Lähettäjä: Kiiwi 
Päivämäärä:   22.9.26 19:55:39

Olen ilmeisesti masentunut tai jotain, kun elämä tuntuu merkityksettömältä. Haluaisin elämääni jotain mielenkiintoista sisältöä, mutten tiedä mitä. Päivät on aina sitä samaa. Aamulla ylös ja koiran kanssa lenkille. Päivä menee töissä ja ilta sitten murehtiessa tai tv:tä tai puhelinta tuijottaen. En edes vähän ajan päästä muista mitä olen katsonut. Lapset ovat jo isoja teinejä ja miehen kanssa meillä ei ole mitään yhteistä. Koko olemassa olo on alkanut tuntua turhalta.
Miten tästä saisi elämään jotain merkitystä?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.9.26 19:57:17

>työt
>mies
>lapset

Kehtaatkin valittaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.9.26 20:01:56

Teitkö siis sen perusmokan, että upposit tyystin perhe-elämään, unohdit itsesi ja ystäväsi? Noinhan siinä käy. Olisi kannattanut elää omaa elämää eikä vain muille.

Hyviä uutisia: Voit vielä korjata asiaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.9.26 20:04:27

Moni menee elämässä valmiiksi pureskellun muurahaismentaliteetin mukaan: puolisonhankinta, lapsenhankinta, työpaikassa aherrus ja kotityöt. Se on ihmisen robotiikaa. Jos ei missään vaiheessa mieti mitä muuta on, miksi me eletään, mistä pitää, mitä haluaa, minkä edestä haluaa taistella... Sitten masentuu.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   22.9.26 20:09:50

Merkityksellisyys luodaan itse, ei muiden kautta. Mikä sinua kiinnostaa, mitä kaipaat, mitä on jäänyt tekemättä? Voisitko miettiä, mikä oikeasti olisi sinun oma juttu ja miten voisit saavuttaa sen? On aika yleistä, että keski-iässä alkaa kokea kriisiä siitä, että ei ole saavuttanut mitään.

Mieti siis, mikä on oikeasti se, mitä sinulta puuttuu ja mitä haluat.

Lähettäjä: Kiiwi 
Päivämäärä:   22.9.26 20:11:04

Kuka sanoi, että olen jossain vaiheessa unohtanut itseni tai ystäväni? En ole. Olen harrastanut ja nähnyt myös ns. ystäviäni tässä viimeistä vuotta lukuun ottamatta. Harrastuksista ja ns. ystävyyssuhteistakin on tullut merkityksettömiä. Hevosharrastuksen lopetin puoli vuotta sitten, kun se ei enää pitkään aikaan tarkoittanut iloa vaan ainostaan velvollisuuksia. Ja ystäviä kun näen, mietin aina että miksi vaivaudun. Vaikuttaa siltä,ettei meillä ei ole mitään yhteistä ja minä vaan aina saan pelkän kuuntelijan ja tapaamisten järjestäjän roolin ja minu asiat ei kiinnosta ketään. Vuosi sitten lakkasin sitten järjestämästä mitään, joten tapaamisia ei enää juuri ole ollut.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.9.26 20:15:47

Asiantuntija vastailee, kohta varmaan suosittelee uimahallia tms.

Lähettäjä: Kiiwi 
Päivämäärä:   22.9.26 20:16:10

Ällöllä varmasti ihan oikea ajatus tilanteesta. Ainut vain, etten tiedä mikä minua kiinnostaisi tai mitä haluaisin. Ne asiat, mistä olen ennen ollut kiinnostunut kuten hevoset ja ruoka eivät enää kiinnosta. Enkä selvästikään osaa ajatella laatikon ulkopuolelta. Aiemmin tiesin niin selkeästi mistä tykkään ja mitä haluan ja nyt vaan tilalla on täyttä tyhjää.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   22.9.26 20:25:03

Oletko kokeillut jotain ihan itsellesi uutta juttua, vaikka mukavuusalueesi ulkopuolelta? Matkustanut yksin? Tehnyt jotain, jossa koet voittavasi itsesi? Ehkä jotain luovaa, mitä et ole ennen tehnyt?

Perhe-elämä on varmasti kivaa, mutta jos nyt lasten kasvettua jokin aukko jää täyttämättä, niin se tyhjyys pitäisi itse jotenkin täyttää. Vastauksia täällä ei ole, mutta moni kamppailee saman asian kanssa. Lue vaikka tarinoita muista, jotka ovat tehneet elämänmuutoksen.

Minä tein omani jo aiemmin, kolmikymppisenä ja vaikka kipuilin turvallisuuden perään, niin en katunut. Muutos ei ollut suuren suuri, mutta sen vaikutus elämänlaatuuni oli.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.9.26 20:28:22

Todellisuudessa pitää oppia nauttimaan siitä mitä on, jos vain hakee jotain tajunnan räjäyttäjiä on aivan väärällä tiellä.

Lähettäjä: Kiiwi 
Päivämäärä:   22.9.26 23:02:43

Kuulostaa aika kamalalta ajatukselta, että opettelisin nauttimaan tämän hetken tilasta. Elämä tuntuu nyt harmaalta puurolta. En usko, enkä halua ajatella, että kohtaloni on nauttia ruutujen tuijottamisesta ilta illan perään.

