Lähettäjä: aurinko 
Päivämäärä:   19.9.26 11:23:42

Kysymys yllä. Pidetään toppa Positiivisena!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.26 12:50:18

Hmm, lapsuudessa oli paljon onnellisia muistoja kun ajat olivat silloin paljon yksinkertaisempia. Aikuisena en muista olleeni samalla tavalla onnellinen kuin lapsena. Ehkä päällimmäisenä tulee mieleen amkiin haluamalleni alalle pääseminen, koiranpentu ja parisuhde.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   19.9.26 13:41:08

Niitä on monta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.9.26 17:04:43

En valitettavasti osaa sanoa sitä the numero ykköstä mutta tiedän onnikokonaisuuden joka on onnellisin; se on se, kun kuoleman kielissä ollut lemmikki onkin saanut käänteen ja tapahtuu ihmeparantuminen. Se helpotus on käsittämätön ja oikein tuntee miten aivoissa sinkoilee jokin onnellisuushormonien pyörremyrsky.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.26 17:12:41

Varsan syntymä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.26 11:08:59

Laitoin silmät kiinni ja mietin, mitä tulee mieleen.

Tuli mieleen minä noin 10-vuotiaana kesällä hoitamassa marsuani ja ystäväni marsu oli meillä hoidossa (tai sitten ystävä oli kylässä marsunsa kanssa, olimme kaikki bestiksiä, marsut ja me tytöt). Oli kesä ja olimme parvekkeella.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   20.9.26 11:19:01

Se oli 2012 kesä. Mulla oli poikaystävä, laaja kaveripiiri hänen kautta ja myös itselläni siihen aikaan monia ystäviä. Kilpailun ja oli työpaikka missä viihdyin.

Ajatuksissani palaan usein poikaystävän mökille kesällä kun oltiin porukalla viikonloppuja siellä.

Ja miks pidän sitä nyt hyvänä muistona, kun olen jo vuosia ollu yksin. Täysin yksin.

Lähettäjä: Huu 
Päivämäärä:   20.9.26 11:24:30

Olen onnekas ihminen kun onnellisia muistoja on paljon. Moni niistä liittyy siihen aikaan, kun olin ihan pieni ja hoidossa isovanhemmilla, ja samassa talossa asui myös isomummoni. Varhaisimmat välähdyksenomaiset muistikuvat ovat nimenomaan sieltä, ja minun on täytynyt olla niiden aikaan noin kaksi- ja puolivuotias, sillä isomummo menehtyi vähän ennen kuin täytin kolme. Ne ovat sellaisia muistikuvia, jotka todella yritän säilyttää puhtaina.

Aikuisiällä olen huomannut, että onnellisia muistoja ei synny jos ei pysähdy hetkeen. Esimerkiksi viime lauantai oli hyvin onnellinen; oli hieno syyssää, luonnon värit olivat tosi kauniit ja oli mukava tavata opiskelukavereita lähipäivällä.

Lähettäjä: syksy 
Päivämäärä:   20.9.26 15:48:43

Lapsuuden ekoja muistoja: käveltiin äidin kanssa päiväkotiin, oli syksyinen keli ja lätäköissä oli kiva pomppia. Äidistä on aika jo jättänyt, siksikin ehkä niin nostalginen muisto. Vanhempana teininä saaristossa mökillä metsässä ja rannoilla vaeltelu, purjehdus- ja souturetket merelle. Onnellisia aikoja.

Lähettäjä: Oma koira!!! 
Päivämäärä:   20.9.26 20:30:41

Oli kesä ja olimme mummolassa. Lehdessä oli myynti-ilmoitus koiranpennuista. Äitini soitti, ja kasvattaja lupasi meille yhden pennun. Istuimme ruokapöydän äärellä, mutta en jaksanut enää istua, vaan aloin hyppiä onnellisena edestakaisin lattialla ollutta räsymattoa pitkin. Olin 9 v. Tieto omasta koirasta oli elämäni onnellisin hetki. Värisävyinä muistan tummanruskeat puupaneloidut seinät, punaraitaisen maton ja tummanvihreää (ikkunaverhot?). Kyseinen koira eli 14 vuotta eli olin 23-vuotias koiran kuollessa.

Tähän koiraan liittyi muutama erikoinen asia: olin halunnut tietyn nimisen koiran, mutta vanhempani sanoivat, että koiran nimen pitää olla helppo ja suomalainen. Yllätys oli mahtava: koiran virallinen nimi oli juuri se, mistä olin koiran nimenä haaveillut. Toisena erikoisuutena: selasin 11-vuotiaan veljeni lehdestä lasten kirjeenvaihtoilmoituksia. Vastasin yhteen, jossa kirjeystävää etsi minua hieman nuorempi tyttö, joka mainitsi yhtenä harrastuksena koirat. Muutaman kirjeen jälkeen selvisi, että uuden kirjekaverini koira oli samaa rotua ja jopa samasta pentueesta kuin meidän koiramme. Maailma on pieni ja ihmeellinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.26 21:20:30

Meillä monilla tulee lapsuus mieleen ja lemmikkieläimet.

