|
Lähettäjä: ----
Päivämäärä: 30.9.26 13:06:21
Mulle osui instafeedissä video, jossa lentäjäisä piti vauvaa sylissä, ja selitti, kuinka lento oli puolivuotiaan vauvan 29:s. Ja ok, isä oli lentäjä, ja kai äitikin, vanhempien työmatkoja varmaan iso osa.
Vähän masentavalta tuntuu miettiä, kuinka paljon se mun yksi edestakainen lento kerran vuodessa tai kahdessa Euroopassa vaikuttaa. Ja kyllä silti mietin ja olen vähentänyt lentojani paljon. Kesälomat maata pitkin lähialueilla, ei keskikesän helteillä lentoja paikkoihin, jotka jo muutenkin kärsivät helteistä, vesi- ja sähköpulasta. Se ei ole eettisesti oikein. Siitä tulee jatkossa vielä suurempia ongelmia. Joskus silti lennän Pariisiin tai Lontooseen, joihin kumpaankin olen mennyt myös maata pitkin ja menen varmaan jatkossakin, jos aikaa on.
Ongelma on se, että kaikki ihmiset eivät suhtaudu asioihin samalla tavalla, lentävä joukko maailmassa on itse asiassa hyvin pieni mutta sitäkin itsekkäämpi, jossain päin maailmaa ei yhtään välitetä siitä, mitä ympäristön eteen tehdään (ei siis tehdä mitään). Se vähentää muidenkin kiinnostusta. Me voimme vaikuttaa teoillamme yllättävän paljon, mutta suurin osa meistä ei sitä tee. Ja puheillamme.
Tässä yhdessä perhejuhlassa, kun meneillään oli se perus small talk "minne kukakin on lentämässä" (ja kaikki olivat lentämässä ihan joka paikkaan monta kertaa vuodessa", sanoin, ettei lentäminen ole kovin kestävää, ja sitä pitäisi vähentää, lähden sähköautolla Latviaan lomalle, puhe pysähtyi siihen. Minua tuijotettiin kuin asiasta ei saisi puhua. Ei saa pilata muiden iloa. Ja silti juuri siitä pitää puhua. Joidenkin pitää uskaltaa puhua ääneen. Olla joukossa niitä, jotka kyseenalaistavat yleisen tavan toimia, sen joka ei ole enää eettinen tapa ja meille hyväksi.
|