Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 10:17:12

Minulla on 3v jolla tuntuu olevan vähän kaikenlaisia ongelmia ja jostain syystä minun on itse niitä hirmu vaikea nähdä. tai en halua.

Nyt luin päiväkodin arviointilomaketta jonka sain vietäväksi toimintaterapia-arvioon ja luen ihan kun eri lapsesta. Tuon mukaan hän ei osaa eikä selviydy yhtään mistään.

Nyt koitan lähinnä suru puserossa miettiä että millä keinoin voisi lapsen pitää kotona ja pois päiväkodista missä hän ei näemmä pärjää.

Voi toista :(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 10:21:45

Ihan älytön on tuo nykysysteemi. Tuskin on kyse mistään vakavasta, joka vaatisi oikeasti varhaista puuttumista. Joka kakara halutaan nykyisin diagnosoida, jos ei syö tyyliin veitsellä ja haarukalla tietyssä iässä. Kasvurauha lapsille! Ja myös äideille rauha turhasta stressistä. Älä ota raskaasti tuota.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 10:25:14

Kiitos kovasti, näin haluaisin itsekin ajatella. Olemme käyneet jo puheterapia arviossa ja puheterapiajakso on alkamassa kun ilmeisesti puhe ei ole tarpeeksi selkeää. Kävimme myös lasten fysioterapiassa kun lapsi on kuulemma niin kömpelö, no siitä ei tullut jatkoja. Nyt käymme tosiaan toimintaterapia-arviota läpi ja todennäköisesti psykologin arvio on vielä tulossa jos en ihan väärin arvaa.

Lähettäjä: Ginger 
Päivämäärä:   16.9.26 10:28:53

”
Nyt koitan lähinnä suru puserossa miettiä että millä keinoin voisi lapsen pitää kotona ja pois päiväkodista missä hän ei näemmä pärjää.”

Sitä älä missään nimessä tee! Ryhmässä lapsi oppii ja rohkaistuu opettelemaan uusia asioita, plus tuon ikäiselle se leikkiseura alkaa olla jo tärkeää.
Kyse on varhaisesta puuttumisesta ja kartottamisesta, jotta saatte apua ajoissa jos sitä tarvitsette. Harjoitellaa perustaitoja yhdessä, leikkikää, lukekaa paljon, vietttäkää aikaa ulkona erilaisissa maastoissa ja pelaten pelejä jotka vaatii koordinatiota. Älylaitteet pois tuon ikäiseltä ja itseltä ja tekemään aktiivisesti juttuja yhdessä. Ota apua vastaan.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   16.9.26 10:29:29

Minä ottaisin tuon sillä lailla vakavasti, että ammattilaiset ovat nähneet satoja lapsia eivätkä laita kenestäkään "turhaan" huolta. Eli joku syy on laittaa kotiin tietoa, että lapsen kehitys ei ole ikäisensä tasolla, mikä sinänsä voi olla huolestuttavaa ja vaatia puuttumista.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   16.9.26 10:30:11

Hirveä arviointi 3 vuotisasta. Hänhän ihan taapero ja unohdetaan että lapset kehittyvät omaa tahtiaan.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 10:33:21

joo siis onhan hän tuolla päiväkodissa jo ollut, meni noin puolitoistavuotiaana.
En mä aio hirveästi huolestua, ei kestä oma pää sellaista olotilaa. Toki käydään näissä kaikissa testeissä mitä nyt keksivät, mutta luulen että aika kyllä auttaa moneen asiaan. Aikamoiseen lokeroon näemmä pitäisi lapset mahtua. Ensin oltiin koko aika neuvolakäynneistä stressissä etukäteen kun lapsi on isokokoinen, nyt se on loppunut, mutta jotain muuta sitten tilalle, tottakai.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 10:34:09

Ei niiden palautteiden tarkoitus ole sanoa että lapsesi on huono eikä tule selviämään elämästä tai olemaan missään hyvä. Tällä hetkellä tilanne on tuo, ja se kannattaa ottaa vakavasti ja pyrkiä selvittämään mistä on kyse ja mikä voisi auttaa, mutta tilanne voi hyvin muuttua radikaalistikin.

Eikä sen tarkoitus ole myöskään sanoa että olet epäonnistunut vanhempana, mutta jos nyt eväisit lapselta avun ja vetäisit kotiin kyhjöttämään niin olisit.

Ihan rauhassa vaan.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 10:40:41

enkä mä lasta oikeasti kotiin ota, ei ole taloudellisesti mahdollista. Sellainen olo silti tulee, että voi kun pystyisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 10:47:19

"Ei niiden palautteiden tarkoitus ole sanoa että lapsesi on huono eikä tule selviämään elämästä tai olemaan missään hyvä. Tällä hetkellä tilanne on tuo, ja se kannattaa ottaa vakavasti ja pyrkiä selvittämään mistä on kyse ja mikä voisi auttaa, mutta tilanne voi hyvin muuttua radikaalistikin."

Tämä! Älä ota palautetta kritiikkinä lastasi tai itseäsi kohtaan, vaan havaintoina, joiden on tarkoitus auttaa lastasi. Lapset kehittyvät eri tahtiin, mutta varhaiskasvattajat ovat nähneet satoja lapsia ja osaavat siten arvioida, milloin jonkun kehitykseen kannattaa kiinnittää huomiota. Varhainen apu voi ehkäistä tai vähentää ongelmia tulevaisuudessa.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 10:49:59

tämä lienee juuri se isoin syy miksi tuo palaute harmittaa niin kovasti, se vaikuttaa minusta nimenomaan kritiikiltä. Miten onkin vaikea ajatella muuten.
On taas yksi syy lisää mun äidille moittia minun lasten kasvatusta.

Lähettäjä: Hanski 
Päivämäärä:   16.9.26 10:50:26

Ymmärrän hyvin tuon tunteen <3. Itselle hyvin tuttu fiilis, kun autismikirjo/ADHD lapseni koulunkäynti alkoi tökkiä ihan tosissaan ala-asteen vikoilla luokilla ja oli palaveria toisensa jälkeen koululla. Koin sen tosi painostavana varsinkin, kun lopulta nostivat kädet pystyyn ja sanoivat että erityiskoulu on ainut vaihtoehto. Tuli sellainen olo, että haluan pitää lapsen kotona suojassa kaikilta vaatimuksilta ja painostukselta. Mutta onneksi pääsi erityiskouluun, jossa kävi yläasteen ja nyt on lukiossa. Hädin tuskin räpiköi sitäkin nyt läpi kolmatta vuotta (4v suunnitelmalla), mutta yritys on kova.

Itse käyn miltei päivittäin noita puhe-, toiminta- ja fysioterapia-arvioita läpi työni puolesta (myös niitä psykologin arvioita ja lääkärinlausuntoja) ja voin sanoa, että ei niitä tosiaan ihan huvikseen tehdä. Moni vanhempi kamppailee, jotta lapsi pääsisi niihin. Joten sikäli kannustaisin sinua olemaan positiivisin mielin, lapsi saa tarvittavaa apua jo näin varhaisessa vaiheessa ja se on hieno asia! Lapsessasi ei ole mitään vikaa, etkä sinä ole huono vanhempi <3. Hurja määrä lapsia saa erilaisia terapioita ja myös hyötyy niistä, edistyy taidoissaan ja pystyy siksi mm. opiskelemaan jatkossa paremmin. Terapiat varhaisessa vaiheessa helpottavat lapsen elämää tulevaisuudessa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.9.26 10:55:36

Näin ammattilaisena kiinnostaa, että millaisia haasteita lapsella on?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 10:57:40

”Hirveä arviointi 3 vuotisasta. Hänhän ihan taapero ja unohdetaan että lapset kehittyvät omaa tahtiaan.”

