|
Lähettäjä: Jh
Päivämäärä: 14.9.26 19:28:03
Ne tilanteet on harvoin mustavalkoisia, mutta niin se on, että ihminen jolla on kaikki hyvin ei aiheuta muille pahaa oloa.
Sitä ei tarvitse edes tiedostaa "nyt on paha olla, puran sen johonkin toiseen".
Olen tullut myös tulokseen, että kiusaaja ei välttämättä aina edes tiedä kiusaavansa. En tällä todellakaan puolustele ketään, ihmiset on aivan perseestä.
Tässä oma esimerkkini kun olin kiusaaja:
Aloitin amiksen ja tutustuin ensimmäiseen henkilöön johon törmäsin, hän on A. Tutustuihin muuhun luokkaan ja asuttiin asuntolassa. A asui omassa kämpässä toisella puolella kaupunkia.
Tottakai sielä asuntolassa asuessa pääsee porukkaan mukaan ihan toisella tapaa, sitä auttaa myös se, että on rohkeasti mukana.
Ajan saatossa tuli ydinporukka johon A ei kuulunut. Ei tarkoituksella häntä jätetty ulkopuolelle, mutta ei myöskään raahattu mukana sillä hän ei ikinä osallistunut keskusteluun yms.
Joidenkin kuukausien päästä mut pyydettiin ihan rehtorille asti puhumaan siitä miten olen kiusannut henkilöä A. Tämä tuli mulle täysin yllätyksenä, itse vain luulin meneväni ajatuksella "ihmisiä tulee ja menee eikä kaikkien kanssa tarvi olla paras kaveri".
En vieläkään koe, että olisin kiusannut häntä. Jos toinen kuitenkin kokee tilanteen niin niin kai sitten olen ollut kiusaaja.
|