Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 23:50:19

Mietin, kun ajattelin taaksepäin elämääni, kuinka paljon v-mäisiä ihmisiä on sattunut elämääni. Perhepäivähoidossa hoitajan lapset kiusasivat. Koulussa sattui useampi kiusaaja, varmaan 20 ja eri puolilta, jotka nimittelivät ja muuten kiusasivat, rippileirillä sattui myös pahanpuhujat blondi kovistytöt, ratsastus leirillä sattui koppava likka, joka ei puhunut minulle mitään

Lukiossa oli myös entinen paras kaverini käänsi selkänsä ja liittyi pahanpuhujiin
Paras kaverini ensimmäisestä luokasta asti muuttui opiskeluaikana ilkeäksi
, opiskeluaikana sain uusia kavereita, mutta näistä kaksi alkoi aivan yllättäen vältellä minua eikä syy koskaan selvinnyt. Osoittivat sen oikein teatraalisesti jättäen minut yksin kun lähtivät syömään vaikka aiemmin oli syöty yhdessä.

Työpaikoilla on ollut myös ikäviä ihmisiä.
Naapuri osoitti suoraan mieltään minulle vaikken tunne häntä yhtään.
Myös äitini on kohdellut minua ilkeästi.
Pohdin, mitä minä näissä ihmisissä herätin, miksi he purkivat laukkunsa minuun?
En keksi yhtään kenet olisin tahallani suututtanut paitsi äidin joskus.
Muutoin olen vain saanut päälleni ihmisten vihat ja nimittelyt.
Tuntuu, että pelkkä olemassa oloni on laukaissut näissä ihmisissä jonkun. tunne reaktion. Sori että olen olemassa! Kaikille ketkä vastaan tulee!
Viettäkäähän ihana päivä kun täytyy joka kerta olla suu mutrulla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 23:51:56

purkivat kiukkunsa

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   13.9.26 23:56:14

Suurin osa on kusipäitä, kaverit loppuu jos jätät kavereista @!#$ pois.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 00:32:11

Olen kohdannut tällaisia ihmisiä hyvin paljon. Eihän se mukavalta tunnu koskaan. Vika ei taida olla sinussa tai minussa tai muissa vastaavaa koskevissa. Ja itsekin varmasti olen aiheuttanut ikävän olon jollekulle. Ihmiset vaan ovat erilaisia, eri elämäntilanteissa, eri tavoin lahjakkaita, erilailla viritettyjä. Tai jotain. Huono päivä. Annetaan anteeksi.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.9.26 10:33:29

Ei ihan aloittajan vertaista tullut koettua, mutta samaa ilmiötä ihmetellyt. Miksi pitää ilkeillä tai tiuskia ihmisille, joka ei ole tehnyt sinulle mitään. Kyllä itseäkin ärsyttää usein ja monikin asia, mutta pidän mölyt mahassa.

Olen joskus ilkeillyt vähän jollekin takaisin, siitähän ne vasta loukkaantuu.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   14.9.26 10:37:45

Voisi olla mun kirjoittama teksti. Säännönmukaisesti kaikki läheiset naispuoliset ystävät tarhaikäisestä asti ovat jollain tavalla hylänneet, eri tavoin julmasti. Koulussa, lukiossa, aikuisiälläkin. Alakoulussa paras ystävä oli normaali maanantaina, tiistaina ei enää puhunut mulle. Viikkokausia, kuukausia tekstasin perään lapsen naiiviudella, olimme vieläpä samalla luokalla. Yksinhän sitä jäi. Yläkoulussa tyttöporukka savusti mut ulos kaveriporukasta, puhui poikaystävälleni ”se M ei ole sun tasoa”, poikaystävä yritti musta erota mutta tajusikin onneksi, että tytöt vain länkytti pahaa. Lukiossa paras ystävä hyppäsi sänkyyn tän poikaystävän kanssa, saman porukan toinen läheinen tyttökaveri ei kertonut tästä mulle. No poikkis on sittemmin pyytänyt anteeksi, tämä ”paras ystävä” ei koskaan. Nuorena aikuisena taas uudessa tyttöporukassa oltiin olevinaan parhaita ystäviä, mutta mua pilkattiin ja väheksyttiin ääneen koko ystäväporukan edessä. Kun kaikkien muiden kanssa meni välit, yksi ystävä jäi, tai niin luulin. Viimeinen viestini hänelle oli kutakuinkin ”Laita viestiä ennenku lähdet takaisin ulkomaille niin nähdään!” Hän ei enää koskaan laittanut viestiä, enkä vieläkään tiedä miksi.

Luotto naisiin on mennyt täysin. Pakostakin on alkanut miettimään jo yläkoulussa, mikä itsessä on vikana, kun ei tytöt musta tykkää. Oon yrittänyt olla oma itseni, sopeutua porukkaan, toteuttaa tyttöyden sääntöjä ja olla toteuttamatta, mutta mikään ei kelpaa. Poikien ja miesten kanssa on aina ollut helpompaa, kun siellä maailmassa ei oo samanlaista ämmämäisyyttä ja juonittelua. Halusin uskoa että oon niin kuin muutkin tytöt ja tyttöys ja naiseus on ihanaa, mutta ei tässä oo saanut muuta kuin kärsiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 10:46:30

Tiina To***nen niminen tyttö esikoulussa 46 vuotta sitten joka oli todella ilkeä ja arvosteli ulkoista ominaisuuttani jolle en itse voi mitään.
Tästä aiheutui minulle traumat sekä jonkinasteinen kehonkuvahäiriö.
Onneksi muutti syyslukukauden jälkeen pois.
Olen kauhulla ajatellut millaista olisi kouluaika olisi ollut jos tämä tapaus olisi ollut luokkakaverina koko peruskoulun ajan.

