Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.9.26 20:51:03

Olen tähän asti ollut "vahva itsenäinen nainen" joka on tykännyt tehdä asiat itse ja omalla tavalla, oman aikataulun mukaan. Nyt kuitenkin edessä on yhteenmuutto ja tässä vähän huolettaa se, miten uuteen järjestelyyn tottuu. Tiedän että ihminen on sopeutuvainen eikä puoliso mitenkään minua estele tai mitään mutta mietityttää silti.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.9.26 20:51:52

Onko sinulla jotain tiettyjä epäilyksiä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.26 21:20:04

Tottuu, muttei välttämättä tykkää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.9.26 21:25:58

>vahva itsenäinen nainen

Suominaisten absoluuttinen taso.

Lähettäjä: milady 
Päivämäärä:   21.9.26 21:28:47

tykännyt tehdä asiat itse ja omalla tavalla, oman aikataulun mukaan

Tarkentava kysymys: minkä takia tämä muuttuisi siksi että kumppani muuttaa samaan osoitteeseen?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   21.9.26 21:31:23

Voi olla, että molemmat joutuvat tekemään kompromisseja, kun erilaiset tavat ja tottumukset hitsautuvat vähitellen yhteen ja niistä muodostuu yhteisiä tapoja toimia. Esim siisteyskäsitys, kauppakäynnit ymsyms.

Ja juu, kyllähän sitä toisen läsnäoloon tottuu.

Lähettäjä: Kukka 
Päivämäärä:   21.9.26 21:32:37

Voi olla, et ei totu. Mä en tottunut, ja enää en muuta yhteen vaikka parisuhteen haluankin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.26 21:35:11

Tottuu, mutta se ei ole välttämättä mukavin tapa asua.

Lähettäjä: Rippi 
Päivämäärä:   21.9.26 23:29:25

Kolme vuotta olen yrittänyt totutella, yhteensä 8 vuotta yhdessäoloa. En meinaa tottua, kaipaan omaa tilaa, omaa rauhaa, omia tapoja, omaa siisteyttä. Tätä ennen asuin lasteni kanssa, omat lapset eivät kuormita samalla tavalla kuin toinen aikuinen omine tapoineen, sotkuineen ja oikkuineen.

Saas nähdä mihin tämä lopulta johtaa. Tuskin yhteisiin eläkepäiviin. Olisi ihanaa vain seurustella, asumatta yhdessä. Nauttia toisen parhaista puolista.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   21.9.26 23:31:26

Mä oon miettinyt samaa, että jos joskus löytyis mies, niin miten hän siinä kävisi :D olen niin tottunut elämään yksin ja tekemään kaiken miten ja milloin huvittaa. Olen myös hirveä siivousintoilija enkä kestä sotkua tai en pysty rentoutumaan. Ja tykkään piereskellä rauhassa silloin kun siltä tuntuu :'D no kenenkään kanssa asuminen ei ole tällä hetkellä minulle millään lailla ajankohtaista, olen niin sinkku kun vaan voi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.9.26 23:32:32

Naiset ei piereskele.

Lähettäjä: jsj 
Päivämäärä:   22.9.26 00:20:51

Kai te olette viettäneet aikaa ja ns. "asuneet" toistenne luona vaikka muutaman päivän putkeen niin, että olette nähneet toistenne toimintatavat? Kai sinä silloin olisit huomannut, onko jokin asia joka toisessa alkaa veetuttaa?

Lähettäjä: Peppi 
Päivämäärä:   22.9.26 00:29:31

Voihan sitä asua erillään, mutta lähekkäin. Vaikka samassa talossa, mutta omissa asunnoissa. Tuttu pariskunta osti paritalon. Molemmilla omat kämpät. Heillä toimi hyvin.

Lähettäjä: milady 
Päivämäärä:   22.9.26 08:00:09

tekemään kaiken miten ja milloin huvittaa

Tarkentava kysymys: miksi tämä muuttuisi, kun kumppani muuttaa samaan osoitteeseen?

Mä olen ollut sinkkuna yli 7 vuotta, ihan alkuvaiheessa eron jälkeen aattelin etten ikinä enää halua asua kenenkään kanssa. Kokemus eksän kanssa oli niin hirveä. Kehitin just tän strong independent woman asenteen ja tein sujuvasti kaikki ok-talon jutut, ja muutenkin totesin että elämä itsekseen on helpompaa, hauskempaa ja myös halvempaa kuin silloin, kun taloudessa oli kahden aikuisen tulot.

