Lähettäjä: Todella huolissaan 
Päivämäärä:   15.9.26 18:14:38

Lapsi on 13 v ja lähtee hyvällä mielellä kouluun ja palaa sieltä kotiin kun koulupäivä päättyy. Mutta ei osallistu tunneille. Vaeltelee käytävillä tai koulun pihalla, joskus saattaa hetken olla luokassa, mutta kimpaantuu milloin mistäkin ihan tavallisesta asiasta ja lähtee pois luokasta. Takaisin häntä ei saa opettajat, ei avustajat, ei rehtori. Meille vanhemmille sentään puhuu puhelimessa jos koulun henkilökunta soittaa lapsen läsnäollessa jommalle kummalle. Lapsi on tälläin itkuinen, hokee, että taas mokasi eikä pystynyt menemään/ olemaan luokassa eikä pysty sinne menemään ennen kuin rauhoittuu. Eikä sitten kai pysty rauhoittumaan koko päivän aikana. Lapselta jos kysyy miten koulussa meni (toki tarkemmin kysymyksin) on vastaus aina ”ihan hyvin” jos ei tiedä meidän saaneen wilman kautta tietoa ettei taaskaan ollut millään tunnilla. Jos taas on tietoinen wilma merkinnöistä vastaa ”osittain päivä meni vähän huonosti”. Lapsen kanssa on koitettu keskustella ties miten ja milloin minkäkinlaisissa olosuhteissa, mutta enempää tietoa ei heru. Lapsen mukaan koulussa menee ihan hyvin, häntä ei kuulemma kiusata jne. Ainoastaan se harmittaa ettei hänellä ole kavereita.

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että lapsi tekee koulupäivän tehtävät ja läksyt meidän vanhempien kanssa kunhan pääsemme töistä. Liikunnasta ja kuviksesta oli viime keväälle 4 uhka kun ei osallistunut ja ko aineista ei voinut antaa tehtäviä kotiin. Naurattaisi jos en olisi näin epätoivoinen. Lapsi joka on aina tykännyt harrastaa liikuntaa ja piirtelee, maalaa ja askartelee kotona päivittäin on saamassa kuviksesta ja liikunnasta ehdot.

Koulukuraattori ja psykologi ovat nostaneet jo muutama vuosi sitten kädet pystyyn ja sanoneet suoraa, että lapsen ongelmat ovat niin isot ettei heillä ole keinoja auttaa.

Perheneuvolassa kävimme, mutta ei sieltäkään apua tullut kun kodissa ja perheenä on muuten asiat kunnossa ja heidän mukaansa lapsi on iloinen ja reipas.

Lasten psykiatrialla kävimme arviointi jaksolla, mutta lapsi ei tarvitse lääkitystä eikä ole itsetuhoinen joten sieltäkään ei tullut mitään jatkoja.

Lastenlääkärillä kävimme yksityisellä jos hänellä olisi ollut joku idea mistä lähteä hakemaan apua. Hän olisi tehnyt lähetteen lasten psykiatrialle, mutta sieltä olimme saaneet samaan ongelmaan muutamia kuukausia sitten kieltävän päätöksen jatkoista niin ei sekään olisi hyödyttänyt.

Tiedän, että täältä saa yleensä vain kuraa niskaan ongelmissa, väitetään provoilijaksi, satutädiksi jne mutta otan nyt kuitenkin riskin jos joku osaisi vinkata mistä suunnalta apua voisi lähteä hakemaan. Ei tämä näinkään voi jatkua ja vain odottaa, että oppivelvollisuus loppuu. Lapsella on vielä 3 vuotta peruskoulua ja sen jälkeen jatko-opinnot.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   15.9.26 18:21:48

Eikö tuossa kohtaa olisi sama ottaa lapsi kotiopetukseen, jos lopputulos on kuitenkin sama? Eli teette kaiken kuitenkin yhdessä kotona.

Toisaalta mietin myös, onko kotona kunnolla laitettu kova kovaa vastaan. Kunnon rangaistukset, jos poistuu tunnilta: peliajan menetys, puhelimen menetys, rahahanat kiinni jne.

Ihmeen kädettömältä vaikuttaa kyllä tuo koulukin. Vaadi lapselle tukea. Toisaalta luokalle jääminenkin on ihan hyvä vaihtoehto. Voisi herätellä vähän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.9.26 18:25:10

Eikö lastenpsykalta oikeasti tullut lähetettä keskusteluterapiaan?

