|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 7.10.26 20:58:28
Olen, lapsuudesta alkaen oireilin mutta varhaisaikusuudessa tapahtunut raiskaus oli se viimeinen pisara.
Olen päässyt enimmäkseen yli raiskauksesta. Kai. On niin vaikea erottaa mikä on siitä ja mikä on lapsuudesta peräisin. Lapsuustraumoista en ole päässyt yli ollenkaan. Pelkään niin kaikkea, koko ajan, ja ainoa turvallisuuden tunne tulee jos on keskellä metsää missä ei ole tiedettävästiä ihmisiä kilometrien säteellä. Ihan kaupassa käyminen on edelleen raskasta, saati sitten mikään vähemmän arkinen. Tunnen jatkuvasti pelkoa ja häpeää, ihan koko ajan ja kaikesta. Voisin auttaa mummon jalkakäytävän yli, ja sitä tehdessäni pelkäisin sitä mummoa ja jälkikäteen häpeäisin silmät päästäni. Näiden yhdistelmä ei todellakaan kannusta poistumaan kotoa tai tekemään mitään :D
Olen nyt terapiassa, ensimmäistä kertaa on oikeasti hyvän oloinen terapeutti joka tuntuu hyödylliseltä, aiemmat oli kehnoja minulle. Onhan se pitkä prosessi kun pitää ravata lääkärissä ja tehdä hakemuksia ja syödä lääkkeitä ja etsiä terapeuttia ja etsiä toinen terapeutti ja etsiä kolmas... Mutta ihan saavutettavissa, jos sen saa aloitettua.
Jos joudut joskus hakemaan kelalta jotain, suosittelen että keskityt siihen miten traumasi vaikuttaa ihan arjessa.
|