|
Lähettäjä: Muiden kokemuksia
Päivämäärä: 14.9.26 18:52:35
Olemme harkinneet kissoja jo aika monta vuotta ja odottaneet tavallaan ”oikeaa aikaa”. Nyt olen katsellut noin puoli vuotta aktiivisemmin ilmoituksia kissoista. Välillä olen sitä mieltä, että haluan tarjota kodin löytöeläintalon kissoille ja välillä taas kallistun sille kannalle, että haluan rotukissat
Olen puntaroinut pitkään ja edestakaisin eri rotujen välillä ja päätynyt siperiankissaan. Se tuntuisi oikealta rodulta meille. Luonne ja ulkonäkö miellyttävät sekä lisäksi kiehtoo se, että tämä rotu allergisoi vähemmän mitä muut kissat. Vaikka perheessämme ei eläinallergioita olekkaan niin minulla on paljon allergioita kasveille, hajusteille ymv eli varmaan jotain herkkyyttä allergioihin. Meillä on kyllä ollut aina lemmikkejä enkä ole niillekkään allergisoitunut.
Sitten taas jatkuvasti saa lukea kuinka kodittomia kissoja on paljon kissataloissa ja on kaikenlaista keräystä. Tuttuni tekee vapaaehtoistyötä eläinsuojeluyhdistyksellä ja melkein poikkeuksetta kuulemma tulee useita kymmeniä hakemuskia kissa kohti jos kotia vailla on nuoria ja suht terveitä kissoja. Hakemuksia ei juurikaan tule iäkkäämmistä kissoista joilla on useita paljon hoitoa vaativia sairauksia. Eli aikamoinen tuuri ja lottovoitto saisi olla, että saisi eläinsuojelu yhdistyksen kautta nuoret ja terveet kissat. Varsnkin kun meidän perheessä ei ole kummallakaan aikuisella yhtään tuoretta ” kissan omistamis kokemusta”.
Minulla on tällä hetkellä aika ristiriitainen olo asian suhteen. Haluaisin seurallisen kissan jolla olisi oletettavasti paljon terveitä vuosia. Toisaalta kodittomia kissoja on paljon. Mutta kun ne joille ei tule kymmenittäin hakemuksia ovat juuri näitä jotka vain sähisevät ihmisille, pysyvät piilossa, on hammas ongelmia ja mahdollinen hampaiden poisto lähitulevaisuudessa, on munuaisvaivaa, sitä ja tätä ongelmaa. Eihän tietenkään voi mennä takuuseen, että se nuori ja alkujaan terve kissakaan olisi vuosikausia terve jos esim ilmenee jokin piilevä perinnöllinen sairaus, oli sitten kissatalosta tai rotukissa. Ja voisihan se sähisevä ihmisiä pelkäävä kissakin kesyyntyä ja oppia pitämään ihmisten läheisyydestä, kun tottuu elämään samojen ihmisten kanssa. Tutullani on kissa joka tuli ajatuksella, että tottuu ajan kanssa ihmisiin. Kissa on nyt ollut heillä muistaakseni 5 vuotta ja edelleenkin kissa on aina vaatehuoneessa jos ihmiset liikkuvat/ ovat kotona hereillä. Sähisee ja raapii jos yrittää päästä lähelle tai edes menee hakemaan vaatehuoneesta jotain mikä on sillä hyllyllä säilytyksessä missä kissa silloin on. Ei kuulosta kovin ihanteelliselta lemmikiltä vaikka varmasti onkin rakas omistajilleen. Minua ei vain houkuta tämä ajatus jos hankin lemmikki kissan.
Miten te muut olette ratkaiseet tai millä perusteella olette päättäneet oletteko alkaneet havittelemaan rotukissaa kasvattajalta vai koittaneet tuuria saadaksenne kissan löytöeläintalosta? Näyttelyt eivät minua niin kiinosta eli ihan kotikissaa on ensisijaisesti haussa. Vaikka jos kasvattaja haluaisi minun vievän kissoja näyttelyihin ei se olisi este tai vastenmielistä.
|