Aijaa missä se arvio siis on? En mä nähnyt?
Uskoisin, että osaltaan myös ihan asiallinen ja päiväkodissa varmasti tiedetään mitä 3-vuotiaan pitäisi osata. Hyvä se on, että tutkitaan, jos on jotain kognitiivista häiriötä, niin tiedetään miten tukea ja opettaa parhaiten huomioiden lapsen lähtökohdat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 11:05:54

Noh, onneksi pääsette toimintaterapiaan. Älä ota sitä loukkauksena vaan lapsesi saa tukea ja apua ajoissa. Moni jää kokonaan ilman.

Ala selvittelemään olisiko mahdollista päästä johonkin integroituun pienryhmään, jos pärjäisi siellä paremmin.

Mitä ne hänen ongelmansa ovat.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 11:08:15

Minun mielestä suurin ongelma tuntuu olevan ettei lapsi malta istua paikallaan eikä keskittyä oikein mihinkään hetkeä pidempään. Tuolla lomakkeella oli myös että häiriintyy aina tietystä materiaaleista, ruoista ja kosketuksesta, mutta tällaista en ole huomannut itse laisinkaan.
Puhe ei ole aina täysin selvää, mutta minusta lapsi saa kyllä itsensä ymmärretyksi ja osaa kaikki kirjaimet.
Heidän mukaansa lapsi ei myöskään noudata ohjeita, ja tämän voin toisinaan allekirjoittaa itsekin.
Ovat myös laittaneet että aina on vaikea tunnistaa esineiden samankaltaisuutta tai erilaisuutta värien, muotojen tai kokojen perusteella. En allekirjoita laisinkaan.
Hermostuu myös kuulema aina sellaisista ruokien mauista jotka ei häiritse muita lapsia, en tajua tätäkään yhtään. Ei hallitse tunteitaan koskaan, tämä sitä vastoin kuulostaa tutummalta. Ei osa pyytää apua, mikä ei pidä paikkansa. Vireys ei säily sopivana. Ei siirry tehtävästä toiseen sujuvasti. Häiriintyy melusta. Ei ole oma-aloitteinen. Osoittaa heikkoa tasapainoa, heiluu istuessa, epäonnistuu monivaiheisten tehtävien loppuun asti suorittamisessa, ei osaa kopioida tuotoksia, ei osallistu asianmukaisesti aamupiiriin, ei toimi yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, ei leiki roolileikkejä, ei ylläpidä katsekontaktia keskustelun aikana eikä ole joustava.

varmaan vielä unohtui usea asia mitä lapsi osaa.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   16.9.26 11:09:28

No kehityksen viivästymät voivat kyllä kertoa lapsen terveydestä jotakin, että en ihan kevyesti sivuuttaisi.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 11:11:42

Tuossa nyt vaan suoraan kopioitu kohtia tuosta arviointilomakkeesta. Lapsellahan jo on onkohan nimeltään lapsikohtainen tuki, koska ei osannut joskus viime vuonna itse pukea ulkovaatteita vaan tarvitsi koko aika apua.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 11:13:02

niinhän ne varmasti kertovat. Kuten sanottu, kaikissa arvioissa on käyty mihin ovat keksineet laittaa.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   16.9.26 11:13:09

Olen pahoillani, mutta nuo mainitsemasi asiat ovat kyllä vakavia.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 11:14:32

ja tähän piti siis toki tuossa pitkässä viestissä toki laittaa mitä lapsi EI osaa. Koska arviointilomakkeen perusteella ei osaa juuri mitään ainakaan hyvin.

"varmaan vielä unohtui usea asia mitä lapsi osaa."

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 11:15:22

mitä se hyödyttää olla pahoillaan? Että tulisi vaan vielä pahempi mieli? No, se onnistuu helposti.

Lähettäjä: Sivusta 
Päivämäärä:   16.9.26 11:41:19

Ekan kommentoijan kanssa samoilla linjoilla, näin myös lasten kanssa pitkään töitä tehneenä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 11:54:10

Lapset kehittyvät omaa tahtia eri asioissa. On hyvä että varhaiskasvatus tarjoaa tukea haasteisiin, mutta kyllä se joskus tuntuu siltä, että pieneltä lapselta odotetaan liikaa. Päiväkoti on ympäristönä todella vaativa kenelle tahansa. On isoja ryhmiä, melua, kiirettä, outoja makuja ja hajuja, ennalta arvaamattomia pikku ihmisiä, tiukkoja aikataulua, ruuhkaa, vaihtuvia vieraita aikuisia yms yms. Ei ole mikään ihme jos kolmivuotias ei täytä kaikkia vaatimuksia.

Kuuntele mitä palautetta lapsesi saa mutta päästä toisesta korvasta ulos kaikki mikä ei täsmää. Voit sanoa ja varmaan olet sanonutkin että joku mikä ei onnistu päiväkodissa, onnistuu kotona ihan hyvin. Ja älä ota arviointeja uhkana. Nuo luettelemasi "viat" eivät kuulosta vakavilta. Tuollaisiahan kolmivuotiaat ovat. Heille pitää olla aikaa tehdä asioita heidän tahtiin kaikessa rauhassa.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   16.9.26 11:54:16

Ole onnellinen että saatte noinkin aikaisessa vaiheessa tukea ja apua, ja sitä kautta lapsi saa hyvät eväät elämään vaikeuksista huolimatta! Niele oma paha mielesi ja ajattele lapsen parasta.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 11:56:16

Pitää yrittää muuttaa oma asenne. Nyt tilanne tosiaan lähinnä harmittaa, mutta en tietystikään kieltäydy tarjotuista avuista. Pikkuisen vaan alkaa olla oma olo sellainen jatkuvasti odottava, että mitäs seuraavaksi onkaan huonosti.

Lähettäjä: _. 
Päivämäärä:   16.9.26 11:59:12

" äideille rauha turhasta stressistä. Älä ota raskaasti tuota."

Mäkin luin yhden paperin, joka oli tullut koululta ja jota en edes muistanut koskaan saaneeni. Siinä oli joku ope kirjoittanut, että lapsi ei osaa perusasioita, ei ole lainkaan ikätasollaan, ja että häntä on mahdotonta saada ymmärtämään jotain x-asiaa (joka oli oppivelvollisuuteen merkitty tms.). Noh, tuosta lapusta on jo n. 6 vuotta aikaa, nykyään lapsi on täysi-ikäinen, opiskelee musiikkialaa tavoitteellisesti ja menestyy opinnoissaan. Että semmoinen "ei opi mitään" -tapaus....

Lähettäjä: _. 
Päivämäärä:   16.9.26 12:01:16

Kävi mielessäni ottaa yhteyttä uudelleen tähän opettajaan, jonka mielestä lapseni on suunnilleen kyvytön oppimaan mitään, ja kertoa tälle viisaalle opettajalle, miten asiat nykyään ovat. Ei opettajiin kannata luottaa, hölisevät mitä sattuu kun ovat niin huonosti palkattuja orjia.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   16.9.26 12:05:02

” tämä lienee juuri se isoin syy miksi tuo palaute harmittaa niin kovasti, se vaikuttaa minusta nimenomaan kritiikiltä.”

Onko sinulla itselläsi adhd? Ja sen myötä tunneyliherkkyys? Tunnistan nimitin tuon oireen, että kaikki tuntuu kritiikiltä ja tosi pahalta. Vaikkei siitä olekaan kyse. Olisit ehkä itsekin tarvinnut tukea nuorempana. Nyt lapsellesi sitä tarjotaan, joten ota se ilolla vastaan!

