Lähettäjä: nimettä 
Päivämäärä:   3.10.26 18:13:14

Miten mahtaa olla,löytyisiköhän mistään kasvattajaa,joka haluaisi myydä ajokoiran pennun kotiin jossa ei metsästetä?
Ymmärrän toiveeni itsekkyyden kyllä. Mutta toiveessani taustalla on lapsuus,jossa suomen ajokoiria aina oli ja se on rotuna niin rakas.
Itselläni metsästyskorttikin on ollut eikä se tosiaankaan vierasta. Mutta asun alueella jossa isompi tie lähellä ja susiakin liikkuu,joten koiran laskeminen irralleen on aina iso riski.
Voisin tarjota koiralle kuitenkin metsäilyä,tosin liinassa ja lenkkeilyä esim polkupyörällä. Maalla asutaan ja pari muutakin koiraa löytyy.
Ajokoira on koko aikuisiän haaveeni ollut,mutta edellä mainitut syyt on jarrutelleet.
Lisäksi kasvattajat haluaisivat pentunsa metsästäviin koteihin,mikä ihan ymmärrettävää.
Pentu olisi se ykköstoive. Vanhempi ajamaton tai huonommin ajava kävisi muuten myöskin,mutta jo olevien kahden koiran laumaan sopeutuminen ei aina itsestäänselvää.

Lähettäjä: Miksi 
Päivämäärä:   3.10.26 18:19:01

Ennemmin pohtisin, että mihin ihmeeseen tarvitset kolmannen koiran, kun on jo kaksi entuudestaan. Jospa nyt vaan keskityt niihin kahteen koiraan.

Lähettäjä: nimettä 
Päivämäärä:   3.10.26 18:23:17

No kolmas koira sopisi perheeseen nyt koska toinen koira jo kolmetoista ja elämän rajallisuus huomioon ottaen jäljelle jäävä nuorempi ei jäisi yksin sitten kun se aika koittaa kun vanhin lähtee autuaimmille metsästysmaille.

Lähettäjä: Miksi 
Päivämäärä:   3.10.26 18:27:11

Kannattaa myös miettiä sitä vanhempaa koiraa. Se ei välttämättä nauti pennusta ja uudesta tulokkaasta ja pentu voi stressata vanhaa koiraa turhaan.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   3.10.26 18:30:55

Ei auta kuin kysyä kasvattajilta myykö. Mä kysyin kerran metsästyskoiranpentua vähemmän metsästävään kotiin ja kasvattaja suostui myymään, toki verijäljelle koulutus parhaillaan menossa, että tulee riistaviettiä edes vähän hyödynnettyä SRVA toiminnassa.

Lähettäjä: nimettä 
Päivämäärä:   3.10.26 18:41:06

No en tullut ajatelleeksi noin. Vanha koira ei huonossa kunnossa henkisesti eikä fyysisestikkään vielä niin kovasti,mutta voisihan se stressatakkin,mistä tietää.
Nuoren koiran stressaamista vanhasta en kovin todennäköisenä pidä. Ennemmin se on opettelua sille koirien hierargiasta.
Olen vain ennakoimassa. Vanhaa koiraa ei missään nimessä tarvitse vielä lopettaa,mutta sitten kun sen ajankohta on,niin ei sopivaa kaveria ehkä niin vain löydä siihen hätään.
Nuorempi on elänyt aina niin että on toinen koira kaverina ja pientä taipumista eroahdistukseen on aina ollut. Joiten sen yksin jääminen ei tunnu sellaiselta ratkaisulta että ensisijaisesti siihen kallistuisin.