Lähettäjä: onsekivajoo 
Päivämäärä:   15.9.26 18:26:58

Ei hänellä ole ongelmaa. Ei vain sopeudu ryhmään. Jotkut on tarkoitettu toimimaan parhaiten yksin, joten yksityiskouluun, kotikouluun, jotain muuta.

Lähettäjä: Todella huolissaan 
Päivämäärä:   15.9.26 18:34:09

Alkuun oli, että ei ole puhelimessa muuta kuin soitto ja tekstiviesti mahdollisuus jos koulussa on sähläystä tai ei mene tunneille. Nyt lapsi on kai tottunut siihen ettei hänellä ole puhelin koskaan auki. Silloin kun tämä alkoi muutama vuosi sitten pahentua, päätimme, että lapselta lähtee viikkorahasta 50 senttiä huonosta käytöksestä koulussa. On kai tottunut nyt siihenkin ettei enää saa viikkorahaa kun ei sitä ole tullut pitkään aikaan. Pitkään oli, että kivat asiat jäävät väliin, mutta tästä ei enää ole pidetty kiinni kun ei silläkään ollut vaikutusta.

Minulla on vaikutelma ettei lapsi tee tätä ihan vain ilkeilläkseen tai laiskuuttaan vaan ihan oikeasti ei vaan pysty olemaan luokassa. Tästä käytöksestä ei ole ikinä seurannut mitään hyvää vaan se, että illat tehdään koulu asioita, ei ole nettiä käytössä koska lapsella ei ole tablettia, läppäriä ymv mitä voisi käyttää puhelimen korvikkeena. Ei saa viikkorahaa jne.

Lapsi on kaupungin viimeisessä mahdollisessa erityiskoulussa tai siis tuon koulun jälkeen ei ole enää mitään muuta paikkaa kuin koti missä lapsi voisi käydä koulua.

Lähettäjä: Todella huolissaan 
Päivämäärä:   15.9.26 18:36:06

Keskustelu apua olisimme saaneet psykiatrialta ilmeisesti sitten jos he olisivat katsoneet lapsella olevan tarvetta psykiatriselle hoidolle. Mutta kun ei ole tarvetta niin ei hoitokontakti jatkunut arvioinnin jälkeen.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   15.9.26 18:39:34

Käsittämätön tilanne. Aloituksesta ei tullut ilmi, että lapsi on jo erityiskoulussa. Harkitsisin vakavasti sitä kotikoulua. Kotona ei ilmeisesti ole ongelmia?

Toinen vaihtoehto on, että lapsi jossain vaiheessa huostaanotetaan ja siirretään koulukotiin. Tätä ette varmasti halua.

Lähettäjä: jopo 
Päivämäärä:   15.9.26 18:39:48

Voisiko hän hyötyä jopo-luokasta?
Eli joustava perusopetus. Jos niitä on enää missään??

Lähettäjä: siis 
Päivämäärä:   15.9.26 18:40:00

Siis lapsi on jo erityiskoulussa ja siellä ei osata tehdä mitään? Huhhuh

Ottaisin kotikouluun. Eihän tuossa ole mitään mieltä että lapsi käy koulussa vain aiheuttamassa wilma-viestejä ja soittoja eikä kukaan häntä edes yritä auttaa, silti teette ne kouluhommat kotona. Anna piirrellä kotona työpäiväsi ajan, sitten illalla hyvällä mielellä koulutehtävät.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.9.26 18:40:20

Se että lapsi on koulussa, tarkoittaa että hän aidosti yrittää. Hän voisi lähteä kotiinkin, eikö? Tai ainakin pois koulusta. Olisi äärimmäisen tärkeää selvittää miksi!