Minäkin lisään vielä muiston mummolasta, jossa oli serkkujakin kylässä. Isäkin vielä eli. Olin max. 7-vuotias. Olimme yötä ja lapsille tehtiin petejä sohvista ja nojatuoleista.

Nyt aikuisen joskus on tullut ihana onnellisuuden aalto miehen kanssa saunan laiturilla järven ääressä ja on juonut ensimmäisen oluen.

Lähettäjä: Tunteet 
Päivämäärä:   20.9.26 21:32:57

Suurimmat onnen tunteet ovat olleet, kun lapseni ovat syntyneet ja olen saanut vauvan syliin. Toisen lapsen kanssa sairaalassa ollessa aloin itkemään, kun esikoinen tuli sairaalaan. En ollut ollut erossa esikoisesta ennen tuota ja aloin itkemään onnesta, kun sain esikoisen viereen.

Myös esikoisen ristiäspäivä jolloin kastamisen lisäksi minut ja puolisoni vihittiin oli onnen täyteinen päivä.

Sitten on ollut paljon helpotuksen tunteita ja onnen sekaisia tunteita, kun lapsilla selvinnyt ettei oireet ole johtuneet mistään vakavasta sairaudesta vaan hoidettavissa olevasta tavallisemmasta vaivasta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.26 21:56:59

Lapsuudesta on paljon ihania muistoja,samoin teini-iältä.

Tuntuu, että mitä enemmän näkee tai kokee, niin sitä harvemmin tulee sellaisia supersuuria onnen tai riemastumisen hetkiä, kun niin moni asia ei enää olekaan se the juttu.

Aika monet onnen hetket ovat sellaisia yksinkertaisia asioita, joista nauttii valtavasti tai sitten itsensä voittamista tai uuden kokemista. En oikein osaa mitään erityistä mainita ylitse muiden. Yksi pysäyttävimpiä olivat ainakin todella haastava rotkokiipeily Slovakiassa (ja että uskalsin ja kykenin tekemään sen!) tai laiskiaisen kohtaaminen viidakkokylässä Amazonilla. Mutta toisaalta syvintä onnea voi olla mökillä takkatulen ääressä oleminen niin hyvän kirjan parissa, ettei malta laskea sitä käsistään.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   20.9.26 22:10:04

Lapsuuden joulut, ratsastusleirit, sukujuhlat ja muutkin juhlat 90-00-luvulla, vierailut sukulaisten luona samoilla vuosikymmenillä, teininä rippileiri jostain syystä, kuudennen luokan luokkaretki, opiskeluaika 2011-2015, ensimmäinen itsenäinen ulkomaan matka kavereiden kanssa ja monta muuta reissua sen jälkeen (se lentokentälle ajaminen ja meno on jo itsessään aina niin kutkuttavaa), koirien kanssa vietetty aika yleensäkin, kevät, valmistuminen AMK:sta ja sitten myöhemmin YAMK:sta, työpaikan saaminen, ystävien kanssa yhteinen tekeminen, äidin kanssa veljen luona käyminen ja sen asuinkaupungissa vierailut, kesän ensimmäisten kukkien ostamiset

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   20.9.26 22:29:37

Kyllä se on lasten syntymät

Lähettäjä: åkljoåk 
Päivämäärä:   21.9.26 01:36:56

Paljon on onnellisia muistoja, mutta lasten syntymät on onnellisuudessa ihan omalla levelillä. Erityisesti koko esikoisen vauvavuosi, varmaan elämäni onnellisin vuosi.

Lähettäjä: Abba 
Päivämäärä:   21.9.26 09:48:58

Löysin HT-netin

Lähettäjä: riksu 
Päivämäärä:   21.9.26 12:44:36

Yksittäisenä muistona sellainen, kun puolisoni kanssa olimme vihdoin kertoneet kaikille, että seurustelemme. Olimme sitä ennen jo rakastuneet, mutta suhde oli ollut erinäisistä syistä piilossa ja jännitti kertoa asiasta. Menimme ensimmäistä kertaa kaupungille virallisesti pariskutana. Aurinko paistoi, kävelimme käsi kädessä. Ilmassa oli samaan aikaan helpotusta, rakastumista ja ajatus yhteisestä tulevaisuudesta.

Nykyään niitä onnen hetkiä syntyy enemmän pienistä asioista. Rauhallisena sunnuntai-iltana kokkailemme puolison kanssa yhdessä. Tai kauniina kesäiltana ajan ratsastustunnin jälkeen pyörällä kotiin ja huomaan miten hyvin ja kaunista kaikki on.