Mutta nyt sitten ollaan tilanteessa, missä pitkien sinkkuvuosien jälkeen remppaillaan uuden miehen lapsille makuuhuoneita vuoroviikkovierailuja varten. Eli kyse ei ole edes siitä, että pitäisi totutella uudelleen miehen läsnäoloon, vaan mukana tulee myös lapset osa-aikaisesti.

Enkä silti ymmärrä, mikä tää juttu on, ettei muka pystyisi tekemään mitä huvittaa silloin kun haluaa.

Tää mun uus mies on täällä jo käytännössä kaiken vapaa-aikansa, enemmän läsnä kuin mun eksä loppuvuosina. Tähän mennessä ainoat käytännön muutokset mun elämässä on olleet se, että mulla on enemmän aikaa ja tilaa mun harrastuksille ja luoville projekteille. Monena päivänä ruoka ilmestyy pöytään. Jos aamulla väsyttää niin salaperäisesti heräämisen jälkeen koirat on lenkitetty, kissat ja marsut ruokittu, aamiaispöytä katettu ja kahvi valmiina. Sauna lämpiää maagisesti ihan itsestään, samalla kun itse teen jotain muuta. Tulisijojen viereen ilmestyy valmiita klapeja, lumet katoaa pihalta ja auton päältä, täydet roskikset tyhjenee tosta noin vaan.

Mulla on nyt valtavasti enemmän aikaa per päivä, tehdä just mitä huvittaa. Miehen läsnäolo nimenomaan mahdollistaa sen.

Eihän se eksän kanssa sitä ollut ja sen takia onkin eksä. Eksän takia olen jännittänyt jonkin verran tätä tulevaa yhteenmuuttoa mutta nyt kun olen tehnyt listaa siitä, mikä on oikeasti muuttunut elämässä uuden miehen myötä, niin eihän tässä ole yhtään huonoa puolta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.9.26 00:18:40

"tekemään kaiken miten ja milloin huvittaa

Tarkentava kysymys: miksi tämä muuttuisi, kun kumppani muuttaa samaan osoitteeseen?"

Moni vaatii, että kumppani nukkuu samaan aikaan, elää samassa rytmissä, syö samaan aikaan ja samaa ruokaa, viettää vapaapäivänsä samoina päivinä, siivoaa yhtä aikaa, käy prismassa yhdessä, kuluttaa aikaa harrastuksissa vain silloin kuin toinenkin, pitää kesälomansa samoina viikkoina jne.

Aika kaukana ollaan siitä, että voisi tehdä kaiken miten ja milloin huvittaa.

Lähettäjä: Blossom 
Päivämäärä:   23.9.26 00:30:49

En tiedä esimerkiksi aloittajasta, mutta itse totuin.

Oikeastaan koskaan ei ole ollut tunnetta tai tarvetta elää kummankaan aikataulujen mukaan. Me emme vaadi toisiltamme mitään. Oikeastaan me elämme samaa rytmiä koko ajan. Ainoa erona on se, että puoliso saattaa herätä tunnin - kaksi ennen minua. Muutoin elämme samaa rytmiä. Silloin kun puoliso herää ennen minua, niin hänellä on tietenkin nälkä ennen minua ja tottakai hän voi syödä juuri silloin kun nälkä on ja itse syön sitten kun minulla on nälkä. Me tehdään muutenkin yhdessä kaikki asiat, kuten käydään kaupassa tms.. Yhdessä jo 14 vuotta. Muutimme melko nopeasti yhteen ja kaikki on sujunut sen jälkeen (kuin ennen sitäkin) loistavasti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.9.26 02:12:51

Ihmettelen vain että miksi ihmiset muuttavat yhteen toisen kanssa jos sitä jo etukäteen pelätään? Nykyään on ihan sallittua asua eri osoitteissa. Ja vielä enemmän ihmettelen niitä ketkä asuvat toisen kanssa yhdessä vaikka ovat huomanneet että se on ihan hirveää.