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   16.9.26 12:10:30

Se että osoittaa heikkoa tasapainoa ja heiluu istuessa kuulostaa kyllä oudolta tuon ikäiselle.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   16.9.26 12:13:21

Lapset tykkäävät yleensä ihan hirveästi terapioista, leikin kautta harjoitellaan+ saa aikuisen 100% huomion. :) Just noin kuuluu mennä, varhain tutkitaan ja tarvittaessa tuetaan. Ihan pieni tuki pienelle lapselle/perheelle saattaa auttaa ihan hirveästi (vs puututaan kun lapsi on jo "iso" ja itse tietoinen ongelmistaan, ero ikätovereihin on vain kasvanut jne).

Joko todetaan ettei tuelle ole tarvetta, tai sitten saatte tukea: lapselle kivoja, kehittyviä hetkiä ja ammattilainen (vrs ht.net-raati...) joka voi vastata sun kysymyksiin. Tämä ei ole huono asia! :)

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 12:13:57

ei oo ainakaan itsellä todettu. joskus lukenut ainakin olisiko ollut add:n oireita ja löytyyhän sieltä samaistumista, mutta en tiedä sitten.

Minusta lapsella ei ole huono tasapaino ja kiipeilee ja hyppii minusta ihan hyvin. Näköjään kuitenkin monessa asiassa olen muutenkin eri mieltä. Ruokapöydässä istuu vaihtelevasti paikallaan, monesti kyllä pitää huomauttaa että pöydästä ei lähdetä minnekään haahuilemaan kesken kaiken. Jos kuitenkin pitäisi esim istua rauhassa paikallaan vaikka nyt kirkossa taikka kevätnäytöksessä (outoja esimerkkejä, tiedän), niin kyllä se hankalaa voisi olla.

Lähettäjä: Manne 
Päivämäärä:   16.9.26 13:10:45


Yksinhuoltaja äidin lapset ovat ongelmallisia ja osaamattomia, kun isä puuttuu,
kasvatus on vain puolinaista, kun toinen osapuoli puuttuu.
Itsehän olet osasi valinnut, mitä valitat.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 13:21:03

En ole yksinhuoltaja.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   16.9.26 13:29:41

'ongelmallisia ja osaamattomia' jestas mitä pas'aa taas kerran. Mun lapset ollu tosi taitavia monella tavalla pienestä asti. R kirjain osattu suunnilleen siitä asti ku oppi puhumaan. Osasivat käyttäytyä, kiipeillä ja kiikkua. Hiihtää ja luistella, askarrella ja pelata eri lautapelejä. Energisiä ja puuhakkaita. Sosiaalisia ja ilosia, sai helposti kavereita. Yhden lapsen takia tarhassa kävi joku terapeutti opettamassa toiselle lapselle jotain niin mun lapsi haluttiin siihen tueksi ja avuksi. Kuopuksen saksien käytöstä tarhan täti sano että pitää harjoilla niin sanoin että hokasitko lapsen olevan vasenkätinen, eipä ollu hoksannut ja tunkenu saksia oikeaan käteen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.9.26 14:44:38

Ota kaikki apu vastaan mitä saat, ei ole sanottua että sitä saa.
Kysy mahdollisuutta vaihtaa pienryhmään/integroituun/erityisryhmään jossa osataan kohdata erilaisuutta ja on enemmän aikaa lapselle.
Melko isoilta vaikeuksista kuulostaa, eikä ollenkaan tavatonta että vanhemmalle nämä ovat yllätys ja shokki, kotona kun ei ole sitä verrokkia ja on huomaamatta mukauduttu lapsen ominaisuuksiin.
Etsi myös itsellesi tukea, et ole yksin etkä ainoa.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 14:51:28

tuntuu kyllä hirveältä että tän kokoisessa pikkupaikassa ei ole lähtökohtaisesti mahdollisuutta kohdata erilaisuutta tai ole lapsille aikaa tarpeeksi ihan tavallisissa ryhmissä. Ilmankos niitä lapsia on pakko yrittää tunkea niihin pieniin laatikoihin. Tosi surullista.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 14:53:13

en vaan oikein mitenkään voi uskoa, että minun lapsella olisi isoja ja vakavia ongelmia, kun minusta hän vaikuttaa ihan tavalliselta pieneltä lapselta, joka on ennemmin vilkas kun flegmaattinen ja minusta se on lähinnä ollut vaan hyvä asia.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   16.9.26 14:54:13

No onhan siinä lapsessa joku vika jos jo 3v tarvitsee "henkilökohtaisen avustajan", että pärjää päikyssä päivän. Nyt aloittajalle valoja päälle, ota tarjottu apu vastaan.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 14:57:27

onhan hänessä vikaa, tuon arvion perusteella ihan joka asiassa. Kuten mainittu, olen vienyt ja vien kaikkiin arvioihin ja terapioihin mihin keksivät ohjata. Harmittaa silti. Ja siis hänellähän on lapsikohtainen tuki ollut jo syksystä alkaen ja ilmeisesti ei riitä, koska hän ei tuon arvion mukaan osaa oikein tai pärjää oikein missään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 15:12:09

Aika selkeät ADHD piirteet tuossa kuvailussa.
Onko itselläsi näitä?
Onko teillä selkeä päivärytmi ja rutiini?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.9.26 15:16:04

Lasten toimintaterapeutti tässä. Ilmeisesti lapselle tehdään aistisäätelyn kartoittamista. Mainitsemasi asiat eivät tarkoita kehitysviiveitä. Kartoituksen avulla voidaan pyrkiä lisäämään lapsen hyvinvointia vähentämällä aistikuormaa. Hyvä, että pääsette arvioon. En olisi huolissani.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 15:28:34

en ole minun mielestä itse adhd piirteinen, ainakaan kaikilta osin. Meillä aikuisilla säännöllinen työaika, joten jo senkin puitteissa päivät seuraa kyllä toisiansa melko samanlaisina aikataulujen suhteen.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 15:29:18

Täällä kyllä tunnutaan laittavan ihan kaikkiin terapioihin mihin vaan suinkin keksivät. Välillä hankalaa kun pitäisi töissäkin ehtiä käymään.

Lähettäjä: 2023 
Päivämäärä:   16.9.26 15:46:38

Meillä loppusyksyllä lapsi täyttää 3v ja ollut pelkästään kotona. Suunnitelmissa on, että aloittaa päiväkodin vasta ensi vuoden puolella... Kuinka useasti tuollaisia arviointeja tehdään?

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   16.9.26 16:11:19

Millaiset lapsen kotiolot ovat? Onko selkeät säännöt ja rajat? Onko lapselle opetettu miten tietyissä tilanteissa käyttäydytään?

