Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   27.9.26 10:45:57

Meidän jo 15 vuotta kestänyt avioliitto on ollut vaikeuksista toiseen menemistä, ei meidän välillä vaan ulkoiset asiat. Taloudelliset huolet, ongelmat lasten kanssa ja lopulta tyttäreni kuolema. Eli liittoamme on todellakin koeteltu mutta vakaasti yhdessä.
Mieheni on keskusteluissa sivunnut parikin kertaa, että hänen onnellisin aika oli aika, kun oli exänsä kanssa ja heidän lapset oli pieniä ja kaikki oli niin hyvin.
No, eihän tälle toki mitään voi mutta tekee minut hyvin surulliseksi. Mitä ajatuksia teille herää?

Lähettäjä: Mopo 
Päivämäärä:   27.9.26 10:48:59

Miksi pitäisi herätä mitään ajatuksia?
Ei kiinnosta.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   27.9.26 10:50:05

Miten sairastaminen, kuolema ja rahavaikeudet voisi olla kenenkään onnellisinta elämää?

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   27.9.26 10:51:52

Ei kai tuo mikään ihme ole. Jos teidän yhteinen elämä on ollut vaikeuksista toiseen rämpimistä, niin ei sellainen ketään onnelliseksi tee. Ja jos se elämä exän kanssa on ollut sellaista ihan tavallista eikä ero esim ole ollut erityisen riitaisa ja hankala, niin helposti aika kultaa muistot ja muistuu vain mieleen ne kivat pienet lapset leikkimässä.

Lähettäjä: o2 
Päivämäärä:   27.9.26 11:01:39

Ymmärrän hyvin harmituksesi. Itselleni on ollut hyvin vaikea hyväksyä, että sitä täydellistä onnellista vaihetta elämässä ei koskaan tule. Kun joku asia on hyvin, joku toinen asia on juuri silloin huonosti pilaamassa kaiken. "Hyvinä aikoina" mieleen on jäänyt hyvin lyhyitä yksittäisiä tilanteita. Nyt alan olla jo niin vanha, että vaikka kaikki muu loksahtaisi paikalleen, oma raato on jo mikä on, läheisten terveys on jo mikä on ja alaspäin mennään. Jos jostain syystä puolisoni vielä vaihtuisi jossain vaiheessa, niin uuden kanssa olisi väistämätöntä, että molempien parhaat päivät olisi ajalta ennen suhdetta.

Keskity nauttimaan siitä hyvästä, mikä milloinkin on tarjolla. Menneisyyttä et voi muuttaa ja huomenna taas joku asia on vielä huonommin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   27.9.26 11:02:23

"Lähettäjä: Mopo
Päivämäärä: 27.9.26 10:48:59

Miksi pitäisi herätä mitään ajatuksia?
Ei kiinnosta."

Olisiko tuo typerä kommentti voinut jättää kirjoittamatta?

Ensiksi, lämmin osanotto tyttären poismenon johdosta. Mitä jos menisitte parisuhdeterapiaan? Tuo kuulostaa nyt siltä, että tarvitsette ulkopuolista apua. Varsinkin kun kaikki ikävät tapahtumat ei ole itsestä johtuvua. Tsemppiä ja voimia sulle.

Lähettäjä: Kukka 
Päivämäärä:   27.9.26 11:05:12

Onpa kurjaa. Tottahan mies varmasti puhuu, eihän tuon luokan vastoinkäymiset tosiaan voisi olla kenellekään onnellista aikaa. Ymmärrän hyvin että harmittaa, eihän tuollaisia asioita valita =(

Mies ei kuitenkaan ilmeisesti halua luopua sinusta, eli ehkä teidän onnelliset ajat on vielä edessä? =)

Lähettäjä: --.-, 
Päivämäärä:   27.9.26 11:20:16

Aika kultaa muistot; teidänkin yhteinen aika muuttuu kauniimmaksi, kun aikaa kuluu.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.9.26 12:09:55

Onhan tuo nyt vähän tahditonta sanoa nykyiselle kumppanille, jonka kanssa on selviytynyt kaikista näistä vastoinkäymisistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.26 12:30:36

Olisi mies voinut jättää tuon sanomatta, mutta onhan se selvää, että aikana jolloin ei vastoinkäymisiä juuri ole ja ne omat lapset pieniä, niin on vaan sitä onnellisinta aikaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.26 12:46:50

Otan myös osaa tyttäresi kuoleman johdosta. Sellainen suru ei katoa nopeasti eikä ehkä ikinä, ja se on vain kannettava ja työstettävä.

Se, mitä miehesi sanoi, ei kuitenkaan varmaankaan ole tarkoitettu pahoittamaan sinun mieltäsi. Voit itse valita, annatko sen masentaa sinua vai et.