Jos ei ole tarpeeksi isoa taloa ja molemmilla omia huoneita niin kyllä se toisen päivärytmi vaikuttaa. Jos toinen haluaa aamulla tehdä smoothien blenderillä tai imuroida ja toinen nukkua siihen aikaan, niin kyllähän se vaatii kompromisseja.

Juuri tuollaisten juttujen takia en itse aio ikinä asua kenenkään kanssa yhdessä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.9.26 02:14:29

Miten entisaikaan mahduttiin saman katon alle ja nyt muka ei?

Lähettäjä: milady 
Päivämäärä:   23.9.26 06:31:41

Moni vaatii, että kumppani nukkuu samaan aikaan, elää samassa rytmissä, syö samaan aikaan ja samaa ruokaa, viettää vapaapäivänsä samoina päivinä, siivoaa yhtä aikaa, käy prismassa yhdessä, kuluttaa aikaa harrastuksissa vain silloin kuin toinenkin, pitää kesälomansa samoina viikkoina jne.

Aika kaukana ollaan siitä, että voisi tehdä kaiken miten ja milloin huvittaa.

Siis mitä ihmettä? Tai no siis onhan tää tietysti mahdollista, jos suhde on toksinen. Narsistit tiettävästi hyppyyttävät kumppaneita tällä tavalla mutta eihän nyt kaikilla voi narskua olla kumppanina, toivottavasti ainakaan. Tietoakin on sen verran nykyisin saatavilla että narskut voi tunnistaa ennen kuin tapahtuu peruuttamattomia virheitä. Mutta eihän toi nyt ole mitään normaalia aikuisten ihmisten arkielämää.

Oli mullakin eksän kanssa hirveä kokemus mutta lähinnä siksi, ettei mies vaivautunut koskaan olemaan kotona. Käytännössä elin yksin monta vuotta ennen varsinaista eroa. Tästä syystä mua on jännittänyt se, miten uudessa suhteessa yhteiselämä toimii.

Mä olen ollu jotenkin siinä käsityksessä että homman koko idea on siinä, että voidaan puolittaa asioita ja vuorotella. Että jos minä käyn kaupassa yhtenä päivänä, niin mies hoitaa kauppakäynnin toisena päivänä. Ettei tarvitse yksin hoitaa kaikkea koko ajan vaan toisesta saa vetoapua, samalla sitten vapautuu aikaa vaikka niille harrastuksille.

Toi nyt on sinänsä totta, että toisen ihmisen unta ei saa häiritä. Tästä on tullut kokemuksia eri eksien kanssa, joillain ihmisillä ei ilmeisesti ole kai mitään tajua asiasta ja ilmeisesti just narskujen yksi tunnusmerkki on se että tahallaan häiritään kumppanin unta niin paljon kuin mahdollista. Ei kai kukaan nyt ole niin ajattelematon, että käyttäisi jotain blenderiä kuuloetäisyydellä makkarista? Tää on sit kai niitä kompromisseja, mitkä ihmisiä tässä sit huolestuttaa? Voi kauheaa, joudun odottamaan kaksi ylimääräistä tuntia mun smoothieta! Mitenkä mä selviän!

Sitä paitsi se yhdessä syöminen on just parasta. Eka kertaa eläessäni mun elämässä on yhdessä syödyt aamiaiset ja illalliset. Että istutaan pöydän ääressä ja jutellaan ja syödään. Se on just sitä parisuhteen ja yhdessä asumisen ylellisyyttä, että on mahdollisuus tehdä niin.

Mutta se on varmaan sitten niitä asioita, mitä ihminen ei osaa arvostaa yhtään, ellei ole kokenut toista vaihtoehtoa.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   23.9.26 18:39:39

Mä olen niin herkkäuninen, että tarvis olla omat huoneet tai iso asunto/talo, ettei toisen heräämiset ja valvomiset häiritsisi. Ja en pystyisi nukkumaan, jos narskuttelee tai kuorsaa. Ja pitäähän siinä sit kysellä et mitä syödään, jos ei sovi että kumpikin tekee omat ruokansa mut olisihan sekin vähän hölmöä. Kyl siinä täytyy joustaa ja mukautua, kun parisuhteessa asuu yhdessä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   23.9.26 19:15:56

Kyllä se yhteenmuutto väkisin vaatii molemmilta sopeutumista. Kaikista asioista yleensä selviää keskustelemalla. Sopikaa jo heti aluksi, että keskustelette avoimesti kun niitä tilanteista tulee, kun molemmat ovat voineet tottua yksinasuessaan omiin toimintatapoihin.
Sitten jos ne poikkeaa toisen tavasta pitää sopia se yhteinen uusi tapa miten toimitaan. Molempien pitää olla valmiita kompromisseihin. Sellaisen minä-minä-minä asenteen voi täysin unohtaa.
Sopu sijaa antaa ja molemmat voi opetella uusia tapoja toimia.

