Lähettäjä: Laiska 
Päivämäärä:   20.9.26 11:16:36

Mulla on tavoite parantaa kuntoani. Mutta mua motivoi ehkä kerran viikossa aidosti lähteä edes lenkille. Muuten pakotettuna ja esim tänää jo heti aamusta alan puntaroimaan olisinko koko päivän levolla ja kattelisin vaan sarjoja... Mut oikeesti pitäs lähtee lenkille. Mutta kun kauhee tuuli ja on kylmä äääh. Ja huomaan et kaikki mikä ei ole mukavaa niin välttelen, lenkkeilykin olis varmaan mukavaa kun kunto paranee ja se ei ole enää niin raskasta. Koira mulla on mikä jollain tapaa motivoi mut senki osaan kääntää niin et ei vanha koira niin paljon tarvi liikuntaa xd

Joten miten, te saatte itsenne ylös ja lenkille kun ei vaan motivoi ??

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.26 11:24:07

Aktiivinen nuori koira, joka ei anna olla rauhassa sohvalla jos ei ole riittävästi tekemistä tarjottu :D

Ja sitten se, että päättää vain mennä. Sanoo itselleen, että nyt mennään ja piste, ja sitten vaan menee vaikka miten pahalta tuntuisi. Ei se siellä lenkillä ollessa sitten enää yleensä pahalta tunnu.

Äänikirjat on myös aika kiva motivoija, en kuuntele niitä muualla kuin lenkeillä. Hyvä kirja kun odottaa lenkille lähtemistä, niin kyllä se lenkkeily houkuttaa paljon aikaisempaa enemmän.

Lähettäjä: Huu 
Päivämäärä:   20.9.26 11:26:05

Menen vaan, ei muu auta. Sanon itselleni että ei tarvitse olla kauaa, vaan vaikka vartin lenkki tai yksi liikkuvuusharjoitus riittää. Ja tadaa, se ei oikeastaan koskaan jää siihen, vaan kun olen aloittanut, jatkankin mielelläni pidempäänkin.

Lähettäjä: Kupu 
Päivämäärä:   20.9.26 11:38:15

Kunnossa pysyminen ja kunnon kehittäminen motivoi. Kun katsoo osaa oman ikäisistä, jotka taapertaa menemään eikä jaksa mitään, niin huomaa, että on oikeasti aika kiva pystyä ja kyetä. Mutta, aina ei huvittaisi liikkua. Ei ketään aina huvita. Siinä se ero sitten tuleekin, että lähteekö väkisin vai jääkö sinne sohvan pohjalle köllimään..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.26 12:02:07

Laske vaatimustaso ihan alas!

Ehkä se tarkoittaa sitä, että kävelet yhden biisin verran ja sitten saa kääntyä takaisin. Tai postilaatikoille tai roskiksille, ja sitten saa kääntyä takaisin. Tosi pahassa tilanteessa se voi tarkoittaa sitä että puet lenkkivaatteet päälle, kengät myös, ja se riittää vaikket edes astuisi ovesta ulos.

Kun vaatimustaso on alhaalla, on helppo saada aikaiseksi, ja on myös helppo tehdä enemmän kun pääsee vauhtiin. Tai sitten ei pääse vauhtiin, eikä saa mitään sen enempää tehtyä, mutta teki kuitenkin jotain ja mahdollisti sen.

Vaatimustasoa voi nostaa kun alkaa sujua, mutta minusta se kannattaa silti pitää mahdollisimman alhaalla jos on ongelmaa nimenomaan päästä alkuun.

Lähettäjä: Maria 
Päivämäärä:   20.9.26 12:46:45

Musta se isoin ja vaikein asia on saada lenkkivaatteet päälle. Jos siitä selviää, niin helppohan se on sitten käydä edes jonkunlainen pyörähdys. Ehkä pitäisi asettaa itselleen jotain vaihtoehtoja. Joko käyn lenkillä tai pesen vessan tms.

Lähettäjä: Fudge 
Päivämäärä:   20.9.26 12:56:54

Lähettäjä.
Päivämäärä20.9.26 12:02:07

Laske vaatimustaso ihan alas!

