|
Lähettäjä: yfuk
Päivämäärä: 18.9.26 20:30:34
"Minä olin aikonaan työharjoittelussa ja sen enempi asiaa miettämättä kahvitauolla sanoin että 'miten sitä ennen keliakiaa tulikin mussutettua kaikkea sokerimoskaa' niin paikan johtajatar oli tukehtua pullaan mitä siinä söi. Oli hiljasta porukkaa pullat ja kädessä ja olisin halunnu kadota paikalta sormia napsauttamalla."
No kyllähän tuo antoi sinusta aika ylimielisen kuvan. Eihän keliakia estä sinua syömästä sokeria vaan gluteenia. Olisit ennemmin sanonut, että "Miten sitä ennen keliakiaa tulikin syötyä pullaa niin onnellisena, nykyään siitä voi vain haaveilla".
Mutta usein ihmiset möläyttelevät sen mitä oikeasti ajattelevat. Joskushan se on ihan tervettäkin että joku sanoo, että on muuten elefantti tuolla nurkassa. Ihmetyttää kaikki hymistely ja kiertely ja sanomatta jättäminen.
Aikoinaan minun työpaikallani todella moni kollega alkoi karpata kun se oli silloin trendikästä. Kertoivat kilpaa mitä olivat kokanneet, esim. paistaneet uunissa meetwurstisiivuja juuston kanssa ja napostelivat niitä sipsin sijaan. Taukohuoneen pöydällä oli kulhollinen keksejä ja minä ja työkaveri mussutimme niitä keksejä tyytyväisenä, että jääpä meille enemmän.
Tuo oli kyllä kivaa aikaa, kun me ei-karppaavat saimme syödä herkkuja sydämemme kyllyydestä, ei tarvinnut kursailla että muillekin riittää.
Onneksi nuo karppaajat eivät koskaan tuoneet työpaikalle mitään ketokakkuja tai -keksejä. Muutama kaveri on ketoillut ja tarjonnut jotain hiilarittomia "herkkuja" ja ai kamala ne on hirveitä. Jos ketoilee/karppaa, niin jättäisi sitten leivät, kakut ja keksit kokonaan pois eivätkä yrittäisi korvata niitä millään mantelijauheella, stevialla, kananmunalla ja perunakuidulla.
|