Lähettäjä: milady 
Päivämäärä:   23.9.26 20:19:54

Ja pitäähän siinä sit kysellä et mitä syödään, jos ei sovi että kumpikin tekee omat ruokansa mut olisihan sekin vähän hölmöä.

No siis joo mutta täähän on sellaista mistä puhutaan jo seurusteluvaiheessa? Että mistä ruuista tykkää jne? Kai niitä yhteisiä ruokia on tehty jo kauan, kauan ennen sitä hetkeä kuin muutetaan yhteen? Eikä mitään kovin dramaattisia dieettieroja voi olla, kun on kerran päätetty seurustella?

Se on sitten ihan pikkujuttu tehdä arkisia valintoja että syödäänkö tänään lihapullia vai kalapuikkoja. Siihenkin auttaa, jos vaikka tekee ruokalistat valmiiksi etukäteen ja varaa jotain perusruokia varastoon niin ei sitten tule äkillisiä kriisejä ruuan suhteen.

Kyllä minunkin piti opetella muistamaan tietty leikkele, mitä mies tykkää syödä. Taisi mennä kolme kauppakertaa kun opin muistamaan, että ai niin tämä. Vastaavasti mies on opetellut minun vakioruokia. Mutta ei kai tämmöisestä voi mitään ongelmaa tehdä?

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   23.9.26 20:23:01

Miksi muutatte yhteen? On ihan ok olla yhdessä mut asua erikseen

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.9.26 20:25:27

Riippuu siitä, kuinka lähellä erilaiset tapanne ja käsityksenne ovat toisiaan ja kuinka joustavia kykenette kumpikin olemaan. Molempien kyky tehdä kompromisseja ja keskustella on ihan avainasemassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.26 00:40:06

"Sitä paitsi se yhdessä syöminen on just parasta. Eka kertaa eläessäni mun elämässä on yhdessä syödyt aamiaiset ja illalliset. Että istutaan pöydän ääressä ja jutellaan ja syödään. Se on just sitä parisuhteen ja yhdessä asumisen ylellisyyttä, että on mahdollisuus tehdä niin."

No tuo on just kamalinta. Ei voi edes syödä oman sisäisen aikataulunsa mukaisesti.

"Siihenkin auttaa, jos vaikka tekee ruokalistat valmiiksi etukäteen"

Ja vain pahenee, ihan kuin olisi laitosruokailussa jos on etukäteen tehdyt ruokalistat ja määrätyt ruoka-ajat!

Lähettäjä: milady 
Päivämäärä:   24.9.26 10:20:53

No tuo on just kamalinta. Ei voi edes syödä oman sisäisen aikataulunsa mukaisesti.

Tuota siis, tarkoitatko sinä, että jos asuu toisen ihmisen kanssa yhdessä niin silloin ei saa ottaa ruokaa kaapista silloin kun on nälkä?

Tokihan varmaan tällaisetkin ruokaan liittyvät omituisuudet tulevat esille seurusteluvaiheessa pitkän aikaa ennen kuin yhteenmuutosta aletaan edes keskustella. Mä en osaa kuvitella sellaista asetelmaa missä olisi jotenkin kiellettyä syödä jos toinen ei syö samalla. Tottakai syödään oman aikataulun mukaisesti.

Mä en nyt kyllä tajua yhtään tätä ongelmaa. Onhan seurustellessa syöty yhdessä lukemattomia kertoja ja tehty ruokaa kummankin kotona ja puhuttu läpi ruokaan liittyviä juttuja, eihän ne tule mitenkään yllätyksenä siinä kohtaa kun muutetaan yhteen.

