Lähettäjä: En oikein tiedä 
Päivämäärä:   14.9.26 17:27:47

Mummini kuoli jo muutama vuosi sitten. Korujen suhteen tehtiin niin, että jokainen lapsi ja lapsenlapsi sai valita mieluisensa korun/ koruja muistoksi. Minä valitsin yhden riipuksen sekä korvakorut. Ajatuksella, että ne olivat kauniit ja siinä hetkessä ajattelin, että voisin itse käyttää niitä. Korut kuitenkin tuntuivat heti kotiin päästyä jotenkin ”likaisilta” tai en osaa selittää, mutta ajatus siitä, että minulla olisi käytössä kuolleen ihmisen koruja vain tuntui ja tuntuu kammottavalta. Eihän tässä ole järjellä ajateltuna mitään järkeä. Korut eivät ole olleet kuolleella olleella ihmisellä päällä vaan mummini on käyttänyt niitä eläessään. Mieheni oli tyrmistynyt, että miten voin ottaa kuolinpesästä koruja muistoksi. Hänen mielestään kaikki tavara mummini asunnosta olisi pitänyt heittää roskiin, koska on epäkunnioittavaa vainajaa kohtaan ottaa kuolleen ihmisen tavaroita käyttöön ja erityisesti korut, kun ne ovat niin henkilökohtaista omaisuutta. Minä en taas ihan näin ajattele ja mielestäni oli hyvä, että melkein kaikelle käyttökelpoiselle löytyi tarvitsija tavalla tai toisella. Olisi aikamoista tuhlausta heittää ihmisen koko omaisuus kaatopaikalle. Minäkin otin asuntoa tyhjentäessä muutamia pöytäliinoja, kukkamaljakon, lipaston ymv käyttööntulevaa ja omasta mielestäni kaunista itselle. Eikä niistä tullut samanlaista oloa kuin koruista.

Eilen kun valitsin koruja juhliin sattui korulippaassa olevat mummini korut osumaan näkökenttään. Edelleen korut tuntivat siltä, että en halua niitä käyttää, mutta mielestäni ovat kuitenkin kiva muisto mummistani. Jätin korut lippaaseen ja ajattelin säästää jatkossakin.
Aloin vain miettimään, että miten muut suhtautuvat koruihin jotka ovat kuolleen jäämistöä? Säästäisittekö vai hävittäisittekö?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 17:29:44

Nehän ovat juurikin sitä perintöä sukupolvelta toiselle. Käytän kyllä ja annan myös lapsille ja lapsenlapsille.

Lähettäjä: joulu 
Päivämäärä:   14.9.26 17:30:57

Käyttäisin, jos tykkäisin ja koru olisi jalometallia / jalokivin koristeltu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 17:31:55

Tottakai.

Lähettäjä: ~*~ 
Päivämäärä:   14.9.26 17:32:46

Siis mikä ihmeen provo tämä on?

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   14.9.26 17:32:48

Pidä ainakin tallessa muistona, jos et halua käyttää. Pystyn pitämään perittyjä koruja, en ole edes varma mitkä ovat tulleet mummolta alunperin, jos olen saanut ne äidiltäni. Myös vanhoja vaatteita olen käyttänyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 17:33:19

Mitäs hittoa. Monihan nimenomaan toivoo, että ne omat tavarat jäisivät perillisille. Etenkin korut. Miehellä jotenkin kieroutunut ajatusmaailma kertakäyttötavarasta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.9.26 17:38:46

En usko, mutta syynä on se, että korumakuni on niin erilainen kuin kellään tutulla kuolleella. Vaatteita, käyttötavaroita ym. olen pitänyt. Älä nyt ainakaan muistotavaroista luovu, saati heitä niitä roskiin.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   14.9.26 17:39:37

Ainakin itse toivon, että omat Cartier Trinity sormus, Planetaariset laaksot ja roosanauha Kalevala korut kelpaavat tyttärelle tai pojan kumppanille…
Tottakai saavat viedä ne panttilainaamoonkin, jos eivät niitä halua… niidenhän koruja ne ovat, kun minusta aika jättää…