Ehkä se tarkoittaa sitä, että kävelet yhden biisin verran ja sitten saa kääntyä takaisin. Tai postilaatikoille tai roskiksille, ja sitten saa kääntyä takaisin. Tosi pahassa tilanteessa se voi tarkoittaa sitä että puet lenkkivaatteet päälle, kengät myös, ja se riittää vaikket edes astuisi ovesta ulos.

Kun vaatimustaso on alhaalla, on helppo saada aikaiseksi, ja on myös helppo tehdä enemmän kun pääsee vauhtiin. Tai sitten ei pääse vauhtiin, eikä saa mitään sen enempää tehtyä, mutta teki kuitenkin jotain ja mahdollisti sen.

Siis mulla toimii kans just tämä! Se riittää minulle itselleni, että menen ulos. Ja saan kääntyä vaikka takapihalta takas kotiin ihan ilman huonoa omatuntoa. Lähes oikeasti aina tulee kuin huomaamatta käytyä hyvin mielin edes parin kilsan kävely. Ja sama lihaskunnon kanssa, minä olen itselleni luonut ohjeen, että 15 lihaskuntoliikkeitä päivässä riittää, kun teen ne saan olla aivan hyvin mielin ja vaikka ihan vaan maata sohvalla leväten koko illan. Ja tässäkin sitten liki joka päivä tulee tehtyä enemmän, koska se onkin sitten kivaa, kun laittaa hyvän musan tai podcastien taustalle :D
Mutta tärkeintä, että minulla liikkumiseen ei enää koskaan kuulu pakkoa, ei itseni rääkkäämistä, ei huonoa omatuntoa tai itseni huonoksi tai laiskaksi haukkumista. Sellainen ajattelu tappaa minulta liikkumisesta ilon täysin! Vanhana ortorektikkona ja vaikean ylikunnon kärsineenä olen oppinut, että minulle parhaana motivaattorina toimii oma lempeys ja armollisuus itseäni kohtaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.9.26 13:00:12

Koira pakottaa liikkeelle

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.26 13:06:33

Kuolemanpelko

Lähettäjä: Emäntä 
Päivämäärä:   20.9.26 13:10:38

Pakko kopsata tämä lause:

"Kun katsoo osaa oman ikäisistä, jotka taapertaa menemään eikä jaksa mitään, niin huomaa, että on oikeasti aika kiva pystyä ja kyetä."

Mun mielestä mulla on muutama ylimääräinen kilo ja rasvaa liikaa siellä ja täällä jne. Mutta laitan suuni kiinni usein, kun katselen muita samanikäisiä.
Mulla on hyvä peruskunto. Oon terve. Vielä.
Pulinat ja valitukset pois ja jatka vaan.

Mut alottajalle, niin jos sua ei innosta lähteä kävelemään, niin keksi jotain muuta!
Tällä varjolla mä sain reilu 10 vuotta sitte liikunnan elämääni, kun löysin paljon mielenkiintoisia lajeja, joissa kuntoilee ikään kuin huomaamatta!

Lähettäjä: Laiska 
Päivämäärä:   20.9.26 13:35:01

Ja siis mulla ei ole mitään ongelmia painon kans, ainakaan vielä. Ihan normaali painoinen olen, mut liikkua haluan että pysynkin. Kun ikää tulee niin huomaa myös lihovan herkemmin.. enkä halua olla se lyllertävä tyyppi. Ja kyllä, sekin kyllä motivoi kun huomaa ympärillä kuin paljon on sairaita ihmisiä jotka olis voinu välttää sen sillä liikunnalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.26 13:47:34

-Äänikirja, musiikki, hyvät lenkkikengät ja kivat vaatteet.
-Hyvä olo henkisesti ja fyysisesti sen jälkeen.
-Sairaus, jonka vuoksi on pakko tehdä hyviä valintoja elämässä
-Rutiinit. Lenkki aamulla motivois myös muihi. Hyviin valintoihin loppupäivänä.
-Olen tiputtanut 10kg, en halua enää palata vanhaan.
-Aina ei ole kiva lähteä, silti vaan lähden.
-Geokätköilen, saatan ajaa autolla johonkin ja kävellä kätkölle.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   20.9.26 14:21:01

Ei mua huvita töihinkään mennä ja silti sinne mennään joka päivä. Sama liikunnan kanssa.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   20.9.26 14:30:19

Minä pakotan itseni salille. Kaapissa kivoja vaatteita joita haluan pitää niin sinne salille on vaan pakko mennä. Ja syödä herkkuja max kerran viikossa. Normaali ihminen kyllä pystyy tekemään terveyttä edistäviä valintoja.

