Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.26 12:41:39

Omat ajatukset ovat ihan solmussa, joten avaan niitä tänne.

Ero on edessä, minä muutan pois yhteisestä kodista. Yhteiselo on käytännössä mahdotonta, toinen osapuoli pitää mykkäkoulua milloin mistäkin emmekä osaa kommunikoida. Viime yön nukuin taas sohvalla, kun mies oli ensin omissa menoissaan koko päivän ja illan piti mykkäkoulua.

Minulla ei ole lähipiirissä sellaisia ihmisiä, joille voisin kertoa tilanteesta. Olen aina ollut se perheen musta lammas, muilla sisaruksillani on omat talot, pitkät suhteet ja lapsia, mutta minä nyt eroan jo toisesta avoliitosta, nyt alle vuoden kuluttua yhteenmuutosta. En yksinkertaisesti kehtaa kertoa esim. sukulaisilleni tästä. Myös kaikilla ystävilläni on pitkät parisuhteet ja omat perheet, joten tällainen lapseton 35-vuotias ikisinkku on ihan siellä ystävälistan häntäpäässä, ikävä kyllä.

Minäkin haaveilin perheestä, mutta pian asun taas vuokrayksiössä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.26 12:48:09

"eroan jo toisesta avoliitosta"

Miten ihmeessä "jo" toisesta? Onko kaikki sisaruksesi menneet naimisiin ja hankkineet lapsensa ensimmäisen asuinkumppaninsa kanssa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.26 12:52:23

"Miten ihmeessä "jo" toisesta? Onko kaikki sisaruksesi menneet naimisiin ja hankkineet lapsensa ensimmäisen asuinkumppaninsa kanssa?"

Kyllä…? Ehkä teini-ikäisenä on voinut olla eri seurustelukumppaneita, mutta viimeistään parikymppisenä ovat löytäneet pysyvän puolison. Samoin ystäväni ovat pitkissä avo- tai avioliitoissa.

Lähettäjä: nojoo 
Päivämäärä:   28.9.26 12:54:14

Ei ihme jos on kurja olo, jos olet sattumalta elänyt tuollaisten tilastopoikkeamien keskellä.

Hyvä että poistut liitosta mikä ei toimi! Viis siitä mitä muut ajattelevat.

Hommaa se kämppä, rakenna itsesi uudelleen ja aika näyttää mitä tulee vastaan. Suurella todennäköisyydellä paljon parempaa kuin nyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.26 12:57:00

Aloittaja, sinä olet ihan normaali, ja on viisasta ja hyvä lopettaa huono suhde. Vaikka se tarkoittaisi elintason "heikkenemistä". Sinun turvallisuutesi ja hyvinvointisi on arvokkaampaa kuin kulissit.

Tiedätkö, kuinka suuri osa ikäisistäsi asuu vuokralla? Ei ole löytänyt henkilöä, jonka kanssa perustaa perhe?

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   28.9.26 13:05:26

Olet ehkä liian nopeasti aina muuttanut miehen asuntoon. Kuinka kauan seurustelitte ennenkuin muutit miehen luo? Ei kannata vlittää mitä muut ajattelevat tämä on sinun elämä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.9.26 13:09:47

Kovasti tsemppiä! Itse erosin myös ja pääsin kirkon eroryhmään sekä terapiaan. Tajusin, että olen aina roikkunut mitä oudoimmissa suhteissa. Voin paljastaa, että hyvin harva siellä isossa omakotitalossakaan on oikeasti onnellinen parisuhteessa. Ne somessa parisuhdetta hehkuttavat ei ole todellisia ihmisiä, vaan taustalla voi olla ties mitä pettämistä. Monesti ollaan yhdessä vain rahan ja statuksen takia.

Lähettäjä: . (Aloittaja) 
Päivämäärä:   28.9.26 13:10:41

Kiitos teille. Olen tänään etsinyt asuntoa, mikään ei kuitenkaan tunnu oikealta. Vuokrakämppien lisäksi olen katsonut myytäviä, mutta tuntuu mahdottomalta tehdä mitään päätöksiä. Olen lamaantunut, varmaan odotan että mies kantaa minut ja tavarani ulos…

Eniten stressaa se, että meillä molemmilla on koira ja niistä on tullut nyt hyvät ystävät. Rakastan miehen koiraa kuin omaani. En tahtoisi erottaa niitä enkä tahtoisi jättää miehen koiraa tänne, mutta hän tuskin suostuu myymään sitä minullekaan.