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   14.9.26 17:40:20

Tottakai käytän. Minulla on mm. mummiltani muistoksi saatu kihlasormus, jossa on timantti. Mummini halusi minun saavan sen jo eläessään, kun valmistuin ammattiini. Koru käytettiin kuitenkin kultasepällä, puhdistettiin ja kruunuistutusta madallettiin. Sormuksessa on isovanhempieni nimet ja kihlajaispäivä, reilut 100v sitten <3
Äitini kuoltua valitsimme myös koruja, yhtä sormusta käytän myös.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   14.9.26 17:40:27

"Siis mikä ihmeen provo tämä on?"

Miehen reaktiota lukiessa mietin viimeistään samaa..

Meillä on jopa talo jo kuolleiden ihmisten entinen, heh. Ja jonkin verran tavaroita, sekä miehen että minun suvusta. Just sain erään uunivuoan juuri kuolleen mieheni mummon kaapista. Mummo siis kuoli, ei mies.

Oman mummoni vihkisormus minulla on. Käytin sitä nuorempana enemmänkin, mutta nyt tulee harvoin mentyä mihinkään niin hienoon tilaisuuteen, että omieni lisäksi käyttäisin muita sormuksia.

Mut on mulla vaarin pyykkikori, mummon maljakko ja valokuvakehyksiä, isäni luokkasormus ja työkaluja, miehen toisen mummon astioita ja mattoja, matkalaukku, vaarini kunniamerkit, isän 70-luvun silmälasit ja niin onhan mun miehellä mun isän vanha auto.

Siis mikä juttu tuo on, että kuolleiden tavarat pitäisi vain heittää pois.. Mielestäni se se vasta epäkunnioittavaa on. Hyvä, jos käyttöä löytyy edes joillekin tavaroille. Se on kierrätystäkin vielä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   14.9.26 17:43:08

Lähettäjä. 

Päivämäärä14.9.26 17:29:44

Nehän ovat juurikin sitä perintöä sukupolvelta toiselle. Käytän kyllä ja annan myös lapsille ja lapsenlapsille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 17:46:58

Kuninkaallisetkin käyttävät perintökoruja, iän myötä arvo vain nousee. Perintö on muutakin kuin raha tilillä. Rakkain muisto voi olla jokin ihan kaikille muille arvoton asia. Tai joku voi löytää aarteensa jos ne tavarat jotka ei perijöille sovi ovat muille myynnissä/tarjolla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 17:56:47

Jaa että heitettäisiin mahdollisesti kymppitonnien kultakorut roskiin, kun ovat "likaisia"? Silkkaa idiotismia.

Minulla on koruja, jotka olen saanut mummiltani ja joista osan hän on saanut omalta mummiltaan. 18K kultaa ajalta ennen itsenäistä Suomea. Eipä olisi tullut pieneen mieleen, ettei näitä voisi käyttää ja että ne pitäisi heittää pois, kun niiden aiempi omistaja(t) on kuollut. Tsiisus.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   14.9.26 18:21:00

Onko miehesi romani? Heillä on tälläinen tapa. Tai jokin muu kulttuuri.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   14.9.26 18:38:11

Minulla on äitivainaan kaulaketju kaulassa. Ko ketju oli aina äidin kaulassa. Yhdessä saattohoidettiin ja viimeiset yöt vieressä valvottiin. Ei tuntunut yhtään pahalta ottaa ja käyttää ketjua, päinvastoin. Siskolla sormukset ja paremmat korut kun niitä tykkää pitää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 18:45:04

"Mieheni oli tyrmistynyt, että miten voin ottaa kuolinpesästä koruja muistoksi. Hänen mielestään kaikki tavara mummini asunnosta olisi pitänyt heittää roskiin, koska on epäkunnioittavaa vainajaa kohtaan ottaa kuolleen ihmisen tavaroita käyttöön ja erityisesti korut, kun ne ovat niin henkilökohtaista omaisuutta."