Lähettäjä: HH 
Päivämäärä:   20.9.26 14:32:13

Kirjailija Satu Rämö juoksee joka päivä saman 3,3 km lenkin ja on sanonut, että rutiinin ylläpito on hyvin helppoa, koska koskaan ei tarvitse miettiä, että menisikö tänään lenkille vai kenties huomenna vai olisikohan perjantaina itse asiassa paras ajankohta. Ei myöskään tarvitse uhrata ajatustakaan sille, että minne suuntaan kotiovelta lähtee, sen kuin menee vaan. Itse en ihan vastaavaa filosofiaa noudata, mutta kuulostaa oikeasti todella fiksulta ja monelle ihmiselle toimivalta. Itsekin sovellan tätä niin, että esimerkiksi treenipäivinä (ei joka päivä, mutta mietin aina vähän etukäteen, koska jos menisin vain silloin, kun siltä just nyt extempore tuntuisi, en kävisi lähes koskaan) puen vähintään osan treenivaatteista jo aamulla, jos se on mahdollista, mikä – hassua kyllä – poistaa hyvin paljon sitä pitäiskö, eikö pitäis -ajattelua, vaikka kyse olisi ihan vain siitä, että minulla on jalassa juoksusukat jo valmiiksi. Tuntuisi tyhmältä laittaa ne päivän päätteeksi pyykkikoriin ilman lenkkiä.

Lähettäjä: Kupu 
Päivämäärä:   20.9.26 15:16:33

Kannattaa kalenteroida se liikuntakin. Ettei sitten käy niin, että maanantaina ja tiistaina ei huvita ja loppuviikko onkin täynnä ohjelmaa, ettei kerkeä (tai "kerkeä"). Ja oikeasti lähteä vaikka saunan lämpenemistä odotellessa kävelylle tai jumpata. Sit vaikka tuntuu tyhmältä mennä autolla lenkkipolun päähän, niin kannattaa välillä vaihtaa maisemaa. Itseä ainakin tympii lähteä kotoa lenkille, kun on aina ne samat (huonot) mestat.
Yksi hyvä on myös vaihtaa töissä lenkkikamat ja käydä työpaikan vieressä tai kotimatkalla jossain lenkillä. Ei ehdi lösähtää sinne sohvalle.
Eri lajeja kannattaa myös koittaa.
Sitten vaikka kannattaa alottaa rauhallisesti ja ns.hyväksyä että esim.vartin lenkki riittää, niin mä kyllä kannustan VÄLILLÄ myös haastamaan itseään. Vähän enemmän vauhtia, mäkiä, aikaa, tehoja jne. Hiki saa virrata!
Aikataulutettu tekeminen; mene ohjattuun jumppaan tai sovi kaverin kanssa lenkki, niin ei tule lusmuiltua niin helposti.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   20.9.26 16:00:08

Miksi pilaisit hyvän lepäilypäivän potemalla koko päivän huonoa omaatuntoa siitä, ettet taaskaan liikkunut? Käyt heti alta pois pienen jaloittelun ulkona, niin voit hyvällä omallatunnolla nauttia sitten loppupäivän luvan kanssa loikoilusta! paljon nautinnollisemaa laiskottelua!

Vaatimustaso tosiaan tarpeeksi alas, niin kynnys madaltuu. Käy nyt edes kotivaatteissa kävelemässä korttelin ympäri. Ei ole pakko olla erityisen urheilullisesti pukeutunut, nyt alkaa olla jo tarpeeksi viileää, että voi vetäistä pitkän takin päälle, niin kukaan ei edes huomaa sinun ulkoilevan reikäisissä kalsareissa. Jos sataa vettä, niin tee edes yksi kunnon kyykky joka päivä. Helposti menee kaksikin. Itse pyrin tekemään aina päivänumeron verran: alkukuu on niin helppoa, että rutiinin saa pidettyä, vaikka kuukauden viimeinen viikko onkin aika perseestä, varsinkin 31 päivän kuukausina...