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   16.9.26 16:17:36

Aloittaja: älä ihmeessä ota lasta pois hoidosta, koska toisten lasten esimerkki on valtava oppimisvoima.. ( hyvässä ja pahassa toki)
Meillä esikoinen on ollut oikea vastarannankiiski, vieraille ihmisille voinut olla täysin mitään tekemätön ja ns.reagoimaton :) joku olis voinut luulla autistiksi.. mutta kotona hyvin kommunikoiva, hienon sanavaraston omaava utelias lapsi. Vasta yli 4v tuli kuorestaan niin, että neuvolassa ovat saaneet hänestä " jotain irti". Kuopus onkin sitten eri maata xD ei ole kenellekään epäselvää selviääkö elämästä.. ainakin toivottavasti! Kaksi erilaista lasta, mutta voi himpulat kun molemmista tunnistaa itsensä lapsena :) en ole ottanut palautteita lapsista negatiivisena, ihan vaan harjottelukohteina eli on asioita, joita joutuu treenaamaan kotonakin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 16:20:07

Minä laittaisin sinne päiväkodille viestin että mitäs te olette tehneet asian hyväksi? Onko hankittu vaikka erityistukea sinne, mitä lain mukaan pitäisi saada. Meilläkin heitettiin pallo vain meille vanhemmille kunnes noustiin vastarintaan ja lopulta päiväkotiin järjestyi henkilökohtainen avustaja pariksi vuodeksi. Nämä vaativat vanhemmalta vaatimista, koska muuten on heittopussina päiväkodin, perheneuvojan, neuvolan, välissä

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 16:21:29

Meillä siis perheessä kaksi aikuista ja ekaluokkalainen isoveli, myös muualla pääasiassa asuva 13v isoveli, joka käy lomilla ja muuten miten pääsee. Välimatkaa reilusti, niin ei ihan viikonloppuja kovin usein käy.
Mies lähtee aamuisin töihin ennen kun me muut herätään ja minä sitten vien tämän pienemmän päiväkotiin ja kotiin haetaan sitten jompi kumpi töiden jälkeen. Iltaohjelmaa sitten on mitä on, harvoin mitään suurempaa, ruokailua ja leikkiä ja iltatoimia pääasiassa. En nyt oikein tiedä mitä näistä kotioloista nyt osaisi kertoa sellaista mikä selittäisi nämä haasteet.

Aloin miettiä että onko opetettu, ja koska joudun asiaa pohtimaan niin pakko varmaan sanoa että ei. Toki harjoittelua tulee minun mielestä eri tilanteista aika lailla koko aika. Päiväkodista on kotona pyritty puhumaan positiivisesti, pidetty huolta säännöllisestä uniajasta, juteltu kuinka aikuisia pitää kuunnella ja totella ja muiden lasten kanssa leikkiä nätisti.

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   16.9.26 16:24:31

Tasan ei käy onnen lahjat, toinen topiikki täällä lapsesta, joka ei selvästikään saa sellaista apua tai tukea mitä tarvitsee ja ongelmat kehittyneet jo tosi pitkälle.

Tässä nyt sitten tarjotaan apua ja tukea, mutta sitä ei haluttaisi ottaa vastaan. Tai pidetään huonona asiana, että lapselle tulee lisäjeesiä.

Koskaan ei taida olla hyvä.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 16:32:00

no siis harmitushan oli siitä asiasta, että päiväkodin mielestä lapseni ei oikein pärjää eikä oikein osaa mitään. Apukeinojahan hänelle on jo järjestetty ja tosiaan näitä arvioita joka suunnalla.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   16.9.26 16:37:41

Siis lapselle ei ole kotona opetettu miten käyttäydytään? Miten ruokapöydässä istutaan, miten toisten lasten kanssa leikitään, miten aikuista totellaan ja kuunnellaan? Tuollaista jälkeä tulee, jos ei ole mitään rajoja ja lapsi saa kaiken itse päättää. Itse kävimme ravintolassa syömässä 3 v lapsen kanssa ilman mitään ongelmia, kun lapsi osasi käyttäytyä.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 16:38:48

Hieno juttu, saitte varmasti mukavia muistoja niistä.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   16.9.26 16:41:28

Kyllä saatiin. Nyt tyypit opiskelevat yliopistossa, ja elämä näyttää hyvältä. Mut nyt sulla on vielä mahdollisuus vaikuttaa lapsesi tulevaisuuteen. Lapsi tarvitsee turvallista rajoja ja rutiineja.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.9.26 16:47:34

k, nyt sinun pitää olla aikuinen ja ottaaa asia vastaan sellaisena kuin se on. Tässä on kartoitettu hyvin rajatusti asioita ja nimenomaan lapsen toimintaa muiden kuin perheenjäsenten kanssa. Arvioinneissa ei käytetä palaautteenannon hampurilaismallia eikä oteta kantaa siihen onko lapsi mukava ja taitava arvioinnin ulkopuolisissa asioissa, perheen kanssa tai mitään muutakaan. Ota vastaan lapsen tarvitsema apu äläkä loukkaannu siitä, että lapsen tarpeet on tunnistettu.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   16.9.26 16:48:05

Lapset kehittyvät eri tahtia. Einstein oppi puhumaan kolmivuotiaana.

Päiväkodin ämmät rakastavat kirjata lapsille diagnoosiarveluita, koska sillä he ajattelevat nostavansa omaa tärkeyttään ja osaamistaan. Eniten ADHD diagnooseja tehdään loppuvuodesta syntyneille viskareille, että siinä heidän osaaminen.

Lähettäjä: Nyymi123 
Päivämäärä:   16.9.26 16:53:23

"no siis harmitushan oli siitä asiasta, että päiväkodin mielestä lapseni ei oikein pärjää eikä oikein osaa mitään."

Kysehän ei ole siitä etteikö lapsellasi olisi kykyjä, vahvuuksia tai osaamista. Hänellä kuitenkin selvästi on jakamasi kuvauksen perusteella haasteita, jotka päiväkodissa (onneksi!) on huomattu ja joihin on reagoitu, ja joihin hän hyvin todennäköisesti tarvitsee jonkinlaista tukea. Varhainen puuttuminen on todella tärkeä asia, ja hienoa kuulla, että jossain se toteutuu.

t. lasten ja nuorten kanssa työskentelevä psykologi

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 16:54:34

No minun mielestä meillä on ihan rajat ja rutiinit olemassa. En tiedä miten pystyisi lapsiperheet olemaan ilman rajoja ja rutiineita, kai siinä aikamoinen kaaos tulisi, luulisin.

En ole siis kieltäytynyt näistä mistään tukitoimista tai terapioista, kaikissa on käyty ja käydään. Ainoastaan tämä arvio vähän särki sydäntä kun yksikään kohta ei siinä ollut, että lapsi osaisi hyvin, kovin moni ei edes toisiksi parhaassa.

Lähettäjä: riki 
Päivämäärä:   16.9.26 16:59:13

Riippuu ihan siitä että mitä ja millaisia ongelmia sillä lapsella on. Onko kyse siitä että "jokainen kehittyy omaan tahtiin" vai jotain, johon oikeasti pitää puuttua ja saada apua ajoissa eikä vasta tokalla luokalla.

Siskollani on kolme lasta ja keskimmäinen oon aina ollut vähän erilainen. Nyt on 11 v eikä hänellä kai vieläkään ole mitään diagnoosia, vaikka on hyppyytetty ja juoksutettu ties missä. Mutta oli todella hyvä että päiväkodissa puututtiin jo kolmevuotiaana ja oli ties mitä erikoislastentarhaopea ja muuta niin on saanut apua asioihin.

Nykyään apua on todella vaikeaa saada vaikka tarvitseekin, joten jos teille apua tarjotaan niin ottakaa ihmeessä vastaan!! Se apu kyllä lakkautetaan liian aikaisin ettekä saa sitä riittävää määrää, joten ottakaa vastaan edes se mitä saatte.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.9.26 17:03:15

"Ainoastaan tämä arvio vähän särki sydäntä kun yksikään kohta ei siinä ollut, että lapsi osaisi hyvin, kovin moni ei edes toisiksi parhaassa."

Onko kukaan avannut sinulle mikä on ns. normaali tulos arvioinnissa? Kuulostaa, että jos moni asia on arvioitu toiseksi parhaaksi, kaikki ei ole huonosti.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 17:04:37

jos hänellä heidän mielestään on jotain kykyjä, vahvuuksia tai osaamista, ni ei se yhdessäkään kohdassa tuota kyselyä näkynyt. Oli siis sellainen ympyröi paras vaihtoehto - lomake.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 17:06:34

Ei ole avannut tuloksista mitään, sain sen tänään päiväkodilta ja luopasin viedä ensi viikolla toimintaterapia-arviokäynnille mukanani. Hyvin harva on arvioitu toisiksi parhaaksi, olikohan yksikään. Keskimmäisessä oli muutama, loput toisiksi huonoimmassa tai kaikkein huonoimmassa.

