehdotti näkemistä ja kysyi mitä kuuluu ja sanoin, että olen aika poikki ja tässä koetan käydä tavaraa läpi ja vain itken koko ajan, niin kaveri nauroi "älä tee ikäviä asioita, tee vain kivoja asioita, lähdetään vaikka pyöräilemään! :)". Ai jeesus....

Yleensä sanotaan, että älä sano "kerro vaan jos tarvitset jotain" vaan olisi parempi vain tarjota apua kysymättä "Tein sulle ruokaa, kävin puolestasi kaupassa", tms. Mutta jos kaveri haluaa olla yksin ja päättää itse mitä syö, niin ei välttämättä ilahdu siitä että tuppaudutaan.

Joten kannatan sitä että kysytään, että haluatko että käyn ostamassa sulle kaupasta ruokaa tai haluatko että haen meille take away annokset kun tulen kylään.

Mutta pelkästään tuo "sano vaan jos tarvit jotain" on kyllä aika tympeä, koska ihmiset eivät silloin tarjoa apuaan vaan ainoastaan jättävät toisen yksin ja sitten kun se kaveri jotain pyytää, niin muut ovat ihan "onko pakko" ja "etkö voi pyytää ketään muuta".

Älä siis tunge itseäsi liikaa hänen elämäänsä, anna hänelle aikaa jos sitä tarvitsee, mutta älä myöskään jätä yksin. Äläkä yritä piristää.

Voit auttaa käymään läpi lapsen tavarat ja hankkiutumaan niistä eroon jos hän haluaa, mutta älä pakota, jos hän ei halua käydä tavaraa läpi eikä hankkiutua eroon mistään.