Minä tein noin kun en kyennyt olemaan tunneilla, sain niin mahdottomia paniikkikohtauksia että en kyennyt siihen. Raahasin kyllä itseni kouluun koska kuvittelin että bruteforce on se tapa jolla nämä ongelmat ratkaistaan, että pitää vaan piiskata itseään kunnes onnistuu ja kärsiä maksimaalisesti jos ei onnistu. Ongelma: Opetin itselleni että koulut on paikkoja joissa kärsitään ja panikoidaan ja pahensin tilannettani rajusti viettämällä kaikki arkipäivät paniikkikohtausta pidätellen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.9.26 18:41:07

Kuulostaa meidän autisminkirjolaisen reagoinnilta. Koulussa ei ole varmastikaan helppoa olla ilman kavereita.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   15.9.26 18:44:38

En kyllä käsitä, millainen erityiskoulu tuo on. Kunnollisessa erityiskoulussa pitäisi olla mahdollisuus tehdä tehtäviä ohjaajan kanssa omassa rauhallisessa tilassaan vaikka jossain patjoilla maaten tai mikä nyt parhaaksi kenellekin katsotaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.9.26 18:44:47

Joo, siis lastako ei arvioitu autismin varalta, OCD:n, ahdistushäiriön?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.9.26 19:00:50

Ehdottaisin itse terapeuttia jos siihen on varaa.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   15.9.26 19:02:11

Autismin kirjoa epäilisin itsekin. Onko lapselle tehty ikinä mitään tutkimuksia? Miten lastenpsykalla ei epäilty tätä?

Lähettäjä: Todella huolissaan 
Päivämäärä:   15.9.26 19:04:12

Tehtiin muutama vuosi sitten autismi testit, mutta lapsi jäi yhden pisteen päähän diagnoosista. Epäilen kyllä vahvasti autismin piirteitä ja niin kai koulun psykologikin kun lähetti lapsen testeihin. Esim lapsi ei ottanut kuin vasta 7 vuotiaana kontaktia muihin lapsiin. Kaikki muut lapset olivat päiväkodissa, puistossa, kyläillessä jne hänelle täysin ilmaa joita ei ollut olemassa lapselle. On mennyt aina täysin lukkoon ryhmässä (tosin tämä helpotti varmaan noin 8-9 vuotiaana) tätä ennen sulkeutui täysin, häneen ei saanut mitään kontaktia ja tuijotti vain tyhjyyteen jos paikalla oli paljon muita vaikka kahden kesken tai tuttujen aikuisten seurassa on eloisa ja erittäin puhelias. Järsii edelleen kaikkia huonekaluja, keittiöntasojen reunoja, vaatteita ymv vie siis kaiken suuhun. On todella ehdoton ja joustamaton. Oli vielä noin 9- 10 vuotiaana viikottain tilanteita, että jouduin kantamaan sätkivää lasta, kun ei pyydettäessä esim tullut ulkoa sisälle tai kaupasta pois jne. Jos ei pidä jostain hoitajaata tai opettajasta ei puhu hänelle mitään. Pisimmillään on ollut 3 vuotta puhumatta sanaakaan opettajalle joka piti hänelle kolmen eri aineen tunnit silloin kun lapsi vielä kävi tunneilla ja muuten oli aktiivinen koulussa tunneilla. Kolmen vuoden jälkeen opettaja onneksi vaihtui. Lisäksi lapsen ajattelu on hyvin mustavalkoista, ei ymmärrä jos joku asia on tarkoitettu vitsiksi, jos jonkun asian on sanottu olevan näin ei siitä jousteta piiruakaan missään tilanteessa. Muistaa mielenkiintoiset lukemansa tai kuulemansa asiat sanasta sanaan täsmälleen niin kuin on ne lukenut tai ne on hänelle kerrottu.

Eli kyllä varmaan lapsessa on autistisia piirteitä ainakin keskivertoa enemmän vaikka ei diagnoosiin asti.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   15.9.26 19:06:47

Mäkin vähän ihmettelen tota, että kaikki ovat nostaneet kädet pystyyn.
Jos on erityiskoulussa, siellä pitäisi tosiaan olla mahdollisuus tehdä tehtäviä rauhallisessa tilassa vaikka yksin.

Kuraattorin tai psykologin kanssa voisi olla ihan hyvä jutella. Kyllähän tuo kuulostaa isolta ahdistukselta tai jopa paniikkihäiriöltä.
Onko lasta testattu nepsyongelmien varalta? Autistiselle olisi aika tuttua käytöstä. Jos on varaa, niin lähtisin nepsyongelmiin erikoistuneen yksityisen lääkärin kautta liikkeelle, diagnoosin kautta olisi paremmat mahdollisuudet tukea lasta ja koulun aikuisille (ja lapselle itselleen) tulisi enemmän ymmärrystä asiaan.

