|
Lähettäjä: Jonna
Päivämäärä: 3.10.26 23:16:11
Tai voi olla, että on aina ollut, enkä ole vain tajunnut. Mutta siis on katkera ja tekopyhä, puhuu selän takana ja kokee kaiken koskevan häntä. On riitaantunut miniänsä kanssa ja vikaa siihen on molemmissa. Veljeni vaimo käyttäytyy nähdäkseni diplomaattisesti, mutta äitini on todella inhottava. Veljeni on sanonut äidilleni, että tuntuu pahalta, kun äitini mielestä kaikki maailman pahat asiat ovat äitini mielestä x:n (veljeni vaimo) syy. Äiti väittää, ettei näin ole, mutta pelkästään tänään on kahdessa eri keskustelussa onnistunut ujuttamaan x:n mukaan niin, että saa asian jotenkin vaikuttamaan x:n syyltä. Kaikkein inhottavinta on, että jos äidin kanssa yrittää keskustella, niin jäävää itsensä ja laittaa isäni asialle puhumaan puolestaan.
Äitini on sitä mieltä, että hänellä on ihan @!#$ huono elämä. Hänellä on hyvä liitto, neljä tervettä ja pärjäävää lasta, lapsenlapsia, omaisuutta... Mihinkään ei ole tyytyväinen. Vaihtaa jopa taloa tai asuntoa muutaman vuoden välein, kun aina keksii jotain valittamista. Äiti uhriutuu ja heittäytyy marttyyriksi: "minähän se oon aina kaiken pahan alku ja juuri, ei tässä mitään ole osannut oikein tehdä." Raivostuttavaa!
Syyllistää, kun en kuulemma käy tarpeeksi usein, mutta kun menen, niin ei edes kuuntele mitä puhun. Olen myös huomannut, että kun istumme keittiön pöydän ääressä, niin äiti katsoo koko keskustelun ajan itseään vastapäätä olevasta eteisen peilistä, eli ei edes katso minua kohti, saati silmiin. :D
Oi kuinka helpotti, kun sain avautua!
|