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   16.9.26 17:10:25

Eli siis tostahan ei edes tiedä, mihin lasta on verrattu ja millä kriteereillä ja mitä ne eri vastausvaihtoehdot oikeasti tarkoittaa.

Aika usein nuo voi olla sellaisia että se keskimmäinen pallukka on "ikätasoisesti" tai "keskiverto" ja sitten siitä ero parempaan tai huonompaan. Ei niistä välttämättä ole tarkoituskaan saada niitä toisen ääripään vastauksia. Hölmöä kyllä jos on annettu joku testilappunen mutta ei ole kerrottu mitä ne asteikot oikeasti tarkoittaa.

O: hienoa jos teidän lapsia on kasvatettu. Vaikuttaa siltä, että sinua itseäsi ei ole kasvatettu minkäänlaiseen empatiaan. Jos kaikki lapset toimisivat kuin robotit, mitään erityisopetusta tai kuntoutuksia ei koskaan tarvittaisi.

Lähettäjä: Turhaan 
Päivämäärä:   16.9.26 17:10:32

Aloittaja: Älä ota kritiikkinä päiväkodin huomioita. Se, että joku asia sujuu kotona ei tarkoita sitä etteikö lapsella voi olla haasteita asian suhteen. Kyllä sen lapsen pitäisi pystyä myös siellä päiväkotiympäristössäkin toimimaan ja kerta monessa asiassa on nyt siellä haasteita niin on hyvä, että menee arvioon. Arvio ei tarkoita sitä, että lapsi tulee automaattisesti terapiassa yms. Käymään vaan lapsi saattaa tavata pari kertaa toimintaterapeutin joka antaa sitten lapsen päiväkoti ryhmälle neuvoja toimia lapsen kanssa jne.

Kannattaa aloittaja muistaa ettei tuosta lapsen ympäristö tule helpottumaan. Pienten ryhmässä 12 lasta, siitä kun siirrytään isojen ryhmään niin ryhmä koko kasvaa 21 yhteen. Sitten tulee eskari jossa pitää kyetä jo toimimaan muiden lasten kanssa, tekemää tehtäviä myös paikallaan jne. Puhumattakaan sitten koulusta.

Moni sanoo tässä, että mitä se lapsen ryhmän aikuiset on oikein tehneet lapsen hyväksi. Voin sanoa, että kyllä ryhmissä tehdään ihan kaikki mitä vaan pystytään, erityisope käy seuraamassa ryhmää, konsultoi jne. Ja vasta sen jälkeen, kun ihan kaikki kivet käännetty tuon ikäisen kanssa, saa niitä papereita laittaa eteenpäin eli ei niitä todellakaan minnekkää lähetellä tuosta noin vain.

Valitettavan usein myös vanhemmat sokeutuu sille omalle lapselle. Ihan alan ammattilaisetkin eli tunnistetaan kyllä "vieraiden" Lasten haasteet, mutta oman lapsen samoja haasteita ei haluta nähdä ja selitellään tilannetta.

Aloittajana olisin onnellinen, että lapsen haasteet otetaan vakavasti ja on mahdollista saada apua.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 17:13:49

eikun nyt puhuin palturia, niitä ympyröitäviä kohtia onkin tosiaan vaan neljä.

Nyt kun tätä selaan, niin parhaimmassa kohdassa on laitettu ettei hän heiluttele esineitä silmien edessä tai katsele esineitä silmäkulmasta. Ei hankaa esineitä sormenpäillä jatkuvasti eikä ole vaikea pitää kiinni pienistä asioista. Ei myöskään heittäydy tahallaan päin seiniä tai tavaroita. Hän ei myöskään hermostu saippuan käytöstä, yökkää tai oksenna hajuille eikä suosi voimakkaalta tuoksuvia ruokia. Hän ei hypi korkeilta paikoilta saadakseen vahvoja tuntemuksia eikä tunge liikaa ruokaa suuhun. Hän ei pelkää liukumäkeä tai keinumista, eikä pelkää kumartua ottamaan tavaroita maasta. Sekä liikkuu tilassa törmäilemättä esineisiin. Hän myös iloitsee kun onnistuu suorittamaan tehtävän (mikä on outoa kerta hän ei heidän mielestä juuri koskaan onnistu missään tehtävässä)

Näissä asioissa ei päiväkodin mielestä ollut ongelmia, kaikissa muissa on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 17:16:30

"onhan hänessä vikaa, tuon arvion perusteella ihan joka asiassa."

Sä itse rakennat nyt lapsestasi viallista - toivottavasti et välitä tätä ajatusmallia lapsellesi. Arviointiin kirjatut asiat eivät ole vikoja, vaan havaintoja, jotka mahdollistavat lapsen tukemisen.

Harmittelit jossain aiemmassa viestissä, että pikkupaikassa ei ole mahdollisuutta kohdata erilaisuutta ja lapset yritetään sulloa pieniin laatikoihin. Eikös tässä juuri kohdata erilaisuus ohjaamalla mahdollisesti tukea tarvitseva sellaisen pariin? Eihän tasa-arvo ole tasapäistämistä, vaan nimenomaan sitä, että huomioidaan yksilölliset tarpeet ja tuetaan niissä.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   16.9.26 17:21:27

Oliko hän loppuvuodesta syntynyt?

Lähtökohtaisesti tuollainen "puuttuminen" on vastenmielistä, eikä tarkoitus ole auttaa.

Päiväkoti on huono, kun siellä ei pärjätä pienenkään erilaisuuden kanssa.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 17:22:00

lähinnä ajattelin että toivoisin, että pikkupaikalla pystyttäisiin ne tuet ja aika tarjoamaan ihan siellä normaalissa ryhmässä ilman kaikkia tällaisia erikoisia juoksuttamisia jokaisella erikoisalalla.

Minusta lapseni on edelleen ihan normaali pieni lapsi. Käytin tuossa sanaa "vika" koska kommentti johon vastasin, on käyttänyt sitä myös.

Edelleen en ole myöskään sitä mieltä, että nämä arviot olisi vääriä vaikka minä en niitä kaikkia tunnista. harmitti vaan huomata, että arvion perusteella minun lapsi ei pärjää päiväkodissa ollenkaan eikä heidän mielestään osaa oikein mitään. Siitä tuli lapsen puolesta paha mieli.

Lähettäjä: vinkki 
Päivämäärä:   16.9.26 17:22:33

No, kaverin lapsen arviointi oli päiväkodissa, liikunallisesti kömpelö, sekä ongelmia puheessa. Pojasta tuli normaali, pelasi jääkiekkoa nuorten SM tasolla, eli ei kauhean kömpelö ollutkaan ja loukkaantumisen jälkeen jäi jääkiekko, niin luki itsensä insinööriksi!

Antakaa lasten leikkiä ja kasvaa rauhassa, ilman jatkuvaa huolta. Kaikki me ollaan erinlaisia ja jokaisella on omat vahvuutensa.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 17:22:37

ei ole syntynyt loppuvuodesta, huhtikuinen on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 17:28:30

"Päiväkoti on huono, kun siellä ei pärjätä pienenkään erilaisuuden kanssa."

Pärjääkö erilaisuuden kanssa sitten työelämässä tai ylipäätään yhteiskunnassa, joka on rakennettu ns. keskimääräisen ehdoilla? Hyvähän se on, jos erilainen saa tukea pärjäämiseen. Ei muuttuakseen tavalliseksi, vaan nimenomaan saadakseen keinoja, joilla pärjätä erilaisena tässä yhteiskunnassa.