Kotikoulu voisi olla tässä kohtaa ihan jees ratkaisu, jos pystytte sen handlaamaan. Turhaan se lapsi päivittäin on siellä koulussa vaeltamassa, jos samaan aikaan voisi kotona tehdä tehtäviä. Ilmeisesti ei oppimisessa ole kuitenkaan mitään ongelmaa. Ei se ongelmaa pois vie, ja syyt on selvitettävä, mutta tähän kohtaan voisi olla ihan hyvä puhaltaa peli poikki vähäksi aikaa.

Lähettäjä: Todella huolissaan 
Päivämäärä:   15.9.26 19:10:37

En tiedä onko siksi tilanteen annettu jatkua koulun puolelta näin kauan, kun lapsi saa kuitenkin tehtyä kokeet ja pärjää niissä ihan ok. Ei nyt mikään loisto oppilas ole, mutta lukuaineista ja äidinkielestä pääasiassa 8-9, matematiikasta noin 7-8 välillä arvosanoja kokeista. Englannissa on ihme kyllä saanut aina melkein täydet pisteet lausumiskokeista, kirjallisissa kokeissa menee heikommin, mutta sielläkin noin7- 8 pintaan arvosanat. Tosin tosistus on sitten aika ikävää katseltavaa, koska ei osallistu tunneille niin arvosanat laskivat kahdella numerolla ja taitoaineet ovat nykyään 5.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.9.26 19:12:39

Huhhuh, vaatisin kyllä uudelleen autismiarvion kun tilanne on noin radikaali nyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.9.26 19:14:59

Ei lapsi osaa sanoa mikä häntä vaivaa kun ei ole sanoja ja kykyä analyysiin. Lisäksi pitää teeskennellä pärjäävää koska on häpeällistä olla heikko ja osaamaton (lasten mielestä).

Minulla oli lapsena vähän samoja kokemuksia.
Minua kiusattiin, poissuljettiin kaikkien toimesta, kukaan ei puhunut minulle, lapsijoukot tuijottivat minua, joku sanoi jotain (selvästi minusta) ja kaikki purskahtivat nauramaan. Se muiden lasten minun syrjimiseni, laittoivat minut suorastaan karanteeniin, tuntui hirveältä. Vaelsin myös koulun pihalla yksinäni. Aloin aika pienenä saamaan outoja oloja, menin kuumaksi ja kylmäksi, välillä jäykistyin niin että tuntui etten voinut liikkua, välillä sydän takoi hulluna.

Nyt aikuisena ymmärrän että minulla oli paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Ei lapsena ollut ymmärrystä sellaisesta eikä niitä osannut sanoin kertoa aikuisille.

Lapsena ei myöskään osannut kuvailla näkymätöntä kiusaamista. Kun aikuinen kysyi onko joku sanonut minulle jotain ikävää tai lyönyt, sanoin että ei. Ei ollut kyse sellaisesta kiusaamisesta vaan porukasta poissulkemisesta, selän takana pilkkaamisesta. Ei lapsi osaa sitä selittää.

Kolmantena tuntui äärimmäisen nöyryyttävältä olla niin huono jostain syystä että kaikki ikätoverit kohtelivat sinua kuin ilmaa. Oli nöyryyttävää olla se kaveriton kiusattu. Siksikään en edes yrittänyt kertoa äidilleni miten kovasti kärsin. Halusin pitää kiinni itsetuntoni rippeistä.

Sinunkin lapsesi kohdalla voi olla kyse jostain samankaltaisesta. Hän ei kenties osaa sanallistaa kohtaamaansa muille näkymätöntä kiusaamista ja poissulkemista. Hän saattaa haluta pitää kiinni itsetuntonsa rippeistä eikä halua paljastaa kiusaamista. Tivaaminen saa vain sulkeutumaan enemmän. Lapsellasi on myös fyysisiä oireita, lapsi ei osaa sanallistaa ahdistus- ja paniikkikohtausoireilua.

Epäilen itse olevani autismin kirjolla ja kohdattuani kaltaisiani lapsia jotka ovat kirjolla, tilanne vaikuttaa tosi samankaltaiselta. Onpa outoa että lasta ei ole tutkittu ilmeisesti.