Mietin eroa usein jo aiemmin, mutta silloin aina jäin, enkä vähiten koirien vuoksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.9.26 13:13:22

Minä pakkasin koiran ja tavarat, muutin vuokralle. Asunto on ollut mieluisa ja nyt ei ole kukaan ylimääräinen sitä sotkemassa.

Ex-mieheni en ole pitänyt mitään yhteyttä ja katkaisin kaikki välit myös hänen sukulaisiin. Aluksi yritin olla heidän kaveri, mutta se teki itselle vain pahaa oloa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.26 13:14:37

On ihan ymmärrettävää olla lamaantunut ja shokissa, kun eron hetki iskee. Sinun ei varmasti tarvitse tehdä mitään juuri tällä sekunnilla. Eikä se asunto, mihin nyt muutat, ole loppuelämän loukku.

Onko sinulla yhtään sellaista ystävää, joka ei ole sukulainen tai sukulaisten ystävä tässä samassa tilastollisesti epätodennäköisessä joukossa?

Lähettäjä: nojoo 
Päivämäärä:   28.9.26 13:16:56

Ymmärrän täysin, jos olet pitkittänyt lähtöä koirien takia.

Mutta uskon myös että ero on koirallesikin parempi. Yksi iso harmi mun elämässä on se, että nyt alan vähitellen ymmärtää miten paljon mun koira ehti kärsiä mun paskan avioliiton viimeisinä vuosina. Periaatteessa siltä meni koko nuoruusikä pilalle, kotona oli kireä tunnelma, eksä huusi, arki oli semmoista selviytymistaistelua. Tajusin tämän vasta nyt kun näen miten paljon onnellisempi kun koira on mun uuden miesystävän seurassa.

Tämä on sellainen juttu, minkä todennäköisesti huomaat myöhemmin ja sitten tulee parempi olo kun tajuaa että ero oli myös koiralle parempi. Vaikka siellä on ollut se tärkeä koirakaveri niin todennäköisesti muuten on ollut ylimääräistä stressiä.

Lähettäjä: . (Aloittaja) 
Päivämäärä:   28.9.26 13:24:05

"On ihan ymmärrettävää olla lamaantunut ja shokissa, kun eron hetki iskee. Sinun ei varmasti tarvitse tehdä mitään juuri tällä sekunnilla. Eikä se asunto, mihin nyt muutat, ole loppuelämän loukku."

Kiitos, tämä helpotti hieman.
Vielä toiveikkaana katselen sellaisia asuntoja, joihin mahtuisi kaksi koiraa tai olisi vaikka oma piha…

"Tämä on sellainen juttu, minkä todennäköisesti huomaat myöhemmin ja sitten tulee parempi olo kun tajuaa että ero oli myös koiralle parempi. Vaikka siellä on ollut se tärkeä koirakaveri niin todennäköisesti muuten on ollut ylimääräistä stressiä."

Tämä on varmasti täysin totta. Itkettää vaan se toinen koira, jota en saa mukaani enkä näe enää koskaan.

"Onko sinulla yhtään sellaista ystävää, joka ei ole sukulainen tai sukulaisten ystävä tässä samassa tilastollisesti epätodennäköisessä joukossa?"

Eipä juuri. Minulla ei oikein muutenkaan ole sellaisia ystäviä tai läheisiä, joille voisin kertoa tällaisista aidosti ikävistä asioista. Olen aika huono vastaanottamaan tukea, on vaikea edes kuvitella joku ystävistäni kantamaan kanssani muuttolaatikoita tms. Sisaruksista puhumattakaan, luultavasti saan heiltä vain pyytämättä annettuja elämänohjeita.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   28.9.26 13:44:54

Jokaisella elämä vaan menee omilla urillaan. Minä olen päälle kolmekymppinen nainen sekä ollut sinkkuna melkein koko aikuisiän. Asun vuokralla. Minulla ei ole lapsia tai juurikaan omaisuutta. Olen opiskellut viime vuodet. Olen välillä tosi yksinäinen. Silti minulla on paljon haaveita ja yritän elää aktiivista elämää tehden asioita mistä nautin.

Tsemppiä erosta toipumiseen. Aikansa se ottaa. Toivottavasti sinäkin koet vielä onnnen sekä pääset tekemään asioita mistä nautit.