Jos tämä ei ole provo, niin että voikin olla erilainen ajatusmaailma! Mun mielestäni vainajalle erityisen tärkeän omaisuuden säilyttäminen muistona tuntuu nimenomaan kunnioittavalta ja pitää myös tietyllä tapaa kiinni omissa juurissa. Pikemminkin näen esineiden poisheittämisen epäkunnioittavana, vaikka toki kaikkea ei millään voi säästää. :D

Mulla on esimerkiksi isomummoni kihlasormus. En muista edes isomummoani järin hyvin, saatikka että tuntisin sitä kaukaisempia esivanhempiani, mutta jotenkin tuo sormus muistuttaa pitkästä jatkumosta. Samalla tavoin mulla on muistoesineet kaikista isovanhemmistani ja isästäni. Osa esineistä on koristeita ja koruja, mutta joukkoon mahtuvat esimerkiksi mummille rakkaat jälkiruokakulhot, jotka ovat todellakin päässeet käyttöön juhlissa. Noihin esineisiin liittyy sekä omia muistoja että noilta ihmisiltä kuultuja tarinoita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 18:46:57

Kyllä, käytän paljonkin kuolleen mummuni koruja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 19:07:57

Enpä ole moista kuullut!!

Tai ei, olenpa. Muistan lukeneeni jostain afrikkalaisheimosta joka poltti edesmenneen ja heittivät kuoppaan koko tämän omaisuuden myös. Mutta muuten enpä ole moista kuullut.

Tietenkin käytän perintökoruja ja ne ovatkin tärkeimpiä korujani. Kun käytän niitä, ajattelen sukuni naisia jotka ovat niitä aiemmin kantaneet ja tunnen mielihyvää että saan olla linkki suvun naisten joukossa. Hehän on mun omaa verta, jos he haamuina on jossain niin varmasti sukulaistaan lämmöllä katsovat. Ihan hirveän surullinen ajatus että nämä aiemmat naiset olisivat "saastuttaneet" korut, nyt kyllä aloittaja!

Perintökorut ovat ihan kaikissa kulttuureissa arvostettu asia! Toivottavasti minun jälkeläiseni eivät saa noin sekapäisen hulluja ajatuksia mieleensä. Voi mitä kertakäyttökulttuuria nykyihmiset ylläpitää mielessään!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 19:11:16

Minä sain mummon kultaisen kaulakorun, ainoa koru, jota hän eläessään koskaan käytti. Minulla on suuri kunnia kantaa mummon korua! Toki minulla on paljon muitakin koruja, mutta tärkeisiin sukujuhliin ei tulisi mieleenkään laittaa mitään muuta, mummo ansaitsee olla läsnä!

Lähettäjä: Puhdistus 
Päivämäärä:   14.9.26 20:32:20

Käy kultasepän liikkeessä puhdistamassa korut. Näin itse teen ja sitten korut käyttöön. Ei tunnu enää likaiselle.Minusta on ihana jos suvussa kulkee sukupolvelta toiselle muistoja ja korut sopivat tähän mainiosti. Ylisukupolvista perintöä,jotka kestävät aikaa.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   14.9.26 20:37:49

"Onko miehesi romani? Heillä on tälläinen tapa. Tai jokin muu kulttuuri."

Romaneille just perintökorut ovat äärimmäisen tärkeitä. Vanhin tytär perii äitinsä korut.

Aloittajan ja hänen miehensä ajatukset ovat todella kummallisia. Tietenkin perintökoruja ja muita perintöesineitä voi käyttää. Sehän on just perinnön idea. Itselläni on joitain perintökoruja. Eivät oikein ole tyyliäni, mutta yhtä sormusta käytän kyllä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 21:51:20

Miehesi ajatusmaailma on todella vinksahtanut.

Minä käytän mummoni kaulakorua silloin kun kovasti ikävöin häntä. Se on niin kallisarvoinen muistoesine etten sitä käytä kuin kotona. Ei ole käynyt mielessäkään että siinä olisi jotain kummaa.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   14.9.26 22:10:52

Kuolleelta perittyjä ?
Mitä tarkoitat? Elävä voi antaa ennakkoperintöä, mutta muuten ne perinnöt kyllä tulee kuolleilta.

