|
Lähettäjä: A
Päivämäärä: 17.9.26 15:10:15
"En oikein ymmärrä tätä vastarintaa, näin ne työt ennen tehtiin, toimistolla."
-Työ oli sisällöltään erilaista ja toimistot oli erilaisia, työvälineet oli erilaisia, verkkoyhteydet oli erilaisia. Asumiskustannukset on erilaisia. 20v aikana asiat on muuttuneet.
20v sitten toimistolla oli omat työhuoneet, tietoa käsiteltiin paperilla, tiedostot säilytettiin toimistolla fyysisessä tallennustilassa. Työhön kuului sparrailua työkavereiden kanssa ja parhaan ratkaisun etsimistä. Nettiyhteydet oli heikkoja ja kukaan ei osannut käyttää tietokoneita kunnolla. Työpaikat jakaantui tasaisemmin pieniinkin kaupunkeihin ja isoissakin kaupungeissa palkalla sai vielä kohuullisen asunnon.
Nykyään toimistolla on avokonttori, johon kaikki ei edes mahdu saman aikaan. Aivan kaikki tieto on pilvipalveluissa, joihin on joka tapauksessa oltava pääsy konttorin ulkopuolelta, koska toimipisteitä on ympäri maata ja työmatkoilla junassa pitää pystyä hoitamaan työtehtäviä aikataulusyistä. Netti toimii korpimökissäkin ja tietokonetta on joka tapauksessa pakko käyttää ihan kaikkeen, mikään ei enää ole paperilla. Ennen kaikkea säästösyistä työtehtäviin ei sisälly enää mitään sparrailua vaativaa, ei etsitä parasta ratkaisua, vaan lykätään halvin mahdollinen ratkaisu kauhealla kiireellä eteenpäin. Mihinkään vapaaseen kommunikointiin ei ole aikaa, eikä työn puolesta tilausta. Työpaikat on keskitetty kasvukeskuksiin, joissa asumisen hintataso on karannut niin käsistä, että kokeneet korkeastikoulutetutkin joutuisi tyytymään opiskelijan elintasoon asuakseen lähellä työpaikkaansa.
Tässä kohtaa takaisin lähitöihin vaatiminen on yhtä perusteltua, kuin että peruskoulun opettajien pitäisi tehdä kolmivuorotyötä siksi, että joillain aloilla sellaista joutuu tekemään, tai että kaikkien pitäisi kaiket päivät työskennellä viemärisukeltajien suojavarusteissa, kun pitäähän niittenkin sellaisessa työskennellä. Ei ole millään tavalla kohtuullista pakottaa ihmisiä käyttämään tunteja viikottain työmatkoihin ja asumaan ylihintaisessa syrjäisen lähiön loukossa, vain tullakseen tekemään tietyssä tilassa sellaiset tehtävät, jotka voisi hoitaa ihan missä tahansa muuallakin.
Ihmiset laiskottelee siellä avokonttorissakin. Ei pomot ole itse paikalla ja jos onkin, ne tekee omia töitään. Jos joku ei töistään suoriudu, niin lähityö ei ole mikään autuaaksi tekevä asia. Siellä avokontorissa voi ihan rauhassa katsella kissavideoita, ei omista töistään huolehtivilla ole hetkeäkään aikaa kytätä mitä työkaveri tekee.
Lähityövaatimukset olisi perusteltuja, jos ne esitettäisiin muodossa "nämä ja nämä työtehtävät tulee hoitaa lähitöissä". Esim. meillä kehityskeskustelut käydään kasvokkain ja kellään ei ole yhtään mitään sitä vastaan. Kaikki etätyöläiset tulee paikalle, kun paikalle tulolle on vaan pätevä peruste. Mutta tällaisia perusteluita ei nykytyöelämässä kertakaikkiaan riitä siihen, että ihmisten tarvitsisi käydä toimistolla edes joka viikko. Siksi käytetään täysin keinotekoista lähityöpäivien määrää, joka mitoitetaan ihan puhtaasti siltä pohjalta, mikä pakottaa ihmiset asumaan kasvukeskuksissa.
Perimmäinen syy lähityövaatimuksille on sijoitusyhtiöiden voiton tavoittelu. Kasvukeskuskehityksen loputtomaan kasvuun on investuoitu paljon. Etätyö rapauttaa kasvukeskuskiinteistöjen arvon kehitystä tavalla, jota sijoitusyhtiöt ei suostu hyväksymään. Tappioiden tunnustamisen sijaan nyt ostetaan tietotyövaltaisia yrityksiä, jotta mahdollisimman moni saadaan taloudellisen vallan alle ja pakotetaan kaleeriorjat takaisin ruotuun. Lähityövaatimuksia esittävien työnantajien takaa löytyy yleensä aina joku taloudellinen yhteys lähityöpakolla tienaamiseen. Esim. OP:n kohdalla yhteys on varsin selvä. Lobbaus julkiselle sektorille on kovaa ja toisaalta julkinen sektori ihan suoraan hyödyntää lähityövaatimuksia henkilöstön vähennyskeinona painostaakseen oma-aloitteiseen irtisanoutumiseen ja itkee sitten kulisseissa miten parhaat osaajat lähti ja paskat alisuoriutujat jäi.
Jokaisen palkansaajan ja yrittäjän tulisi kannattaa etätyövapautta, koska etätyöläisten vapaus valita asuinpaikkansa vaikuttaa positiivisesti myös lähityötehtävissä työskentelevien edellytyksiin valita missä kaupungissa työnsä haluaa tehdä ja miten haluaa asua. Jokaikisen pieniä ja keskisuuria kaupunkeja edustavan poliitikon pitäisi oman paikkakuntansa etua ajaakseen vaatia lainsäädännöllistä oikeutta etätyöhön tehtävissä, jotka ei tosiasiallisesti ole paikkaan sidottuja. Etätyövapaus tukee olennaisella tavalla alueellisen eriarvoistumisen hidastamista ja kansan elämänlaatua. Ja ennen kaikkea jokaisen romahtavan sytyvyyden perään itkevän ja kitisevän pitäisi oivaltaa, että ehkä ne hedelmällisessä iässä olevat nuoret saattaisi todennäköisemmin lisääntyä, jos niiden kaikki vapaa-aika ei menisi julkisissa liikennevälineissä istumiseen ja jos niillä olisi varaa asuntoon, jonne edes kenkälusikalla sovittelemalla mahtuisi lapsia kohdun ulkopuolellekin.
|