Laitosruokailua tai ei, minä ainakin arvostan nykyisin yli kaiken sitä että elämään on tullut päivärytmi. Että jotenkin pystyy ennakoimaan että milloin on tulossa lämmin ruoka ja mitä se suurin piirtein on. Eikä niinkuin eksän kanssa, että päivittäisestä ruuasta tulee jatkuva kina ja säätö ja molemmat lämmittää omia ruokiaan miten sattuu.

Arvostan myös sitä, että voidaan molemmat tehdä lempiruokia, kumpikin on tutustuttanut toisen sellaisiin ruokiin mitä ei olla aiemmin tehty. Kumpikin oppii toiselta uusia tapoja. Mikään ei estä mua tekemästä mun lempiruokia, siihen vaan on tullut rinnalle uusia lempiruokia niistä vaihtoehdoista mitä mies on tullut mukanaan. Ja jos viikon kauppalistat miettii etukäteen niin arjessa jää aikaa muuhun, vaikkapa seksin harrastamiseen, sen sijaan että pitää sekin aika käyttää päivittäiseen mitä syödään-vääntöön.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   24.9.26 10:27:50

Lähettäjä: milady
Päivämäärä: 21.9.26 21:28:47

tykännyt tehdä asiat itse ja omalla tavalla, oman aikataulun mukaan

Tarkentava kysymys: minkä takia tämä muuttuisi siksi että kumppani muuttaa samaan osoitteeseen?

No esim. erilaiset unirytmit. Mä en voisi kuvitellakaan eläväni jonkun yökukkujan kanssa. Olen erittäin herkkäuninen ja herään pienimpäänkin risahdukseen. Tää olis mulle aivan no-go.

Lähettäjä: milady 
Päivämäärä:   24.9.26 10:32:57

Lähettäjä: milady
Päivämäärä: 21.9.26 21:28:47

tykännyt tehdä asiat itse ja omalla tavalla, oman aikataulun mukaan

Tarkentava kysymys: minkä takia tämä muuttuisi siksi että kumppani muuttaa samaan osoitteeseen?

No esim. erilaiset unirytmit. Mä en voisi kuvitellakaan eläväni jonkun yökukkujan kanssa. Olen erittäin herkkäuninen ja herään pienimpäänkin risahdukseen. Tää olis mulle aivan no-go.

Siis sinänsä ymmärrän tämän, mulla oli tämä eksän kanssa ja sen seurauksena meidän elämät eriytyi ihan täysin. Mutta jos unirytmeissä on iso ero, niin onhan se tullut esille jo ennen yhteenmuuttoa? Siis ihan jo siinä seurustellessa? Silloinhan ei kannata ylipäätään seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka elää ihan eri rytmissä, eihän silloin voi suunnitella mitään yhteistä tekemistä koskaan.

Eli se kumppanin valinta tämän asian osalta pitäisi tehdä jo paljon aiemmin kuin siinä kohtaa kun ollaan muuttamassa yhteen. En minäkään olisi enää ikinä alkanut seurustella sellaisen miehen kanssa joka valvoo joka yö kolmeen tai neljään ja nukkuu sitten puoleen päivään. Kyllähän siihen tavallaan "tottui" mutta jälkikäteen ollut aika shokki tajuta miten hirveää se elämä oli. Paljon parempi alunperinkin valita sellainen kumppani jolla on samanlainen käsitys ajankäytöstä kuin itsellä on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.26 12:06:54

Minä sanon, että riippuu ihan molemmista osapuolista. Jos on asenteella "ihan perseestä, haluan tehdä kaikki omalla tavalla ja aina kuten ennen", et varmasti totu. Ja jos ei osata ottaa toista huomioon (puhun molemmista) on sittenkin elämä varmasti ihan perseestä. Jos haluaa nähdä vähän vaivaa, varmasti tottuu ja voi saada jopa jotain enemmän elämäänsä.

Olin ennen "vahva itsenäinen nainen, joka ei tarvitse apua", mutta totesin, että meillä molemmilla on omat vahvuutemme, jota voimme hyödyntää arjessa. Edelleen selviäisin hyvin myös yksin, mutta kun enää ei ole pakko!

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   24.9.26 12:14:38

"Moni vaatii, että kumppani nukkuu samaan aikaan, elää samassa rytmissä, syö samaan aikaan ja samaa ruokaa, viettää vapaapäivänsä samoina päivinä, siivoaa yhtä aikaa, käy prismassa yhdessä, kuluttaa aikaa harrastuksissa vain silloin kuin toinenkin, pitää kesälomansa samoina viikkoina."