Joka tapauksessa suomessahan ei ole koulupakkoa vaan oppimisvelvollisuus.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   15.9.26 20:11:17

Oman tyttäreni yläaste, tai oikeastaan koko kouluaika, oli yhtä @!#$ä. Vein häntä kouluun, muttei mennyt sinne, en varmasti tiedä missä hän haahuili koulupäivien ajan, ala-asteen sentään istui tunneilla. Arvosanat olivat 5-6, erityisopettajien, koulupsykologin ja kuraattorin kanssa näitä yritettiin ratkoa, mutta huonolla menestyksellä. Sairastui keskivaikeaan masennukseen enkä enää saanut lasta edes ylös sängystä.
Itse tiesin, että lapsella on varmasti luki- ja hahmotushäiriö, mutta koulun testeissä eivät ilmenneet.
8. Luokalla loppujen lopuksi löytyi koululääkäri, joka kuunteli meitä ja oli sitä mieltä, että kyseessä voisi olla add ja kokeiltiin lääkitystä, joka hieman helpotti elämää. Loppujen lopuksi monien mutkien ja lastensuojelunkin puututtua saatiin lapsi läpi peruskoulusta ja opiskelemaan muualle ja kaikki helpotti. Nyt hän on pärjäävä nuori nainen, opiskelee amk;ssa ja asuu omillaan. Nyt vasta aikuisempana on pystynyt kertomaan, että häntä on kiusattu ala-asteelta asti, ei varsinaisesti tehty mitään, mutta jätetty ulkopuolelle. Viimein löytyi myös lukihäiriö, luetunymmärrys on aivan olematonta ja saa nykyään lisäaikaa kokeissa ja sen avulla pärjää hienosti.
Eniten harmittaa, että ongelmat olivat sellaisia, joiden olemassaoloa aavistelin ja puhuin näistä opettajille, mutta kukaan ei ottanut tosissaan.
Suosittelen ottamaan yhteyttä lastensuojeluun, tosin teistä varmaan kohta tehdäänkin lasu, jos poissaoloja on noin paljon. Sitä kautta saattaisitte saada apua psykiatrisella puolelta tai vaikka tukiaikuisen lapselle. Joskus ulkopuoliselle lapsen on helpompi avautua kuin tutuille aikuisille.
Ja tsemppiä, toivottavasti teillekin on vielä valoa tunnelin päässä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   15.9.26 20:24:09

Jos ammattilaiset nostaneet kädet pystyyn, niin kyllä se on sitten menetetty tapaus.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   15.9.26 20:31:56

mun serkku kieltäytyi myös yläasteella menemästä kouluun tai poistui sieltä. sai kaikki maailman rangaistukset ja mikään ei auttanut. nyt, kun teinivuodet on ohi, niin kertoi olleensa kiusattu. hänellä ei ole ollenkaan syvyysnäköä, mikä tekee hänestä kömpelön ja silmät harottavat eri suuntiin. ala-aste oli ilmeisesti mennyt ihan hyvin, mutta yläaste oli ollut tuskaa. eikä ollut kenellekkään uskaltanut puhua asiasta. oli myös todella kamala teini, mutta sekin on tod näk kiusaamisen aiheuttamaa pahoinvointia.

aloittajan lapsen kyllä tutkituttaisin autismin takia uudelleen, koska kerta hokee mokanneensa taas, niin joku asia siellä menee pieleen, mille ei voi mitään

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.9.26 21:02:54

Sairaala koulu?

Lähettäjä: Tuki 
Päivämäärä:   15.9.26 21:10:53

Tuntuisi, että lapsi tarvitsisi tukihenkilön koulussa. Siis kouluavustajan tyyppisen. Tämän kanssa sanoitetaan tilanteet ja ruvetaan askel askeleelta ottamaan tunnilla oloa haltuun takaisin. Kokeilisin myös sitä, että lapsi voi olla luokassa esim. sermin rajaamassa pikkutilassa, missä näköärsykkeet vähenevät. Negatiivinen vahvistaminen eli rankaisut pois ja keskittyminen positiiviseen ja sen vahvistamiseen. Lapsi vaikuttaa älykkäältä ja todennäköisesti on ylikriittinen itseään ja tekemisiään kohtaan.

Lähettäjä: Apua 
Päivämäärä:   15.9.26 22:27:41

Koulu sössii ja kaikki kärsivät. Älä päästä sossuja lastasi lähellekään.

Lähettäjä: --2 
Päivämäärä:   15.9.26 22:34:49

Onko lapsella tutkittu ADHD?

