|
Lähettäjä: Avautuminen
Päivämäärä: 7.10.26 22:08:46
Vanhemmat ovat jo pitkään karsineet tavaroitaan, ja nyt ovat muuttamassa. Viimeksi kun tapasimme, olisi ollut kaikkea jalkalampusta lähtien minulle säästettynä. Mutta kun en halua, ei mahdu enkä ota! Sitten soittivat perään mitä kaikkea minulle olisi. Esimerkiksi siskoni oli ottanut jo haluamansa astiat ja kirjat niin saisin tullut loput hakemaan. Samoin korujen kanssa.
Tänään käytin heitä asioilla, ja pyytelivät kahville. Kun olisi hirveästi tavaraa meille lähdössä. Sanoin, etten jaksa tulla vänkäämään tavaroista. Mm. laatikollinen aterimia, he kun eivät monia enää tarvitse ja siskoni ei halua. Muutama vuosi sitten sain heiltä lahjaksi aterinsetin, anopilta toisen ja seuraavana vuonna yhteistyökumppanilta kolmannen, vaikka minulla jo vuosikausia omassa talossa asuneena oli omatkin hankittuna. Ai joo, ja siskon vanhat sain myös, oli tuotu oven taakse. Tuo tavaran tyrkyttäminen ja kantaminen siis on tuolla tasolla!
Joskus ihastelin erästä isomummon perintövalaisinta. Äitini sanoi, että aikovat antaa sen siskolleni. Sanoin, että en minä edes tarvitse valaisinta, vaan Sanoin vain että se on kaunis ja muistelin sitä isomummolassa. Mitäpä sain synttärilahjaksi? No kaksi valaisinta, jotka nyt ehkä tavallaan olivat sen isomummon valaisimen kanssa hieman samaa tyyliä...
Kiitos kun sain avautua.
|