Ikäviin asioihin takertuminen ja niiden ruokkiminen omassa mielessä vaikuttavat mielialaan hyvinkin vahvasti. Sinun kannattaa nyt tietoisesti kääntää katseesi positiivisiin asioihin.

Aivot ovat vähän kuin Facebookin algoritmi, ne syöttävät sinulle koko ajan lisää sitä, minkä ääreen olet pysähtynyt. Pyri aktiivisesti korostamaan hyviä asioita ja päästä irti sellaisesta taakasta, mihin et pysty itse vaikuttamaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.26 13:03:19

Mies on aiemmassa elämässään käynyt töissä, lasten äiti on hoitanut kodin, ruuat ja lapset.isi on leikkinyt sunnuntaisin 2h lasten kanssa. Pyykit on pesty, koti siisti, ruuat valmiina, kipeät kersat hoitaa äiti ja mies käy töissä ja harrastaa. Aika leppoisaa ollut. Kukaan ei ole kuollut. Idiootti ukko kertoo sitten nykyiselle naiselleen että passuutettavana lapsena oleminen on ollut helpompaa kuin nykyään. Joo, pistä pihalle, koska kuka idiootti SANOO tuon ääneen?? Menköön äitinsä helmoihin passuutettavaksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.26 13:08:40

^ oletko se miehen exä?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   27.9.26 13:09:02

Mies on törppö kun sanoo sen ääneen, vaikka ymmärrettävästi varmasti totta onkin. Sinä taas hieman romanttisen lapsellinen odottaessasi että vain jostain suuresta rakkaudesta sinuun hän sanoisi noinkin rankkoja asioita sisältäneen elämävaiheen onnellisimmaksi. Siispä unohda koko juttu ja asennoitukaa, että se paras vaihe on vasta tulossa !

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.26 13:11:50

Jos miehesi onnellisin aika olisi ollut lapsuudessa, suhtautuisitko samalla tavalla?

Eihän tuo tarkoita että hän haluaisi olla eksänsä kanssa.

Lähettäjä: × 
Päivämäärä:   28.9.26 00:12:50

...kommentilla ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, että on onnellisimmillaan ollut nuori ja toiveikas, luultavasti myös terveempi ja voimakas, eikä suuret pettymykset ole vielä haavoittaneet sielua. Mies on tervepäinen, ymmärtää menneen ja nykyisen eron.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.26 00:40:09

Kaikkien vanhempien onnellisin aika on se, kun omat lapset oli pieniä. Sehän sitä romantisoitua aikaa on. Ei lapsista samalla tavalla ole sellaista tunteellista iloa kun muuttuvat teineiksi tai aikuisiksi. Kyllä se nimenomaan se lapsuusaika on lasten kanssa. Eikä mikään puolison kanssa oleva laatuaika.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   28.9.26 01:23:12

Onko pakko kysyä jos ei halua kuulla vastausta? Ja jos teidän suhde on ollut elämää vaikeudesta toiseen, niin ei kai se objektiivisesti ajatellen olla sitä onnellisinta aikaa. Osanottoni. Ovatko nämä viimeiset 15 vuotta olleet oman elämäsi onnelisinta aikaa?

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   28.9.26 01:29:42

Näin se uusperhekuvioissa aina menee - kakkoskierros ei koskaan ole ihan yhtä hyvä kuin ensimmäinen.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   28.9.26 01:30:02

Saati kolmoskierros, tai siitä isommat lukemat.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   28.9.26 06:41:18

Itse olen ihan eri mieltä. Ei onni tule siitä, ettei elämässä ole vastoinkäymisiä vaan nimenomaan siitä, että rinnalla on se puoliso, jonka kanssa mieluummin kohtaat niitä vaikeuksia kuin joku muu ja helpompi elämä. Tosi kummallinen asenne monella täällä. Mutta se kertoo mielestäni siitä, kuinka moni elämässä vain tyytyy parisuhteessaan, jolloin kuvittelee että se olisi muidenkin elämää. Ei onneksi kaikilla ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.26 08:17:42

Lapset sen onnellisimman ajan on tehneet, ei puoliso.

Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   28.9.26 08:20:35

En romantisoi mitään tai ole mielestäni lapsellinen, totta kai on ollut onnellista aikaa se, kun lapset pieniä. Mutta olen kai kuvitellut, että juuri tuo yhteen hitsautuminen vaikeuksien keskellä olisi myös tuonut sen "onnen". Ehkä me käsitetään onni eri tavalla, en tiedä. Ja ei kai sillä edes väliä, halusin vaan jakaa tämän, "saada sanotuksi ääneen". Kiitos asiallisille kommentoijille.