Lähettäjä: Turhaan 
Päivämäärä:   16.9.26 17:38:42

Mistä aloittaja on saanut päähänsä ettei tukea olisi tarjottu ryhmässä. Kuten kerroin niin tuollaisen arvioinnin tekeminen vaatii sen, että kaikki mahdollinen on tehty ryhmässä ja erityisopettaja tehnyt myös arvion, antanut vinkkejä yms. ennen kuin mitään lomakkeita täytetään yhtään mihinkään. Sinun pitää nyt luottaa henkilökuntaan ja että he kyllä osaavat arvioida, koska on syytä, että ulkopuolinen taho arvioi lasta. Se, että lapsella ei ole joissakin asioissa haasteita kotona ei valitettavasti riitä vaan lapsen pitää kyetä toimimaan myös ryhmässä ja mitä aikaisemmin lapsi saa apua ja tilanteeseen tartutaan niin sitä parempi vain.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 17:47:31

Niinhän siihen tartutaan. Tässähän vaan harmitti ettei lapsella ilmeisesti ole niitä hyviä puolia heidän mielestä laisinkaan, ainoastaan haasteita. Tai no, ehkä tuo että iloitsee onnistumisista.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   16.9.26 17:50:48

O ei ole empaattisuuden perikuva, mutta tekee työtään terveydenhoidon ammattilaisena, jossa myös välillä tarvitaan ripaus empatiaa, mutta tosiasioiden tunnustamista. Mielestäni olet koko ajan kieltänyt, että lapsellasi on haasteita ja hän ei toimi "keskivertolapsen" tavoin. Nämä haasteet voivat olla ohimeneviä, mutta joskus taustalta voi paljastua myöhemmin jotakin, joka vaatii tarkempaa arvioita. Jokainen on yksilö, mutta tietyt kehitysvaiheet ja "kehityksen askeleet" kertovat yksilönkehityksen tilanteesta.
Itse olisin onnellinen, että lapsen haasteet on tunnistettu ja apua on saatavilla. Nyt on vielä aikaa puuttua, koululaisena voisi muuten olla todella vaikeaa. Ota apu vastaan, älä kiellä tai arvostele. Tee yhteistyötä päiväkodin kanssa. Kukaan päiväkodissa ei tee ilkeyttään näitä arvioita eikä halua "pahoittaa" mieltäsi. He ajattelevat lapsesi tulevaisuutta.

Lähettäjä: Li 
Päivämäärä:   16.9.26 17:55:58

Tuommoista se on kun näköjään jo pienille leikki-ikäisille on saatava erilaisuuden leima otsaan, keinolla millä hyvänsä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.9.26 17:59:52

"Edelleen en ole myöskään sitä mieltä, että nämä arviot olisi vääriä vaikka minä en niitä kaikkia tunnista. harmitti vaan huomata, että arvion perusteella minun lapsi ei pärjää päiväkodissa ollenkaan eikä heidän mielestään osaa oikein mitään. Siitä tuli lapsen puolesta paha mieli"

Me kyllä vaadittiin oikaisua lausuntoihin, mistä lasta ei meinannut tunnistaa ja pyydettiin korjaamaan ne. Tee näin, jos ne ovat vääriä. Siinä pitää kyllä sitten sanoa mikä lause on väärin ja miksi ja mikä olisi ollut oikea muotoilu mielellään.
Kyllä ne meillä niitä korjasivat. Sama koski neuvolan psykologin kirjauksia. Vaadittiin oikaisuja.

Jos aikuinen vanhempi ei niitä vaadi sinne ne jäävät ja voivat haitata myöhemmin. Tässä avain sana on VAADI. Kukaan ei tee niitä oma-aloitteisesti, että hei taisikin mennä vähän yliampuvasti, korjataanpa tämä. Ja kyllä noissa kaikissa lausunnoissa oli positiivisiakin asioita tuotu esiin. Jos ei ole mitään tuotu sinun lapsen kohdalla, niin kyllä ottaisin tämän esiin siellä ja sanoisin, että onko tarkoitus hakea vain negatiivisia asioita.

Kyllä tuo havaittiin, että päiväkoti ohjaa helposti pallon muille tahoille, Sitten ne tahot taas pomputtelevat kenelle asia kuuluu ja lopulta ei kuulu kellekään.
Me otettin johtotasolle yhteyttä ja vaadittiin erityistuen järjestämistä päiväkotiin ja tuotiin myös esiin, että kyllä henkilöstölläkin on opetusvastuuta. Jos lapsi ei mene jonoon, se opetetaan siihen vaikka se vaatisi useaa toistoa henkilöstöltä.

Siellä oli vähän se asenne, että kun ei kerrasta sanasta totellut, annettiin olla ja sanottiin vaikea. Luistettiin siitä mistä aita on matalin ja heitettiin muualle ongelma.

Minä menin sinne lakikirjan kanssa, että lapsella on oikeus erityistukeen että pistäkää se järjestymään.

Tässä auttoi varmasti se , että olen juristi ja tiedän oikeuksista ja mihin voi vedota. Minua ei niin vain heitetä jonnekin sanomalla vain ettei onnistu.
Tämä asenne pitäisi jokaisen vanhemman ottaa.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   16.9.26 18:14:11

Hienoa, että tuen tarpeet on huomattu, ja niihin ollaan tarjoamassa apua. Terapia-arvioiden kuuluu olla hyvin negatiivisia, koska niissä keskitytään juuri niihin haasteisiin ja yritetään näiden perusteella saada se terapialähete hyvinvointialueelta. Jos terapia-arvio olisi positiivinen, niin mitään terapiaa ette tulisi saamaan!

Ei näitä arvioita ole vanhemmille tarkoitettu. Vasu-keskustelu on sitten vanhempia varten ja siellä tuodaan myös positiivista esille.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.9.26 18:21:30

ja oletko huomannut, ne lausunnot kirjoitetaan yliampuviksi juuri siksi että saadaan se pallo muualle?
Toimintaterapeutille on esimerkiksi tiukat kriteerit ja ne ei meillä täyttyneet. Tietenkin ne yrittää kirjata sinne tyyliin lapsi on sekaisin, että saavat sen muualle eikä tarvitse itse tehdä mitään.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   16.9.26 18:36:04

Siis mitä ihminen luulevat että päiväkodin henkilökunta "voi tehdä" oireileville lapsille? Että ei tarvitsisi itse tehdä mitään,voi luoja! Jos ryhmässä on lapsi joka ei kerta kaikkiaan sovi ko ikäryhmään, eikö kerta kaikkiaan pysty ryhmässä toimimaan, on mietittävä apuja lapselle. Esim juuri avustajaa. Ei ne päiväkodin tädit voi keskittyä pelkästään yhteen ja jättää muu ryhmä heitteille.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 18:47:59

Mutta siis minun lapsellahan on jo avustaja

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.9.26 18:51:40

En osaa kommentoida muuta, mutta päiväkodin palautteen anto tuntuu todella tylyltä, vaikka meidän lapsi on täysin ikätasoisesti kehittynyt jne. Vuosittain lähettävät sen vikalistan ja kun joskus 2-vuotiaalla oli ongelmaa pukeutumisessa, niin vielä 4-vuotiaanakin kirjoitettiin, että pukeutumisessa ei enää ongelmaa. Ikään kuin aina negatiivisen kautta kirjattu kaikki. Jossain missä lapsi on tosi taitava, kirjataan vaan, että ikätasoiset taidot :D

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   16.9.26 18:55:18

Siis lapsella on jo avustaja, mutta mikään ei edelleenkään suju?