Lähettäjä: 123 
Päivämäärä:   14.9.26 22:26:01

Useasti olen käyttänyt korua, jonka itse olen irrottanut menehtyneen äitini kaulasta. Koru on minulle erittäin rakas ja tärkeä vaikka onkin ulkonäöltään varsin vaatimaton.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   14.9.26 22:37:30

Käytän

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   14.9.26 22:52:04

Tottakai käytän, muisto rakkaasta.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   14.9.26 23:33:52

Minulla on koko ajan sormessa mummoni vanha vihkisormus, jonka sain äidiltäni vihkisormuskäyttöön, (kyseinen mummini kuoli jo ennen syntymääni). Että joo, voisin :D Oman ja puolison suvun perintökorujen lisäksi minulla on käytössä myös käytettynä ostettuja antiikkikoruja, joista ainakin osan alkuperäinen omistaja lienee hyvinkin jo kuollut. Sisarusteni lapset jo kärkkyy minun korujen perimistä.

Ja koruthan siis on todella likaisia, yleensä aina ihoa vasten ja varsinkin sormusten aluset likaantuu, siksi niitä kannattaa pestä siis ihan itsellään käytössä ollessaankin välillä huolella. Osan käytettynä minun haltuun siirtyneistä koruista olen käyttänyt ihan kultasepänliikkeessä puhdistettavana, jos on ollut liian hankalia koloja tai tiukkaa likaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.9.26 02:06:29

Tietysti voisin, ja käytänkin. On myös edesmenneiltä isovanhemmilta kello, sateenvarjo, vaatteita, kodintavaraa, jne. Jotain alusvaatteita en ottaisi (en elävältäkään:D) tai jotain asiaa joka olisi ollut päällä kuoleman hetkellä jos kuolema olisi ollut traaginen, vaikka murha.

Kuulostaa siltä että miehesi on jollain tavalla elämästä vieraantunut. Kuolema on osa elämää ja tulee kaikille, eikä kuolleiden tavaroissa ole mitään "likaista", paitsi mahdollinen fyysinen lika.

Minusta on kiva käyttää mummini sateenvarjoa ja kelloa, uskon että hänkin pitäisi siitä. Ja papan flanellipaitaa. Ehdottomasti säästät korut, vielä voi tulla päivä jolloin tunnet niistä iloa ja haluat laittaa ne päälle. Ja jos ei tule niin mitä sitten, voithan katsella niitä ja muistella mummoasi.

Lähettäjä: Jone 
Päivämäärä:   15.9.26 02:45:48

Miehen ajatusmaailma outo. Perinnöksi jätetyt korut ovat käyttämistä varten. Kuninkaalliset käyttää niitä vuosisatoja, mutta kunnioituksella, korusta riippuen. Järki tyypille päähän tai lapikasta! Ja näytä tämä ketju hälle.

Lähettäjä: jg 
Päivämäärä:   15.9.26 08:38:52

Katso televisiosta ohjelma Ruotsin kuninkaallisten koruista. Ja mieti sen jälkeen uudestaan kuolleen korujen käyttöä.
Vaikka romaneilla on tuo tapa, että kuolleen tavarat hävitetään, en todellakaan usko heidän hävittävän kultakoruja, joissa heillä on paljon rahaa kiinni.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   15.9.26 09:40:35

Aloittajan mies vinksahtanut. Mummo yms olisi mielissään että hänen tavaroilleen löytyy käyttäjiä eikä ne mene varsinkaan roskiin.
Tottakai käytät koruja .

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   15.9.26 10:12:16

Minä Vaan : jopa romanina olisi vinksahtanut.

Lähettäjä: Napsu 
Päivämäärä:   15.9.26 10:36:53

Minun mummuni elää edelleen, mutta minä tulen perimään kaikki hänen korut, koska isäni ei luonnollisesti niitä halua. Mummuni on toivonutkin, että minä saisin ne. Siellä on arvokkaitakin koruja ja sormus, jonka haluan vihkisormuksekseni. Hänellä on myös astioita jotka haluaa minulle.