On aina vaikeampi aloittaa, kuin jatkaa vähän pidemmälle. Esim. meillä lähikauppa on naapurikorttelissa, ei ole paha homma käväistä ja ruokaa on kuitenkin pakko hakea välillä lisää, kun säilytystilaa on niukasti. Kierrän sitten lenkkeilläkseni pari korttelia kauempaa matkalla ruokakauppaan ja saatan siitä sitten lopulta tehdä jopa tunnin lenkin ennen kuin kotimatkalla haen ostokset.

Itselläni motivaattorina toimii hyvin, että jo alle nelikymppisenä vessan pöntölle istahtaminen alkoi tuntua työläältä, kun liikunta jäi ihan liian vähiin. Se oli aika hyvä hälytysmerkki sille, että ihan itse on pakko itsensä pakottaa liikkeelle, jos meinaa säilyttää edes alkeellisen toimintakyvyn.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.26 16:06:38

Suunnittelen viikon aikataulun aina ennakkoon. Käyn kalenterin läpi ja sitten laitan treenit "paikoilleen". Sitten vaan teen. En jätä treenejä väliin. Jos lähtisin neuvottelulinjalle itseni kanssa, en tekisi ikinä mitään. Minulle sopii selkeät säännöt itseni kanssa. Yksi sääntö on, ettei treenejä peruta. Toinen sääntö on, että ei jälkiruokaa lounaalla. En siis pysähdy linjastolla pohtimaan, että ottaisinko ja olisiko tämä hyvää. Arkena lounaalla jälkiruoka ei kuulu ruokavalioon. Piste. Pääsen huomattavasti helpommalla, kun en jatkuvasti käy neuvotteluita itseni kanssa.

Lähettäjä: Qdf 
Päivämäärä:   20.9.26 16:21:22

2 hevosta, jotka on pakko hoitaa ja liikuttaa.

Lähettäjä: Scf 
Päivämäärä:   20.9.26 16:24:52

Kuntopyöra keittiön nurkassa. Aamulla en juo kahvia, ennen kuin olen pyöräillyt pari minuuttia. Sama muina kahvitaukouna (teen etätöitä). Siitä tulee noin 10-15 päivässä.
Teen kyllä muutakin, lähinnä hyötyliikuntaa. Välillä nostan käsipainoja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.26 16:30:43

Nykyäänhän sanotaan ettei saa mitään motivaatiota odottaa eikä toivoa koska motivaatiota ei kukaan koe usein saati että joka päivä, se on vain hetken ajoittainen ailahdus.

Asian tekeminen pitää vain tehdä, vaikka ei haluaisi. Ei mitään itsensä kanssa neuvotteluja. Olen myös kokenut toimivaksi tuon "tee vain vähän"-metodin.

Kun aikanaan olin koulussa vaikealla laskukurssilla ja tein lopputyötä, mulle tuli niin pahat ramppikuumeet ja kammot hommaa kohti että en uskaltanut edes avata läppäriä. Silloin sanoin itselle että riittää kun avaan koneen ja tarvittavat ohjelmat, se riittää ja saan lopettaa siihen paikkaan. Se vei sen kammon ja en halua-tunteen. Ja kun sitten alkuun päässyt, useimmiten jatkoikin eteenpäin.

Tee säkin niin että päätät että käyt tyyliin pihalla tien päässä, muuta et vaadi itseltä. Yleensä se sitten siitä jatkuukin matka. Ja jos ei jaksa, voi palata kotiin, se oli sopimus jonka teit itsesi kanssa.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   20.9.26 17:29:18

En odota mitään motivaatiota tai erityistä fiilistä. Lähden ja teen joka tapauksessa.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   20.9.26 17:46:48

Hankin kuntopyörän. Loppui selittely säästä yms. Työajat vaihtelee, on lasten kuskaamista treeneihin yms. Joten nykyään suunnittelen päivät jolloin pyöräilen aina tietyn matkan. Itse saan itsestäni kuntopyörällä enemmän irti kuin lenkillä.