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 18:57:51

Näköjään ei

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.9.26 19:01:53

nuo kuvaukset tuntuivat olevan täsmälleen, kuin meillä lapsella saman ikäisenä. Päiväkodissa ei yhtää siedetty sitä että lapsi ei jaksa keskittyä, ei olla paikoillaan, ei hallinnut tunteita aina.
Ja kun tästä sanoi että hei, nämä kuuluvat tämän ikäisen lapsen kehitykseen, ne kehittyvät, ei lapsi ole valmis paketti, niin sille vain tuhahdettiin.

Itse luin monta kirjaa lapsen kehityksestä, missä näitä sanottiin ja ammattilaiset kielsivät kaiken!!
He uskoivat viimeiseen asti, että lapsi ei tule pärjäämään koulussa, koska ei keskity eikä istu paikoillaan.
Lapsi on nyt aloittanut koulun ja opettaja antanut hyvää palautetta. Ei ole tullut palautetta, etteikö lapsi istuisi ja keskittyisi. On tehnyt myös annetut tehtävät.

Päiväkodin mukaan lapsen tuli hallita tunteet kolmevuotiaana. Hän ei saanut raivostua ja ihmeteltiin, kun lapsi suuttui jollekin leikissä.
Me vanhemmat jouduttiin ohjaamaan heitä, millaisia tilanteita heidän tulee harjoitella ja miten vaikka meillä ei ole mitään varhaiskasvatuksen koulutusta.
Lopulta mukaan tuli kuraattori, joka ohjeisti heitä samoin...

Heillä oli aivan pallo hukassa mitä tehdä lapsen kanssa, joka ei toimi kuin kello ja pitäisi itsekin jotenkin osata ohjeistaa ja ohjata. Mitähän siellä koulutuksessa edes opetetaan...

tuli vain mieleen.
He tosiaan ohittivat kaikki alan kirjallisuuden kun kerroin, että täällä kerrotaan lapsen kehityksestä näin ja näin...

Lähettäjä: Tätix 
Päivämäärä:   16.9.26 19:03:57

Minä ottaisin mahdollisen avun vastaan ja toki tutkituttaisin kaiken. Ei se määritä lapsen loppuelämää.

Kerron nyt kuitenkin, että omasta lapsestani sain juuri tuosta kolmivuotiaasta saakka kuulla vaikka mitä. Ei osaa, pysty eikä tule toimeen. Erikoislastentarhanopettaja oli sitä mieltä, että pitää mennä kouluun vuoden myöhemmin. Olin jo lähettämässä lasta tutkimuksiin ja olin kyllä perheneuvolasta hakenut apua. Ihmettelin, kun lapsi oli ollut pienenä kaikessa paljon ikäisiään edellä. Mutta sitten päiväkodin muut tädit kertoivat, että tuo ope oli ainoa, jolla lapsen kanssa oli ongelmia. Muut sanoivat, että on ihan valmis kouluun.

Lapsi on oikeasti älykäs ja on myöhemmin saanut huipputodistuksen korkeakoulusta. Yläasteella oli kyllä ongelmia, kun oli kapinavaihe. Persoona ei vaan ole sellainen peruskansalainen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.9.26 19:18:14

Meillä mukaan tuli myös kuraattori, joka piti lapselle tietyn väliajoin sellaisia tunteja, missä harjoiteltiin haastavia asioita.
Vaikka lapselle oli hankittu avustaja, sitä ei saatu nimellä henkilökohtainen avustaja vaan ryhmäkohtainen, jonka tarkoitus oli sitten keskittyä lapseen eniten, toki toimi koko ryhmässä.
Koska avustajat saatii aina määräajaksi, ne vaihtuivat eikä kaikilla ollut auktoriteettia lapseen. Lisäksi he vetäytyivät siitä roolista ja eivät käytännössä toimineet siinä tehtävässä, mitä varten oli hankittu. Vaan vastuu oli sysätty vakinaisille työntekijöille ja heillä taas ei ollut aikaa...

Yksi hyvä avustaja saatiin pidemmäksi aikaa ja hänen kanssaan lapsella meni hyvin.
Kuraattorin tunneilla oli myös suuri vaikutus ja lapsi oppi selvästi niitä asioita.
Eli pelkkä avustaja ja sen olemassa olo ei takaa, että siitä on mitään apua käytännössä...

ja kyllä meillekin sanottiin että vika on meissä. Otin kyllä vastaan perheneuvolan palvelut ja sieltä vastuu sysättiin takaisin päiväkodille, koska ongelmia ei ollut varsinaisesti kotona ainakaan siinä määrin kuin päiväkodissa.

Päiväkoti kippasi ongelman aina että ota yhteys perheneuvolaan. Ja kun otin sieltä vastattiin, etteivät he auta asioissa missä ongelma on päiväkodin sisällä vaan se kuuluu työntekijöille.

Lopulta tämä pallo pyöri taholta toisella välissä neuvolakin. Lopulta päiväkotiin saatiin avustajan lisäksi tämä kuraattori, ja erityisopettaja kävi myös välillä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.9.26 19:54:59

"Nyt kun tätä selaan, niin parhaimmassa kohdassa on laitettu ettei hän heiluttele esineitä silmien edessä tai katsele esineitä silmäkulmasta. Ei hankaa esineitä sormenpäillä jatkuvasti eikä ole vaikea pitää kiinni pienistä asioista. Ei myöskään heittäydy tahallaan päin seiniä tai tavaroita. Hän ei myöskään hermostu saippuan käytöstä, yökkää tai oksenna hajuille eikä suosi voimakkaalta tuoksuvia ruokia. Hän ei hypi korkeilta paikoilta saadakseen vahvoja tuntemuksia eikä tunge liikaa ruokaa suuhun. Hän ei pelkää liukumäkeä tai keinumista, eikä pelkää kumartua ottamaan tavaroita maasta. Sekä liikkuu tilassa törmäilemättä esineisiin. Hän myös iloitsee kun onnistuu suorittamaan tehtävän (mikä on outoa kerta hän ei heidän mielestä juuri koskaan onnistu missään tehtävässä)"

Niin, kartoituksessa käydään läpi hyvin tietynlaisia piirteitä, joiden avulla voidaan löytää syy tiettyyn tilanteeseen. Vähän sama juttu kuin verikokeissa katsotaan vaikka maksa-arvot kun epäillään vikaa maksassa eikä mitata ollenkaan vitamiineja. Silloin saattaa saada huonon tuloksen maksa-arvoista eikä kukaan kehu että onpa hyvä D-vitamiiniarvo, koska se ei nyt liity tähän mitä ollaan etsimässä.

"Näissä asioissa ei päiväkodin mielestä ollut ongelmia, kaikissa muissa on."

Olihan tuossa jo melkoinen lista parhaalla mahdollisella tavalla olevia asioita, miten pitkä tämä kartoitus oikein oli? Ja vielä toiseksi parhaitakin oli monta ilmeisesti?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 20:01:50

No meillä ainakin pyrittiin nuo kirjoittamaan juuri siihen muotoon, että.täyttävät adhd diagnoosin eri kohtia. Ne pyrittiin väkisin tekemään niin, koska muutenhan mikään muu taho ei tee asialle mitään jos kriteerit ei täyty. Tällöin pallo jää päiväkodille pelkästään ja heidän täytyy ratkaista asia jotenkin.
Kyllä noihin on syyt, miksi kirjoitetaan kuin kirjoitetaan.

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   16.9.26 20:07:21

Noissa kaikissa on tarkoituksena auttaa lastasi. Ei kai siitä mitään haittaa voi olla, että oppii puhumaan selkeämmin, liikkumaan paremmin ja muutenkin toimimaan niin itsekseen kuin ryhmässä ja selviytymään elämässä.
Ei kyse ole lokeroinnista vaan siitä, että lapsi saa apua mahdollisimman aikaisin.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 21:36:23

Nyt kyllä kiinnostaisi miksi joku haluaisi tieten tahtoen lapselleen adhd diagnoosin että pitää oikein erityisen tarkasti koettaa saada kirjaukset siihen suuntaan?