Mielellään tekisin elämänmuutoksen tai jos nyt ei koko elämää uusiksi, niin kuitenkin hyppy johonkin uuteen. Pitäisi vain keksiä mitä ja mihin.
Olen pitänyt itseäni aina käytännön hevostyttönä, mutta se tie on loppuun kuljettu. Musikaalinen en ole, enkä kovin taiteellinenkaan, joten luovuutta täytyy etsiä jostain muualta. Vanhemmuuteen tästä ex-rämäpäästä on tullut myös hieman arka, joten extremelajitkaan ei taida olla se minun juttu. Matkustamista yksin kyllä voisin kokeilla.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   22.9.26 23:06:26

Ryhdy himokutojaksi niin ei jää aikaa ruudulle.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.9.26 23:09:26

Minulla vastaava tilanne johtui pystyynkuolleessa suhteessa olemisesta. Kun vihdoin kuvittelin, millaista tulevaisuus voisi olla ilman miestä, värit palasivat elämääni. Mies ei siis ollut mitenkään hirveä ihminen, suhde vain oli ohi, molemmin puolin, vaikka kumpikaan ei huomannut.

Lähettäjä: leipää ja punkkua 
Päivämäärä:   22.9.26 23:24:39

Elämässä pitää olla runkkua.

Lähettäjä: Hoo 
Päivämäärä:   22.9.26 23:27:24

Tee jotain, missä voit kokea olevasi hyödyllinen yhteisölle ja toimia arvojesi mukaan. Esimerkiksi vapaaehtoistyöstä jonkin itselle tärkeän asian parissa voi saada paljon merkityksellistä sisältöä elämään ja voi saada myös uusia ihmissuhteita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.9.26 00:17:03

Vapaaehtoistoimintaa olisin minäkin ehdottanut. Toisena ehdotuksena kansalaisopistojen, työväenopistojen yms. kurssit, jotka ovat siitä hyviä, että niissä voi käydä matalalla kynnyksellä ja ilman suurempaa sitoutumista kokeilemassa erilaisia juttuja. Taiteellisuutta on paljon erilaista ja noilla kursseilla saa esim. tekniikkavinkkejä, joten rohkeasti kokeilemaan siihenkin suuntaan kallistuvia kursseja, jos löytyy yhtään houkuttelevia! :)

Lähettäjä: mitää 
Päivämäärä:   23.9.26 15:39:52

>https://mielenihmeet.fi/7-alhaisesta-serotoniinitasosta-varoittavaa-merkkia/<

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   23.9.26 16:14:42

"Mielellään tekisin elämänmuutoksen tai jos nyt ei koko elämää uusiksi, niin kuitenkin hyppy johonkin uuteen. Pitäisi vain keksiä mitä ja mihin.
Olen pitänyt itseäni aina käytännön hevostyttönä, mutta se tie on loppuun kuljettu. Musikaalinen en ole, enkä kovin taiteellinenkaan, joten luovuutta täytyy etsiä jostain muualta. Vanhemmuuteen tästä ex-rämäpäästä on tullut myös hieman arka, joten extremelajitkaan ei taida olla se minun juttu. Matkustamista yksin kyllä voisin kokeilla."

Olen kyllä ihan eri mieltä, ei mikään uusi harrastus tai extreme-kokeilu korjaa huonoa arkea ! Ihmisen elämä on 99% arkea eli siitä pitää saada siedettävää ja aina mahdollisuuksien mukaan nautittavaa. Asuminen, puoliso, välit lapsiin, työ, ehkä sitten ne harrastuksetkin. Miten haluaisit asua ja kenen kanssa ? Miksi olla miehen kanssa jos ei mitään yhteistä tai ette tee iltaisin/vapaalla asioita yhdessä ? Onko lasten kanssa välit ok ja siitä, esim kuulumisista iloa arkeen ? Onko työ ok ja olet siellä itsellesi sopivassa paikassa ? Nämä kaikki kuntoon niin maistuu taas ystävät ja harrastukset kun on itsellä hyvä olla.

Lähettäjä: Kiiwi 
Päivämäärä:   23.9.26 22:15:50

Arjessa ei sinänsä ole mitään vikaa. Paitsi työssä, mutta sitä on tähän maailman tilanteeseen vaikea lähteä vaihtamaan. Vaatisi muuttamista, mutta sitä en halua. Tykkään asua juuri tässä, missä nyt asutaan. Välit lapsiin ovat hyvät ja tehdään yhdessä perheenä asioita, mutta onhan se ihan luonnollista että nuorilla on oma elämä eikä kaikkea vapaa-aikaa käytetä vanhempien kanssa hengailuun.
Miehen kanssa ei tosiaan tehdä kahdestaan oikein mitään. Mutta ei meillä kyllä ole erimielisyyksiäkään. Ehkä parisuhdekin kuuluu siihen samaan kategoriaan, etten tiedä mitä tehdä sille ja ei oikein kiinnostakaan.

Lähettäjä: Juu tuota 
Päivämäärä:   23.9.26 22:41:43

Kyllä mä sanoisin, että mies pois kuvioista. Kun lapset kasvavat, pitäisi parisuhteen olla siinä kunnossa, että oikein odottaa sitä kahdenkeskistä aikaa. Parisuhteen pitäisi olla se, joka kantaa läpi elämän, lapset vain käväisevät siinä.

Sulla on aloittaja vielä monta kymmentä vuotta elinaikaa ja kannattaa nyt suhteellisen nopeasti pohtia, mikä itselle on tärkeää ja mikä ei. Itselle oli koirat tärkeitä monta kymmentä vuotta, mutta jokin aika sitten ymmärsin, että ne aiheuttivat enemmän stressiä kuin antoivat. Joten uutta koiraa ei hankittu vanhan kuollessa. Pitää olla raadollisen rehellinen itselleen, jotta saa, mitä haluaa.

Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   24.9.26 00:23:02

Syötkö e-pillereitä tai onko joku hormonikierukka?