Lähettäjä: qwe 
Päivämäärä:   22.9.26 17:07:00

Vai johtuuko se siitä, että maailma on mennyt niin kovaa vauhtia eteenpäin?

Puhutaan sitten työttömyydestä, talon ostamisesta tai ihan vain ajan viettämisestä sukulaisten kesken niin tuntuu, että ainakin omassa suvussani vanhimmat sukupolvet ovat todella raskaita. Vanhempani ja kaikki isovanhempani ovat vielä elossa.

Työttömyyttä pidetään laiskuutena, ei se ole kuin kävellä prismaan ja kysyä ensimmäiseltä vastaantulevalta työntekijältä vakipaikkaa.

Ei se ole kuin ottaa laina ja rakentaa talo.

Ei voi tulla kylään jos aikoo olla vain 1,5h eikä 4h. Niin lyhyestä vierailusta kerkeää tulla vaan paha mieli.

Sukupolvien välissä alkaa olla niin isoja kuiluja ja nämä kovapäät eivät suostu edes kuulemaan millaista vaikkapa työnhaku on tänäpäivänä. Koita siinä sitten hyvällä mielellä käydä kahvilla, kun oikeastaan mistään ei voi puhua.

Onko muilla vastaavaa vai onko oma sukuni vain todella raskas?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.9.26 17:10:58

Onhan toi raskasta. Raskasta on myös se toinen ääripää, jolloin jossitellaan ja varoitellaan kaikesta. Kerrot tekeväsi jotain, niin sanotaan mieti vielä tai älä nyt...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.9.26 18:21:51

Kaikilla on sama. Väitän että joku 1% vanhuksista tietää vaikkapa mitä työnhaku on, että oikeasti ymmärtäisi. Ei ne ymmärrä. Luulen että näin on ollut aina. Meistä tulee varmasti samanlaisia myös. Ei tämän työnhakuasian kanssa koska olemme kokeneet tämän töitä ei ole-tilanteen mutta muiden asioiden kanssa kyllä.

Itse täytin juuri 40 ja olen huomannut että sisareni joka on 57 eli vain 17v. minua vanhempi, on jo sen verran vanhempi että hänelläkin on ihan eri ajatukset, sellaiset sukupolveen sidotut käsitykset monesta asiasta.

Lähettäjä: ,., 
Päivämäärä:   22.9.26 18:30:52

Omaa perhettä kun ajattelee, niin enpä tiedä. Omat isovanhemmat olivat kaikki maalaisia, toisella puolella maitotilan pitäjiä, toisella vaan just se 1-2 lehmää omiksi pitimiksi.
Omat vanhemmat taas joutuivat lama-aikana tekemään ihan mitä tahansa työtä saivat. Toinen kierteli tekemässä töitä Ruotsissa asti, toinen joutui kouluttautumaan täysin uudelle alalle, kun pitkäaikainen työpaikka meni alta.

Minä taas... Olen nelikymppinen, 20 vuotta samassa työpaikassa. Opiskeluaikoina tein muitakin töitä, mutta ns. työurani vain tässä yhdessä firmassa. Minä en tiedä, minkälaista on opiskella tai hakea töitä tänä päivänä - ja tiedän kyllä olevani ihan helkkarin onnekas, että näin on. Onpa vielä jopa hyvä palkkakin, jota elinkustannusten kasvu ei ole juuri heilauttanut.
Minä siis olen se, joka on ehkä vieraantuneempi tästä maailmasta kuin aiemmat sukupolvet.

Ja jos mä lähden johonkin kylään, niin kyllä mä tykkään olla pitemmän aikaa. Joku tunti-puolitoista on ihan liian vähän.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.9.26 18:41:48

Mun äitini ainakin on ihan pihalla nykypäivän työnhausta. Luulee, etten ole töissä koska en ole muistanut hakea töitä:D Tietäisikin että työnhaku pyörii mielessä joka ikinen päivä ja paine päästä töihin on kova. Kehuskelee aina miten on ollut yli 40 vuotta samalla työnantajalla töissä eikä päivääkään elämässä työttömänä. Hieno juttu, mutta harvalle nykypäivänä työuransa aloittavalle mahdollista.

Ei ole koskaan joutunut tekemään cv:tä mutta on silti kova antamaan neuvoja sen tekemiseen. "Laita selkeästi allekkain mitä olet tehnyt". Itse asiassa luuli keksineensä pyörän uudelleen kun ennen yhtä työhaastatteluani hoksasi että hei, sunhan pitää viedä sellainen ansioluettelo! Luuli ettei minulla ole sellaista.

Joitain vuosia sitten kun piti hakea opintolainaa, yritti siinäkin alkaa pätemään ja käski mennä pankin tiskille hakemaan sitä lainaa ja kuulemma olisi pitänyt vielä siinä sanoa että olen kunnollinen ihminen enkä tupakoi tai juopottele:D Kävin sitten äidin painostuksesta siellä pankissa mutta käskivät vain tekemään netissä hakemuksen, aivan kuten olin yrittänyt äidille sanoa. Oli sitten vain naama väärinpäin eikä edes voinut myöntää olleensa väärässä.

Ja tosiaan luulee että toimeentulotukeakin saa ihan tuosta vain kun sanoo ettei ole rahaa. Meinaa myös että minun pitäisi ottaa lainaa jotta voisin ostaa talon itselleni, ei ymmärrä että ei ole rahaa millä maksaa se laina takaisin, tai ettei minulle luultavasti edes annettaisi lainaa.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   22.9.26 18:47:51

Onpas teillä oudot vanhemmat. Itsellä ikää 70 v tiedän miten vaikea on saada töitä, miten hankalaa on asiointi KELA:ssa.
Talo lainaa ei niin vaan haeta.
Tuttava piiri samaa ikäluokkaa ja vanhempia hekin tietävät nämä asiat

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   22.9.26 18:52:50

Semmosta se on. Aina ollut ja aina tulee olemaan. Meistä tulee ihan samanlaisia.

Lähettäjä: Jone 
Päivämäärä:   22.9.26 19:38:29

Pahoin pelkään, että kaikista tulee vanhemmiten vähän samanlaisia. Jonkun aikaa ihminen viisastuu, mutta jossa kohtaa laiskistuu ymmärtämään maailman muutoksia. Ja kaikki olemme yksilöitä ja meillä on erilaiset kokemukset taustalla. Älykkäät ihmiset kyllä ymmärtävät asioita eri tavoin kuin jääräpäiset. Ja kuten täällä olemme saaneet lukea, niin hulluja on kaikissa ikäluokissa. Aloittajakin muuten tuntuu tekevän yleistyksiä, joita muut ovat sitten kumonneet.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   23.9.26 09:39:09

Vanhukset on aina raskaita ja nuoriso aina pilalla totta kai.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.9.26 10:16:49

"Vanhukset on aina raskaita ja nuoriso aina pilalla totta kai.".
Tätä olin itsekin sanomassa.