Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   7.10.26 11:47:26

Niin, otsikossa kysymys.

Työ stressaa tällä hetkellä valtavasti. Ok työajat ja palkka, mutta työnkuva on kaikin tavoin epämiellyttävä. Talousvaikeuksien vuoksi porukkaa on irtisanottu niin paljon, että jokainen kollega painaa äärirajoilla ja ilmapiiri on hirveä. Jokainen puhelimen pirahdus nostaa kauhun pintaan, koska aina se on merkki siitä, että joku asia on joltain jäänyt tekemättä ja siihen pitää reagoida.

Työpaikan vaihto ei ehkä auta, koska en usko, että haluan olla alalla enää lainkaan. En tiedä mitä muutakaan tekisin. Minulla ei ole varsinaista unelma-alaa, tai jos onkin, kapasiteettini ei riitä niihin.

Jaksaminen on kortilla. Etätyöpäivinä huomaan, etten oikein jaksa enää panostaa mihinkään. En jaksa enää vaihtaa edes pyjamaa pois tai harjata hiuksia ennen kuin on aivan pakko.

Hevosia harrastan, mutta sekin tuntuu vaikealta juuri nyt. Kehitys ottaa tosi isoa takapakkia enkä oikein jaksaisi enää yrittää. Haluaisin vain käydä vaikka taluttamassa hevosta metsässä tai palauttaa sen harjaamisen jälkeen tarhaan.

Omista lemmikeistä saan hiukan iloa. Mutta voiko koirien kanssa metsässä kävelystä ja niiden silittelystä tehdä muka oman elämänsä ainoan sisällön?

Lapsista on puhuttu puolison kanssa, mutta en halua tehdä niitäkään tällaiseen maailmantilanteeseen.

Lähettäjä: Kurki 
Päivämäärä:   7.10.26 12:25:36

Minä saan iloa elämääni juurikin niistä lapsista ja perheen kanssa yhdessä tekemisestä. Työ on vain keino rahoittaa muuta elämää.
Olen alunperin valmistunut mielenkiintoiseen ammattiin ja työt uran alkuvaiheessa olikin sellaisia. Nyt kaikkien säästöjen jälkeen työ on vain kuluttavaa ja pahaa mieltä aiheuttavaa. Työpaikan vaihtaminen ei auta sama homma kaikkialla. Joudut tekemään sinänsä mielenkiintoiset homnat vähän sinne päin kiireellä ja loppuun palaneessa työympäristössä. Otin tämän pitkään todella raskaasti, mutta kun ei se minun murehtimiseni asiaa auta, niin vaihdoin asennetta. Teen kuten pystyn enkä murehdi liikoja ja ajattelen että työ on vain elämän rahoittamista, ei muuta. Se muu sitten rakennetaan elämään työn ulkopuolella.

Lähettäjä: ykskaks 
Päivämäärä:   7.10.26 12:45:20

Mulle juurikin se koira ja sen kanssa luonnossa kulkeminen tuo iloa. On ollut elämänvaiheita, joissa se on nimenomaan ollut se ainoa kannatteleva asia ja pitänyt päivissä pinnalla. Sitten tilanteet selkiytyvät, löytyy muutakin iloittavaa. Älä ap soimaa itseäsi että sulla olisi ”vaan lemmikit” sisältönä. Sulla on uuvuttava hetki nyt elämässä ja jos nuo asiat tuottaa sulle iloa, elä niiden mukaan. Myöhemmin voi olla tilaa muullekin, kun työ- ja uravaikeudet helpottavat.