Itse olen tosi vaativa itselleni ja olin sitä jo lapsena. Olen sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi. Jos teen jotain, panostan täysillä ja haluan täydellisyyttä ja jos en voi saavuttaa sitä, lannistun tosi herkästi. Jos lannistun tai muuten en motivoidu, on tosi vaikea saada mitään aikaiseksi.

Itsellä peruskoulu meni hyvin, mutta lukiossa oli pari ainetta, joissa en pärjännyt. Tilanne meni niin pahaksi, että tunneille meno ahdisti järjettömästi. En siis lopulta vain mennyt tunneille. Istuin luokan edessä, mutta kun tunti alkoi, jäin vain istumaan siihen. Sain jonkinlaisia ahdistuskohtauksia (ei ihan täyttä paniikkikohtausta, mutta melkein). AMK:ssa suoritin nämä saman aineen tunnit itsenäisesti, koska en edes silloin voinut mennä tunneille, kun aloin itkemään.

Nyt aikuisena minulla ollaan just tutkimassa ADHD:ta. Epäilen vahvasti että sellainen on ja em. ongelmat johtui ainakin osittain siitä. Minulla on nimenomaan ADD, eli tarkkaamattomuusongelma, ei minkäänlaista ulkoista ylivilkkautta. Tämä aiheuttaa just tuota motivoitumisongelmaa ja sitä, että on vaikea saada asioita tehtyä, jos ei oikeasti tosissaan innostu. Ja jos joku tuntuu hankakalta (tai kuvittelen sen olevan hankalaa, vaikka oikeasti osaisin), lannistun enkä motivoidu ja sitten on tosi vaikea saada itseään tekemään mitään, jolloin ahdistun asiasta, koska kuitenkin haluaisin tehdä.

Lähettäjä: argh 
Päivämäärä:   16.9.26 07:21:46

Harvoin kuulee noin selkeää kuvailua siitä että lapsi on kirjolla. Siis todellakin pitäisi olla diagnoosi, ja sitä kautta pääsy parempiin apukeinoihin. Mutta ei siihen diagnoosiin kannata jäädä kiinni, onhan tuo nyt ihan selvä että neuropsykologista kuntoutusta tarvitaan.

Eikä sekään ole mikään kovin ihmeellinen asia. Vaikuttaa että tuossa on ainakin toiminnanohjauksessa treenin paikka ja toisekseen pitäisi kasvattaa sietoikkunaa, eli miten kestetään kuormitusta ilman että reaktioksi tulee tuo vetäytyminen. Viime vuosina on tullut paljon hyviä kirjoja hermoston toiminnasta, eli niistä pystyy soveltamaan lapsellekin.

Jos lapselle ei saa tukihenkilöä kouluun, niin että voisi hänen kanssaan tehdä tehtävät ja rauhoittaa itsensä kuormitustilanteissa niin sitten ottaisin lapsen kotiopetukseen. Nyt tuossa on riskinä että lapsi on niin hirmuisessa kroonisessa stressitilassa koko ajan, ettei koulusta jää mitään mieleen.

Ahdistuneisuushäiriö voi myös oireilla noin. Minua jurppii yli kaiken se, että sain ekat ahdistuslääkkeet vasta aikuisena. Koulu olisi sujunut paljon paremmin jos ei olisi koko aikaa ollut joko täydessä paniikissa tai sitten täysi dissosiaatio päällä kun ei ollut muutakaan tapaa rauhoittaa omaa oloa.

Ihmettelen vaan että miten surkeita ammattilaisia teidän kohdalle on osunut, jos eivät ole nähneet näitä asioita.

Lähettäjä: argh 
Päivämäärä:   16.9.26 07:31:21

Ai niin, toi on ihan täyttä puppua etteikö kuviksesta tai liikunnasta voisi antaa etätehtäviä. Meillä oli aikoinaan jo 20 vuotta sitten koulussa luokkakaveri joka ei terveyssyistä voinut käydä pariin vuoteen koulussa paikan päällä. Kaikki aineet kuitenkin suoritti, liikunnan tekemällä tehtäviä itse ja kokeilemalla erilaisia liikuntaharrastuksia, mistä sai kuittaukset. Nythän tämäkin on naurettavan helppo järjestää, koska jo peruspuhelimella on saatavilla askelmittarit jne ja jumppajuttuja voi videoida jne todisteeksi. Ei siis mitään ongelmaa tehdä liikuntaa etätehtävinä.