Ja jos olen yksi kotona niin ihana ensiksi vetää itsensä ihan hikeen käydä suihkussa ja sen jälkeen hyvillä mielin sohvalla katsella lempisarjaa yms.

Lähettäjä: Laiska 
Päivämäärä:   20.9.26 17:49:08

Kuntopyörä olis kyl hyvä. Ainoa harmi vaan et se ei mahdu pieneen asuntooni....

Lähettäjä: Napsu 
Päivämäärä:   20.9.26 18:07:13

Minua oikein tympäsee lenkille lähtö, koska se on minusta tylsää. Salilla käyminen myös, todella tylsää. Saan aivan tosissani pakottaa itseni noihin.

Pidän joogasta ja pilateksesta, joten niitä on helpompi harrastaa. Pidän ratsastuksesta ja koripallosta, koska silloin ajatukset on itse lajissa ja ei edes huomaa ajankulua.

Hetken aikaa sitä jaksaa käydä pakotettuna, mutta mielekkäämpää ja helpompaa on etsiä laji joka kiinnostaa.

Lähettäjä: Laiska 
Päivämäärä:   20.9.26 18:13:35

Voisin käydä ratsastamassa, mutta sekin on nykyään niin pirun kallista

Lähettäjä: Just tulin lenkilt 
Päivämäärä:   20.9.26 18:41:16

Keskityn siihen että saan itseni ulos. Siitä on hyvä jatkaa ja miettiä asia niin että lenkin jälkeen koskaan ei kaduta se että lähti lenkille.

Se kaduttaa todellakin ettei lähtenyt.
Lenkin jälkeen on aina hyvä olo siitä että on liikkunut, minulla ainakin.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   20.9.26 18:44:01

Olen ulkoistanut motivoinnin reippaalle koiralle. Se kyllä kertoo koska on syytä pukea lenkkarit jalkaan ja lähteä ulkoilemaan. Ja se ei petä, ei ole välipäiviä, ei mutku huonoa keliä.

Lähettäjä: Ninni 
Päivämäärä:   20.9.26 18:44:14

Koira pakottaa päivittäin lenkille, sen kanssa tulee vähintään päivässä 5km. Lisäksi treenaan useamman kerran viikossa lihaskuntoa ja teen pilatesta.

Minustakin käveleminen on totaalisen tylsää, maalla sentään voi kävellä metsissä ja täältä mielestäni löytyy tarpeeksi lenkkipolkuja, mutta käyhän se vähän tylsäksi silti. En usko että auttaisi asiaa vaikka ajelisin kauemmas lenkille, ilman koiraa en kävelisi kyllä päivittäin yhtään vapaaehtoisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.26 20:23:16

Monipuolisuus, mä kyllästyn helposti mutta siihen on helppo ratkaisu. Koiran kanssa tulee käveltyä ja hölkkäiltyä ja canicrossista innostumisen jälkeen tuli niihin ihan uusi vaihde päälle, ehkä joskus kisoihinkin mennään. Mutta välillä on aikoja jolloin se ei kiinnosta pakollisia enempää, ja sekin on ihan ok. Käyn myös pyöräilemässä ja meillä on kellarissa punttisali (jos siihen ei mahdollisuutta, ihan vaikka pari säädettäviä käsipainoja ja saat kuntosalin veroisen treenin tehtyä). Youtube on pullollaan erilaisia ohjattuja jumppia varusteilla tai ilman, välillä teen niiden mukana.

Jos on jokin tavoite jota kohti pyrkii, se usein auttaa. Mulla se on nyt se canicross ja onhan se kiva katsoa peilistä kun kroppa muuttuu urheilullisemmaksi. Jollain muulla se voi olla laihtuminen, joku tietty juoksukisa/tapahtuma, tietyn kilomäärän nostaminen penkistä tai ihan mitä vain muuta. Jos on tavoite johon pyrkii ja saa riittävän usein edes pieniä edistysaskelia sitä kohti, niin se toimii hyvänä motivoijana kyllä.

Ja tosiaan treenille tai lenkille voi lähteä vaikka ei sitä motivaatiota olisikaan.