Ja tulen kyllä käyttämään niitä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   15.9.26 12:13:29

En käyttäisi, kun en käytä muutenkaan koruja. Omia korujani olen lahjoittanut jo pois kummilapsilleni ja he käyttävät niitä nyt kun ovat aikuisia.
En koe, että tavaroissa on mitään tunnetta. Ihminen on tärkeä eläessään ja kuoltuaan hän on sydämissämme.

Lähettäjä: jes 
Päivämäärä:   15.9.26 12:40:13

Siis mitä ihmettä taas :D

Perintökoruthan on just nimenomaan sitä, perintöä. Minkä saa sitten kun sukulainen kuolee. Mulla isovanhempien koruja iso kasa, harmi vaan ettei ole oikein tilaisuuksia käyttää niitä. Perintökoruhan on just kaikkein arvokkain koru.

Ja siis samahan taitaa olla vintage-korujen kanssa, siis suurin osa siitä mitä tulee antiikkikauppoihin tms paikkoihin myyntiin on kuolinpesistä.

Tässä on nyt varmaan mennyt jotain sekaisin, siis jos jotain koruja hävitetään niin ex-kumppaneilta saatuja. Ne on niitä mitä voi heittää menemään vailla tunnon tuskia. Tai nakata jalometallikierrätykseen. Mutta eihän nyt mitään muita koruja hävitetä :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.9.26 12:54:05

Huhhuh miten vieraantuneita kuolemasta ihmiset on! Todellakin käytän perittyjä koruja, ja myös vaatteita, osa vaatteista on jäänyt pihahommia varten, mutta myös esim mummoni takki on mulla käytössä, oli ennen kuolemaansa ostanut melko vasta uuden, joten ei sitä todellakaan olisi käynyt edes mielessä heittää pois, kun mulle sopi hyvin. Kuolleet ei tavaroitaan kaipaa, ja jokainen normaali ihminen on iloinen, jos ehyet tavarat jää käyttöön eikä mene roskiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.9.26 12:55:02

"Ihminen on tärkeä eläessään ja kuoltuaan hän on sydämissämme."

En ole eri mieltä, mutta meidän kuollessamme ne sydämissämme olleet ihmiset hiipuvat hiljalleen unholaan. Koen, että esimerkiksi suvussa pitkään ollut perintökoru muistuttaa pidemmästä sukupolvien ketjusta. Sellaisesta, mikä ei mahdu yhteen ihmiselämään, vaikka saisikin elämänsä aikana henkilökohtaisesti tuntea muutaman sukupolven mittaisen ketjun. Sen perintökorun tai muun perintöesineen mukana voi parhaimmillaan kulkea myös tarinoita hyvinkin kaukaa suvun historiasta.

Lähettäjä: Hanna 
Päivämäärä:   15.9.26 13:03:59

oletko tyhmä?

Lähettäjä: well 
Päivämäärä:   15.9.26 13:50:07

Kannan ylpeydellä ja kunnialla mummolta perittyjä helmiä. Aina sopivan tilaisuuden tullen. Ihan jo kunnioituksena häntä kohtaan.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   15.9.26 14:13:09

Hanna, en ainakaan nimittele ketään tuntemattomia.
Kaikki ei vaan ole koruihmisiä eikä heidän tarvi sitä olla.
Suvun historiakaan ei niin paljon kiinnosta, että kantelisin täysin tuntemattoman isoiso-mummoni koruja.
Onneksi sisareni tykkää koruista ja ehkä sukuhistoriasta niiden myötä.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja yritetään edes ymmärtää, että meidän ei tarvitse olla samanlaisia tässäkään asiassa.

Lähettäjä: Just 
Päivämäärä:   15.9.26 14:39:54

Aika harvoin voi periä koruja muilta kuin kuolleilta...