Kuvis on ihan sama juttu, jos on jotain erikoismateriaaleja niin nehän pitää sitten käydä hakemassa koululta niin että voi tehdä saman työn kotona. Sitä paitsi kyllähän nämä saatiin koronavuosinakin tehtyä, jännä jos ei nyt muka onnistu?

Eli ensin lapselta stressi pois ja sitten kuntoutusta niin että kuormituksen sieto vähitellen nousisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 08:04:07

Lapsi tarvitsee selvästi apua ja tukea eikä rangaistuksia.

Valitettavasti ei ole asiasta ihmeempää ymmärrystä.

Mutta jos lapsi kilahtelee eikä osaa rauhoittua, luulisi, että siihen löytyisi jostain tai joltain apukeinoja.

Minulle ainakin tulee facen keloissa jatkuvasti vastaan jotain yksinkertaisia hermostoon vaikuttavia rauhoittumiskeinoja. Esim. hidasta hengitystä ja muita vagushermoon vaikuttavia menetelmiä.

Oliko neuropsykologia jo kokeiltu?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 08:08:25

Eikä sitten mitään "se menee kyllä ajastaan ohi" -höpinöitä.

Ajastaan voi käydä niin, että lapsi sulkeutuu syvälle jonnekin kuoreen. Ongelmat eivät katoa, hän vain oppii väistelemään niitä ja piilottamaan ne muilta.

Lähettäjä: Yip 
Päivämäärä:   16.9.26 08:37:19

Moni ihmettelee, miksi koulussa ollaan niin kädettömiä. No kun maailma on nykyään sellainen, että opettaja joutuu ongelmiin, jos hipaiseekin lasta tai edes sanoo liian jyrkästi. Opettajat ja rehtori voivat maanitella ja käskeä, mutta jos lapsi ei tottele, he eivät voi taluttaa lasta luokkaan, koska vanhempi voi nostaa syytteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 08:43:03

Ei tässä ihmetellä miksi lapseen ei kosketa, vaan miksi ilmiselviä asioita ei ole tutkittu ja aputoimia otettu käyttöön.

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   16.9.26 08:45:46

Pienryhmä / erityisopetus on varmaan jo kokeiltu. Mitä lapsi itse ehdottaa ratkaisuksi asiaan?
Kun hän kuitenkin menee kouluun, niin eikö voi olla ihan itsekseen eri tilassa kuin muut. Olen ollut opettajana luokassa, jossa oli sellainen sivuhuone, jossa yksi oppilas sai olla kahdestaan avustajan kanssa. Siis tavallaan oppitunnilla, mutta ei luokassa. Se lapsi tosin oli siinä vaiheessa jo psykiatrisella, kun minä siellä opetin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 09:58:51

Oppilashuollon avulla tukea. Teidän täytyy kotona tukea lasta, mutta koulun koulussa.

Erityiskouluja ei oikein enää ole, eikä diagnoosia tarvita siihen, että koulu tarjoaisi tukea. Oppilaskohtaiseen tukeen siirrytään vasta, kun tilanne on tosi graavi tai oppilas kehitysvammainen/heikkolahjainen, tai muuten tosi vahvan tuen tarpeessa.

Sairaslomaa ei kirjoiteta kouluakäymättömyyteen. Koulupäiviä ei päätöksillä lyhennetä, eikä tehtäväpaketteja tehdä (oppialueita rajata) kuin siinä tilanteessa, ettei peruskoulua saa kåytyä muuten.

En ole varma, onko jopo-luokkia enää olemassa, mutta sinnekin tarvittiin vakava uhka siitä, että peruskoulu jää kesken. Sairaalakouluihin on isot jonot.

Kun kolmiportainen tuki poistui, systeemi muuttui. Aiemmin oli yleinen tuki (kaikille), tehostettu tuki (osalle) ja erityinen tuki (vain joillekin). Nyt on ryhmäkohtainen tuki kaikille ja oppilaskohtainen tuki (vaatii päätöksen) vain joillekin.

Minun lapsella oli monta vuotta tehostettu tuki, mutta hän oli koulussa, jossa äärettömän vähän tuen tarpeessa olevia. Pienryhmään ja erkkaopen opetukseen pääsivät lähes kaikki halutessaan, tietyissä oppiaineissa. Oma lapseni pääsi aina, koska hänellä oli päätös. Pienryhmä ei ollut vakkariporukka, vaan se eriytettiin tarpeen mukaan.