Lähettäjä: Tiistai 
Päivämäärä:   20.9.26 22:34:25

Töistä kun tulee niin heti vaan liikenteeseen. Tunnin kävely tai vauhdilla jumppaan / tallille. Jos istuu sohvalle, siihen jumahtaa.

Lähettäjä: Wsf 
Päivämäärä:   21.9.26 00:48:57

LähettäjäLaiska

Päivämäärä20.9.26 17:49:08

Kuntopyörä olis kyl hyvä. Ainoa harmi vaan et se ei mahdu pieneen asuntooni...."

Nykyään löytyy taitettavia, jotka mahtuvat pieneen tilaan, kun ei käytä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.9.26 16:31:31

Se motivoi että olen yli viidenkymmenen enkä halua olla eläkeiässä samanlainen kuin oma äitini eli ylipainoa kymmeniä kiloja, nivelrikkoa, huono toimintakyky arjessa ja sen myötä loukkaantumisia sekä lopuksi syöpä ja kuolema 75 vuotiaana.

Lähettäjä: Tääh 
Päivämäärä:   23.9.26 17:13:06

Mulla kanssa nuori koira ja en myöskään halua olla alle 70 v samassa kunnossa kuin äitini joka hädintuskin pystyy kävelemään

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.9.26 18:16:58

Kävelymattoja saa satasella ja ne on mukavampia kuin kuntopyörät. Jälkimmäiset vie tilaa ja on painavia, kävelymatto on kevyt, litteä ja sen työntää helposti käytön jälkeen vaikka sängyn alle ja ottaa helposti taas seuraavana päivänä esiin. Kävely on usein rauhallisempaa kuin pyöräily ja heikkokuntoiselle mukavampaa. Talvella itseä ei saa maantielle pimeään kävelemään mutta sisällä matolla mielelläni kävelen ja katselen samalla hyvää sarjaa.

Minulla on vain 45-vuotias sukulainen joka on jo viitisen vuotta kävellyt kepeillä. On niin ylipainoinen että tasapaino on mennyt heikoksi ja polvet ovat painon takia hajoamispisteessä. On vaikea ymmärtää että nuori ihminen on siinä kunnossa. Jos on suunta sellaiseen päin, kunnon pitäisi olla riittävä motivaattori.

Lähettäjä: matchalatte 
Päivämäärä:   23.9.26 18:47:13

Mulle taas toimii se, että en liitä liikuntaan yhtään mitään pakkoa tai mitään ikävää ”olen huono jos en liiku tarpeeksi” ajattelua saati huonoa omatuntoa liian vähän liikkumisesta. Se että tiedän ettei minun ole pakko rääkätä itseäni tai rankaista itseäni liikkumalla saa minut liikkumaan edes jonkun verran joka päivä. Tiedän, että liikkuminen on vapaaehtoista ja saan tehdäkin just niin lyhyen tai pitkän lenkin kuin minäkin päivänä hyvältä tuntuu, se houkuttaa minua liikkeelle kaikista parhaiten. Jos käyn rauhassa vartin lenkin se on yhtä okei kuin tunnin reipas kävely, juoksulenkki tai kuntoportailla loikkiminen. Lisäksi harrastan lajeja joissa koen vain pitäväni hauskaa, en harrastavani liikuntaa (tällä hetkellä harrastuksina mulla aikuisbaletti ja naisten lenkkiryhmä). Ja kuitenkin jos tuntuu etten jaksa lähteä harrastamaan, niin olen antanut itselleni aivan täyden luvan jättää myös nuo tunnit väliin.
Toki tiedän myös liikunnan hyödyt, vaikka en niitä aktiivisesti valintoja tehdessä mieti. Olen ollut koko aikuisikäni alipainoinen, toisinaan todella vaikeastikin, joten liikunta on minun terveyteni kannalta tosi tärkeää. Ilman lihaksia mahdollinen vanhuus ei hyvältä kuulosta, heikko ja hauras kun on ihan muiden armoilla ja sitä en halua olla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.9.26 23:07:52

Minua ei kävelymatot tai kuntopyörät kiinnosta, koska haluan saada liikunnan yhteydessä raitista ilmaa. Se piristää.
Kiva topiikki. Saa ihan uutta intoa liikkumiseen.