Lähettäjä: Ll 
Päivämäärä:   16.9.26 21:41:01

Toiset tykkää diagnooseista

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.9.26 21:44:38

Tuossa lomakkeessa, mihin aloittaja viittaa, arvioidaan aistitiedon käsittelyä. Se ei kerro lapsen kehityksestä, taidoista, ADHD:sta tai muusta nepsyasiasta, ainoastaan aistitiedon käsittelystä. Se ei ole ”hyvä tai huono”, vaan yksilöllinen tapa käsitellä kehoon aistien kautta saatavaa informaatiota.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   16.9.26 22:21:46

Ongelmahan päiväkodissa on siinä, ettei me vaan pystytä palkkaamaan avustajia sinne lisää ilman niitä lasten tuen päätöksiä. Ja niille on omat kriteerinsä. esim. erityisen tuen päätökseen vaaditaan yleensä juuri sitä, että apua on jo haettu muistakin palveluista. Kun kolmella työntekijällä yrittää hoitaa 21 lasta ja toteuttaa vasu perusteita, ei siinä ihan hirveästi pysty huomioimaan jokaisen erilaisia tarpeita. Nämä tuen päätökset antaa lapselle ”kertoimen” ja kun tuen lapsia on riittävästi, voidaan esim. ryhmäkokoa pienentää, lisätä avustajaresurssia ja veo:n tunteja ryhmässä. Nämä taas lisää mahdollisuuksia huomioida niitä erilaisia tuen tarpeita. Vaikka kauheasti haluaa tehdä kaikkensa näiden lasten eteen, päivässä on paljon jo hetkiä, jolloin vain 2 aikuista vastaa niistä 21 lapsesta. Ja voin kertoa, ettei hirveästi naurata, jos tilanne on se, että 1 lapsi sitoo täysin sen toisen ja toiselle jää selviytyminen 20 lapsen kanssa…

Toimintaterapian lomakkeet on tosiaan aika ”ongelmakeskeisiä”, mutta ne onkin tarkoitettu vain ammattilaisten väliseen viestintään haasteiden arviointiin. Siellä ei omalla alueella ainakaan montaa avointa kysymystä ole. Ja lapsethan on erilaisia usein eri toimintaympäristöissä ja on tärkeää, että vanhemmat tuovat myös esiin omat näkemyksensä lapsesta.

Itselle ainakin vaka-ammattilaisena tuen hakeminen lapselle on just sitä, että yritän ajaa lapsen etua. Aina tehdään yhteistyötä perheen kanssa ja koen kyllä epäonnistuneeni työssäni, jos paperit luettuaan vanhempi kokee yllättyneensä. Arjessa on tapana jutella asioista niin, että ollaan ”samalla sivulla” ja tukea haetaan yhteisessä ymmärryksessä eikä vanhempia vastaan (lasu asioissa joutuu joskus tekemään poikkeuksen).

Juttele ihmeessä päiväkodin työntekijöiden kanssa ja kerro tunteesi. Sekin on tärkeä palaute ja annat heille mahdollisuuden avata näkökulmiaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 23:34:28

Meillä ainakin jätettiin arjessa kertomatta asioita ja sitten yhtäkkiä palautettiin pöytään että nyt olisi hyvä konsultoida psykologia. Totta hitossa vanhemmat yllättyvät jos ei kerrota mitään ja ensi askel on psykologin juttusille. Ja siitähän myös kimpaannuttiin, että he tekee työn huonosti meidän mielestä kun asetettiin kapuloita rattaisiin ja vaadittiin päiväkotia toimimaan. Erityistuen este ei ollut mikään lomake vaan vedottiin siihen, että rahaa ei ole. Jostain sitä kuitenkin sitten löytyi, kun otettiin johtaja mukaan peliin.

Lähettäjä: luppa 
Päivämäärä:   17.9.26 10:02:41

joo siis meillä on ainakin nimenomaan noin, että lähes aina kun lasta hakee hoidosta, niin hyvin on mennyt ja iltapäivähoitaja lukee lapusta mitä on tehty ja se siitä. Sitten yhtäkkiä aamulla ryhmän ope tuleekin että hei voidaanko jutella kun heillä on nyt ongelmia ihan joka päivä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.26 13:40:19

Just noin, että eiköhän se ole ongelmat siellä henkilöstöllä jos ei kyetä edes ajantasaista informaatiota antamaan...

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   17.9.26 14:40:09

Toivottavasti aloittaja lukee vielä tän: mun lähisukulaisen lapsi sai 4 vuotiaana neuvolassa lausunnon, että on kirjolla.

Vanhemmat eivät halunneet uskoa, vaikka se heille kerrottiin monelta taholta. Vanhemmat runnoi lapsen läpi normaaliin kouluun ja luokkaan, jossa lasta kiusattiin erittäin pahasti.

Vasta 8. luokalla vanhemmat myönsivät asian, lapsi pääsi avun piiriin, vaihtoi koulua ja pääsi elämän alkuun. Mutta nuo ensimmäiset kouluvuodet olivat painajaismaista touhua, josta tämä lapsi ei varmaan koskaan tule pääsemään yli, vaikka on kohta 25v aikuinen.

Sai erityisavulla kirjoitettua ylioppilaspaperit ja on jo ammattinkin saanut lukea.

Ehkä ajatukseni on että älä sure, ota apu vastaan ja ole avoin! Erityislapset ovat oikeasti erityisiä ja siksi ihania <3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.9.26 23:08:59

Nimenomaan, ota apua vastaan. Vaikka lapsella olisikin joku diagnoosi, hyväksy se. Hänen elämänsä voi olla siitä huolimatta hyvää. Nykyään onneksi hyväksytään ihmisten erilaisuus.

Lähettäjä: Nxbbxbdskkdbzbslal 
Päivämäärä:   19.9.26 00:25:00

Aloittajan toinen lapsi on huostassa ja pienemmällä on avustaja, mutta ei silti pärjää. Vika on vain päiväkodissa ja hoitajista, kun lapsella on mukamas ongelmia, vaikkei ole. Paitsi että ongelmia on, koska on. Päätä aloittaja, kumpi noista nyt pitää paikkansa, kun molemmilla tavoilla jauhat. Lapsesi käyvät sääliksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.9.26 13:33:53

Hyvä tietysti että nykyään pyritään puuttumaan asioihin ajoissa, mutta välillä tuntuu että ollaankohan menty jo liian pitkälle. 3 vuotiaita jo arvioidaan erilaisin standardein, eikä edes ns. omalla maaperällä vaan päiväkodissa mikä voi jo vaatia esimerkiksi perheen ainoalta lapselta totuttelua.

Ei ennenvanhaan ollut niin paljon diagnooseja ja lääkityksiä jo ihan pienillä lapsilla, kuin mitä nykyään. Kun otetaan huomioon että niitä arvioijiakin voi olla joka lähtöön, niin tuntuu hirveältä että pienestä pitäen pyritään ahtamaan lapset johonkin muottiin, ja jos se ei onnistu niin laitetaan lääkitykselle tai vähintään vuosien terapiaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.9.26 14:06:34

Nykyään tiedetään, että pieneen lapseen kohdennetut tukitoimet ovat tehokkaita ja terapiat toimivat parhaiten, jos ne päästään mahdollisimman pienenä aloittamaan. Diagnooseja harvoin pienille lapsille asetetaan, etenkään pysyviä. Parhaimmillaan ne päästään jo kouluiän kynnyksellä purkamaan, mikäli tuki on kohdentunut oikein.