Lähtökohtana on, että isossa ryhmässä saa mallioppimista ”keskimääräisiltä” lapsilta. Tosin sitten kaikilla pitäisi olla riittävästi tukea ja oppimisrauhaa. Siihen usein tarvitaan enemmän henkilökuntaa kuin yksi ope/ryhmä.

Yläaste on julmaa aikaa edelleen. Lapset kilpailee toisiaan vastaan, testaa nokkimisjärjestystä, kiusaa ja vertailee. Kokeilee sääntöjä ja yrittää siirtyä aikuisten maailmaan, ainakin kuvitteelliseen. Velvollisuuksia tulee lisää ja oma kroppa muuttuu.

Herkät lapset eivät välttämättä kovin hyvin kestä ylipäätään ryhmän muutoksia ja keskinäistä nokkimista, uusia kasvoja, vaihtuvia luokkia ja aineenopettajia, jotka eivät enää tue niin yksilöllisesti oppilasta.

Tuskin koulussa pysyminen olisi parempaa, vaikka nuori sijoitettaisiin. Ellei sitten kotiin tule uhkaa siitä, että vanhemmat käyvät nuoreen käsiksi, kun ajattelevat sen yhdeksi ongelmanratkaisukeinoksi.

Koulukodeissa on nykyään joko kovin itsetuhoiset tai kriminaalit. Ei sinne enää vain koulunkäyntihaasteiden takia sijoiteta. Pitää olla vakavaa käytöshäiriöoireilua.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.9.26 11:00:10

Uskomatonta. Näin erityisluokanopettajana haluaisin itse olla kyseisen oppilaan opettaja. Uskoisin, että keksin kyllä keinon. Onko kokeiltu sellaista, että lapsi työskentelisi kahdestaan ohjaajan kanssa jossain eri tilassa? Nyt pitäisi avata silmät ja keksiä erilaisia keinoja, eikä nostaa käsiä ylös.

Lähettäjä: Kitten 
Päivämäärä:   16.9.26 12:59:53

Vaikka nuorempana diagnoosia ei vielä pystytty asettamaan, se ei tarkoita pysyvää tilannetta. Vaatikaa lähete uusiin tutkimuksiin. Jos ja kun autismidiagnoosi saadaan asetettua, haette henkilökohtaista avustajaa ja muita tukitoimia.

Lähettäjä: Manne 
Päivämäärä:   16.9.26 13:16:44


Yksinhuoltajilta pitäisi ottaa lapset pois, jos kasvatus on tuota luokkaa
ei sieltä tule yhteiskunnalle kuin huolia ja kuluja

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   16.9.26 13:21:36

Ai sinä olet manne täälläkin huutelemassa yksinhuoltajuudesta. Aika surkea esitys.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.26 15:18:51

Diagnoosilla ei nykyään koulusta tukitoimia saa. Niitä pitäisi saada oireilla, ei diagnooseilla.

Ehkä nuori voisi oppilashuollon kautta ja koululääkärin lähetteellä (jos tarvitaan) saada tukea myös erityisistä palveluista. Jokaisella hva:lla ne ovat vähän erilaiset.

Jo ihan kuraattorin tai psykologin luona käynti voisi auttaa.

Henkilökohtaisia avustajia ei ole saanut vuosiin.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   16.9.26 15:36:23

Koulukotiinhan tuo joutuu, jos ei kerta edes erityiskoulussa pärjää. Tulevaisuus on myös tyly, koska ei tule pääsemään ikinä töihin jos ei osaa olla ihmisten kanssa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.9.26 15:49:21

"Tulevaisuus on myös tyly, koska ei tule pääsemään ikinä töihin jos ei osaa olla ihmisten kanssa."

Tulevaisuus voi olla vaikka kuinka valoisa kunhan saadaan nykyinen yrittämisen ja epäonnistumisen kierre katki.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.9.26 12:12:47

Onko lapselle koskaan asetettu mitään rajoja vai onko pienestä asti paapottu ettei lapsi vahongossakaan koskaan ole joutunut mukavuusalueensa ulkopuolelle eikä joudu tilanteeseen mikä ei ole 'kiva'?