|
Lähettäjä: Tuomasta apteeksis
Päivämäärä: 7.10.26 22:43:26
Miehellä on runsaasti sairauksia ja paljon lääkkeitä käytössä. En nyt ole varma onko niitä yhteensä 10 vai 15 eri lääkettä, mutta apteekissa pitää käydä monta kertaa kuukaudessa, kun eri lääkkeitä saa aina eri aikaan ja osasta ovat hyvin tarkkoja ettei uutta erää saa jos on esim viikon annos vielä kotona. Mies ei kovin usein käy kaupassa joten yleensä se olen minä joka tuo hänelle samalla lääkkeet, kun käyn kaupassa tai on muuten asiaa apteekin lähelle.
En edes muista olenko koska edellisen kerran pyytänyt vastaavasti miestä tuomaan minulle kupasta/ apteekista jotain. Voi hyvin olla useampi vuosi ellei kymmenenkin vuotta, kun ei ole mitään muistikuvaa. Eilen mies totesi illalla kun otti lääkkeitä, että käy samalla apteekissa kun menee parturiin. Sanoin, että viitsitkö tuoda minulle samalla allergia lääkkeitä, kun ne ovat vähissä enkä ole ehtinyt edellisinä päivinä apteekkiin. Miehen kommentti oli, että et sinä niitä välttämättä tarvitse, hae itse kun menet apteekkiin seuraavan kerran. Minulle tuli olo, että et voi olla tosissasi ja asia jäi siltä illalta. Miehestä ei mitään kuulunut niin tein sitten itse töiden jälkeen lenkin kotimatkalla ja hain lääkkeeni. Totta tuo, että ei allergialääkkeet ole niin välttämättömät, mutta elämä on paljon kivempaa kun ne estävät osittain nokkosihottuman mikä tulee koko kroppaan ja sen voi laukaista pienikin kosketus aineeseen jolle olen allerginen esim pesen kädet väärällä saippualla tai joku joka on pessyt vaatteensa minulle sopimattomalla pyykinpesuaineella tulee liian lähelle. Tämän takia allergiasairaalan ohjeistus on syödä allergialääkkeitä taukoamatta, kun ei ole harvinaista, että oireet vaativat monen kuukauden hoidon ennen kuin ihon saa taas kuntoon.
Mutta siis pointtina se, että mies ei voinut tuoda samalla minulle sitä noin 18€ maksavaa pakettia lääkettä kun apteekkiin meni. Nyt on vain olo, että saa tästä lähtien hakea ihan itse omat lääkkeensä. Totta tuo miehen kanta, että minun lääkkeeni eivät ole niin elintärkeitä kuin hänen, mutta silti. En minäkään niitä huvikseni syö.
|