Lähettäjä: Höh 
Päivämäärä:   21.9.26 14:26:39

Lapsuudessa toki oli ihania hetkiä. Aikuisuudesta taas omat lapset ovat ilon ja onnen tuojia:) monet hetket on omien muksujen kanssa köllötelty sohvalla ja nautittu vapaapäivästä<3

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   21.9.26 14:44:04

Ratsastusta harrastanu vuosikymmeniä ja 2 lasta joten vastaan että onnellisimmat muistot liittyy hevosiin ja lapsiin.

Lähettäjä: NoName 
Päivämäärä:   21.9.26 15:45:25

Kun käytännössä kaikki haaveet olivat toteutuneet: asuin maalla, olin juuri ostanut ensimmäisen hevosen, olin umpirakastunut ja raskaana.
Siltä pilveltä tiputtiin nopeasti ja lujaa.

Lähettäjä: Blossom 
Päivämäärä:   21.9.26 18:30:10

Vuosi 2008. Kun löysin itselleni aivan ihana ja suloisen koiran. Koira tuli pentuna 7vkon iässä. Sain viettää tämän koiran kanssa 13v 7kk aikaa. Olin tuolloin 23 vuotias kun löysin tämän koiran.

Vuosi 2009. Kun löysin itselleni aivan ihanan ja suloisen koiran. Koira tuli pentuna 8vkon iässä. Sain viettää tämän koiran kanssa 7v 9kk aikaa. Olin tuolloin 24 vuotias kun löysin tämän koiran.

Vuosi 2012. Kun löysin maailman ihanimman miehen. Tämän kanssa taivallettu jo 14 vuotta.

Kaikki haaveeni / unelmani on melkein jo toteutunut. Yksi on vielä toteutumatta ja ne ovat häät. Häät toteutuu lokakuussa 2026.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.9.26 20:48:10

Se kun löysin issikat.

Lähettäjä: *-* 
Päivämäärä:   21.9.26 21:32:44

Viime vuonna onnellisessä parisuhteessa kihlattuni kanssa yksi tietty viikonloppureissu kesällä.

Nyt erottu riitaisasti pitkästä parisuhteesta ja onnellisuutta miettiessä tulee juuri tuo viikonloppu mieleen.

Lähettäjä: ruusukulta 
Päivämäärä:   21.9.26 21:57:29

Se kun solmin rakkaani kanssa avoliiton. Vähän kahden kodin väliä matkustaminen rasittaa, mutta on tämä avoparina olo silti ihanaa <3

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.9.26 22:11:51

Se kun lapsena valvoin koko yön ja menin aikaisin aamulla syömään mansikoita meidän mansikkamaalta.
Se kun lapsena sain lahjaksi toivomani pehmokoiran, oikeaa en saanut koskaan, mutta olen nähnyt valokuvan, jossa näytän tuon koiran kanssa hyvin onnelliselta.
Se kun sisko pääsi ratsastusleirille ja minä sain yhden irtotunnin samalta leiriltä ja pääsin ekaa kertaa ratsastamaan.
Se kun kylän muut lapset huolivat joskus mukaan leikkeihin ja sain tuntea kuuluvani porukkaan.
Kuudennen luokan luokkaretki oli myös kiva, yllä mainitusta syystä.
7 luokalla alkoi sitten taas kiusaaminen, joten onnea ei kestänyt kauaa.
Lapsuuteni oli enimmäkseen väkivaltaa, mutta ilmeisesti jotain hyviäkin muistoja löytyy.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   24.9.26 01:07:34

Sanna vaihtanut nimimerkin Blossomiksi

Lähettäjä: kerro 
Päivämäärä:   24.9.26 12:29:58

Parina kesänä tytön pojan 6-7 v kanssa kanteleleirillä. Kun tultiin kotiin sanoin, tätä muistoa ja onnen tunnetta ei kukaan voi ottaa multa pois. Nyt poika 15 ja edelleen mummon kaveri. Muuten tullut lunta tupaan ja yritetty haavoittaa ja särkeä ihmisenä. Mutta Jumala puolustaa ja suojaa omiaan, sen olen kokenut.

Lähettäjä: esikoinen 
Päivämäärä:   24.9.26 14:15:34

Esikoisen syntymän jälkeen, ehkä päivä tai pari kun olin sen verran toipunut sektiosta että mentiin istuskelemaan sairaalan aulatilaan, jossa oli keinutuoli. Istuin siinä, vauva sylissä, mies vieressä, ulkona kaunis kesäilta. Tämä tilanne on painunut syvälle muistoihin ja se onnen tunne. Toisen lapsen syntymä ei enää samalla tavalla luonut muistoja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.26 14:21:05

Lasten syntymät. Ja se hetki, kun vakavasti sairas lapsi ei kuollutkaan ja selvisi.