Eikö erillään asuessakin seurustella juuri sen takia, että tykätään viettää yhdessä aikaa? Itse koen kuormittavampana yhteisen ajan järjestämisen, kun ei asutaan yhdessä. Joka parilla on omanlainen tapa olla yhdessä. Tärkeintä on valita sellainen puoliso, jolla on samantapaiset ajatukset siitä paljonko ja miten vietetään yhteistä aikaa.

Meillä on samansuuntaiset unirytmit, mutta ei mennä nukkumaan ja herätä sanaan aikaan. Päivällinen syödään yhdessä, muut ruokailut omia aikojaan. Meille illalla syöminen ja sarjojen katsominen on mukavaa yhteistä aikaa ja yhteisen ruuan laittaminen säästää aikaa ja rahaa, mutta jos joku haluaa, niin voisihan yhdessä asua ilman sitäkin. Ollaan normi päivätöissä, joten vapaapäivät ovat olemmilla viikonloppuisin. Joskus molemmilla on omia menoja, joskus yhteisiä. Ei koskaan siivota yhdessä, se siivoaa, jolla on sopiva hetki. Ruokaostokset tilataan netistä ja se noutaa, jonka aikatauluihin sopii paremmin. Omat harrastukset ovat kummallakin silloin kun ovat, ja koska ei ole lapsia, niiden aikataulut ovat ilmoituasia. Lomaa pidetään ainakin osittain yhtä aikaa, koska niin kuin sanoin alussa, tykätään viettää aikaa yhdessä, joten matkustellaan yhdessä. Mutta myös erikseen.

Joko aloittaja on ollut todella kummallisissa parisuhteessa tai hänellä on todella outoja ennakkoluuloja. Ei yhdessä asuminen ole vankila, vaan täsmälleen sellaista mitä kaksi ihmistä siitä tekee. Jos toiveet eivät kohtaa, sellaisen ihmisen kanssa ei tietenkään kannata muuttaa yhteen. Jos haluaa 24/7 kylki kyljessä elämistä, pitää etsiä kumppani, jolla on samanlaiset toiveet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.26 18:35:16

"Eikä niinkuin eksän kanssa, että päivittäisestä ruuasta tulee jatkuva kina ja säätö ja molemmat lämmittää omia ruokiaan miten sattuu."

Niin, eli jos osuu tuollaisen kontrollinhaluisen ihmisen kumppaniksi niin vääntöä voi tulla JOPA siitä, että syö oman aikataulun mukaisesti.

"Eikö erillään asuessakin seurustella juuri sen takia, että tykätään viettää yhdessä aikaa?"

Mielestäni yhteisen ajan viettäminen on yhdessä tekemistä tai keskustelua. Ei päivittäisten töiden tai tarpeiden suorittamista.

Lähettäjä: milady 
Päivämäärä:   24.9.26 18:40:19

Mielestäni yhteisen ajan viettäminen on yhdessä tekemistä tai keskustelua.

Kyllä, ruuanlaitto yhdessä, syöminen yhdessä ja ruokailun jälkeinen korttipeli ovat kaikki sitä yhteisen ajan viettämistä ja keskustelua.

Vai pitäisikö siis aina erikseen istua johonkin sohvalle tekemättä mitään, että no niin nyt me ollaan tässä yhdessä ja keskustellaan?

Parasta yhdessä asumisessa on just se että kaikista arkisista askareista tulee juhlaa kun niitä pääsee tekemään rakkaan kumppanin kanssa.

Niiden kontrollihirmujen tai muiden hirviöiden kanssa ei pidä muuttaa yhteen.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   24.9.26 19:21:13

Piste: Erillään asuessa seurustellessa siis mennään äkkiä omiin koteihin aina kun tulee ruoka-aika, ettei tule suoritettua päivittäisiä tarpeita yhdessä?

Meillä on molemmilla omia harrastuksia ja menoja, joten yhteistä aikaa löytyy helpommin, kun voi keskustella vaikkapa sen yhteisen ruuan ääressä tai sängyssä nukkumaan mennessä, eikä tarvitse matkustaa mihinkään tapaamista varten.