|
Lähettäjä: ..
Päivämäärä: 29.9.26 20:43:59
Niin, oletko koskaan tunnustanut jotain oikeasti tekemiäsi vääryyksiä läheisellesi tai vastaavasti ollut tunnustamatta, vaikka sinua oltaisiin teostasi jopa epäilty/syytetty? Miten asia meni ja miten vaikutti kyseiseen ihmissuhteeseen? Tai vastaavasti, onko sinulle tunnustettu jotain merkittävää vääryyttä? Puhun nyt isommista jutuista kuten vaikkapa pettämisestä, petoksesta, merkittävistä valheista tai salailusta/kaksoielämästä.
Mietin psykologiaa tällaisissa jutuissa. Itse olen siis yrittänyt saada läheistä myöntämään asioita, jotka on lähes tulkoon päivänselviä, mutta toinen osapuoli vaan kieltää kaiken. Itselläni ollut ihan tuskainen olo, että miksi tuo ei nyt vaan voi myöntää asioita niin, että voitaisiin puhua kunnolla niiistä ja minulla olisi aito tilaisuus ehkä myös antaa anteeksi.
Muistan vastaavasti, kuinka suuri kivi putosi sydämeltä, kun perheenjäsen myönsi vuosien jälkeen tehneensä yhden minulle vahinkoa tuottaneen asian tahallaan. Tuntui, että vasta siinä kohtaa haava alkoi parantua. Ei suhde ihan ennalleen palautunut, mutta auttoi.
Toki tämä johtaa miettimään sitä, miksi ei itse joissain menneissä ihmissuhteissa ole ollut tarpeeksi rohkea myöntääkseen virheitään ja on sitten vaan mieluummin kantanut huonoa omaatuntoa.
|