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   15.9.26 14:47:56

Minulla on koruja usealta eri henkilöltä. Isoisoisomummon sormus vuodelta 1890 on niistä ehkä se minulle arvokkain. Lisäksi minulla on mummolta peritty rannekoru, isotädiltä perityt sormus ja Kalevala korun rintakoru. Kaikki ovat käytössä silloin tällöin. Kaikilla on valtava tunnearvo. Eli kyllä, käytän perittyjä koruja.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   15.9.26 15:12:32

Voin käyttää ja käytänkin. Jos korut ovat omaan tyyliin sopivia en näe mitään syytä miksi niitä ei voisi käyttää, ellei muusta syystä, niin edesmenneen muistoksi ja kunniaksi. Samoin tulen aikanaan käyttämään äitni koruja.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.9.26 16:13:23

Ihan naurettava ajatuskin, että vainajalta jääneet, ehkä rakkaatkin korut, jää vaan pölyttymään jonneki laatikon pohjalle. Luulis, että vainaja itse nimenomaan toivoisi korujensa jatkavan elämää vaikka sukupolvelta toiselle ja käyttötavaroistakin kaikki mieluummin jakoon, kuin roskiin.

Se vainaja ei tarvitse enää yhtä ainoatakaan tavaraa mukaansa maatumaan, joten ainakin omasta mielestäni se on kunnioitus vainajaa kohtaan ottaa tavarat hyötykäyttöön.

Toki jos sulle tulee itselles paha viba niistä koruista, niin eihän niitä ole pakko käyttää, mut sit ehkä vois kysyä joltain muulta, haluaako joku ne käyttöönsä.

Lähettäjä: 9 
Päivämäärä:   15.9.26 16:17:52

Perintökoruthan on rakkaimpia ja arvokkaimpia.

Lähettäjä: Ann 
Päivämäärä:   15.9.26 16:55:07

Meillä on suvussa kulkenut rannekoru äidiltä esikoistyttärelle jo pitkän aikaa, todella monia sukupolvia. Olen äärimmäisen ylpeä korusta ja rakastan sitä. Olen ostanut myös käytettyjä koruja. Ja saanut edesmenneiden sukulaisten tavaroita. Minulle ne tuovat vain rakkaita muistoja.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.9.26 17:32:19

Aloittajan mies on hullu, ylisukupolvinen köyhä ja/tai romani? Aivan sairas ajatus ettei kuolleen tavarat olisi osa käyttöön tulevaa perintöä. Sehän vain tuo kuolleen lähemmäs jälkipolvien arkea ja juhlaa kun korus ja kalusteet, taide ja muu irtaimisto jatkaa elämäänsä käytössä.
Säilytä korut ehkä joskus koet että haluat niitä käyttää tai mahdollknen tyttäresi viimeistään haluaa.
Antiikkikorut myös menevät hyvin kaupaksi.

Lähettäjä: Joku muu 
Päivämäärä:   15.9.26 20:40:11

Itse haluan kunnioittaa läheisen muista ja mieluusti otan tavarat käyttöön. Koskee aivan kaikkea vaatteista, koruihin, astioihin ja huonekaluihin. Tulee aina mukavia muistoja noiden kanssa. Sitä paitsi yleensä ne ovat laadukkaita ja arvokkaampia kuin omat halpisostokset.

Lähettäjä: Topi 
Päivämäärä:   15.9.26 22:04:28

Minä tavallaan ymmärrän aloittajaa, mutta en hänen miestään. Käy kultasepällä puhdistuttamassa korut ja sitten käyttöön, auttaisiko se? Tai sitten vain säilyttää muistona.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.9.26 08:02:19

Mä käytän jopa isän vanhoja collareita. En ymmärrä aloittajan ja varsinkaan miehen ajattelutapaa.

Lähettäjä: Täh? 
Päivämäärä:   16.9.26 10:03:41

Mulla on edesmenneen mummoni kultainen, ohut kaulaketju ja olen käyttänyt. Ihana muisto rakkaasta mummosta <3

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   16.9.26 10:27:44

Mä taas koen, että mummi on tärkeissä hetkissä mukana kun käytän hänen korvakorunsa esim. häissä ja oman lapsen nimiäusissä. d