Lähettäjä: AÖ 
Päivämäärä:   14.9.26 11:01:57

Ihmiset, jotka koekvat koko elämänsä muiden taholta kiusaamista ajasta ja paikasta välittämättä, kannattaisi jo jossain kohden vilkaista peiliin. Jos aina vain kaikki kiusaa ja on ilkeitä, voisiko vika sittenkin olla itsessä tai omassa tulkinnassa?

Erittäin tyypillistä on, että alunperin aidosti kiusattu alkaa ylitulkita muiden ihmisten viestintää kiusaamisena. Tyyppiesimerkki taitaa olla että kiusattu kokee muiden puhuvan hänestä pahaa tai nauravan hänelle, kun ei kuule keskustelua mutta näkee sen, vaikka todellisuudessa keskustelulla ei olisi ollut mitään tekemistä tämän "kiusatun" kanssa.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   14.9.26 11:08:39

"Ihmiset, jotka koekvat koko elämänsä muiden taholta kiusaamista ajasta ja paikasta välittämättä, kannattaisi jo jossain kohden vilkaista peiliin. Jos aina vain kaikki kiusaa ja on ilkeitä, voisiko vika sittenkin olla itsessä tai omassa tulkinnassa?"

Tämä. Nää ammattiuhriutujat on RASKAITA. Mua on aikoinaan kiusattu koulussa 12v putkeen siihen malliin, että siihen puuttui jo poliisitkin, mikä ei ysärillä ollut tavallista. Niistä mulkuista ainakin 2 on kuollut jo yliannostukseen ja muillakin menee päin vttua, joten karma kostaa kyllä. Se ei silti tarkoita, että mua olisi kiusattu sen jälkeen, vaikka paskamaisia niljakkeita onkin tullut vastaan.

Lähettäjä: Erakko nykyään 
Päivämäärä:   14.9.26 11:10:40

Ihmiset nyt on paskoja yleensä kaikki, ei sille mitään voi.

Lähettäjä: Omastakokemuksesta 
Päivämäärä:   14.9.26 11:24:37

Kaikkein ikävin omalle kohdalle sattunut ihminen oli yksi entinen pomo. Oppikirjaesimerkiksi narsistista. En ollut ennen törmännyt ko ihmistyypoiin ja alkuun meni hänen tarinat täydestä. Miten häntä aina ja kaikkialla kiusataan. Kaikki entiset pomot ja työkaverit, eksät, bussikuski, naapuri, sukulaiset, lapsen kaverit... Hulluja kiusaajia oli hänen elämässään kaikkialla. Oikeasti oli itse kiusaaja pahimmasta päästä. Hankki projekteja joita ei ollut pätevä toteuttamaan ja joita ei ollut edes realistista toteuttaa. Jätti nämä projektit työntekijöilleen ilman ohjeita, hävisi paikalta eikä vastannut puhelimeen. Kun homma sitten k*si, syytti vastapalkattuja nuoria työntekijöitä. Päteviä ei hänellä ollut töissä, kun poltti sillat kaikkien kanssa.
Tämän jälkeen on alkanut mulla varoituslamput vilkkua kun joku kertoo AINA joutuvansa kiusatuksi. Toisaalta tilanne voi olla kuten AÖn kuvaili. Mutta jos aina joutuu kiusatuksi, etsisin yleensä yksinkertaisinta selitystä. Suurin osa ihmisistä ei ole kiusaajia, yleensä ihmisiä ei vähempää voisi juuri sinun elämä kiinnostaa. Ja se ei ole kiusaamista. Suurin osa ihmisistä osaa käyttäytyä asiallisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 11:28:35

Eikös narsistit ole sellaisia että ne saa aikaan myöten koko työpaikan ilmapiirin ja ihmissuhteet ihan sekaisin?

Lähettäjä: näitähän nämä 
Päivämäärä:   14.9.26 11:30:20

Sitten on myös ne, jotka ovat sairaan uteliaita tietämään elämästäsi kaiken. Ihan vaan uteliaisuudesta, mutta myös jotta voivat myöhemmin hyödyntää tietojaan jopa saadakseen pakotettua tekemään jotain tai jopa rahastaakseen (koettu tämäkin). Eli ihan kiristääkseen. Näihin ei auta edes se, että lyö kaikki liinat kiinni ja joka ikisen mahdollisuuden tukkii heiltä tiedonsaantiin. Urkkivat jopa tontilla öisin, jos ei muuta tietoa löydy.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   14.9.26 11:42:52

"Ihmiset, jotka koekvat koko elämänsä muiden taholta kiusaamista ajasta ja paikasta välittämättä, kannattaisi jo jossain kohden vilkaista peiliin. Jos aina vain kaikki kiusaa ja on ilkeitä, voisiko vika sittenkin olla itsessä tai omassa tulkinnassa?"

Tämä. ja hyvä pointti tuo tulkinta, koska sehän on aivan röyhkeää tulla ehdottamaankaan, että kiusatulla itsellään olisi mitään roolia siinä miten häntä kohdellaan..

En koe tulleeni ikinä varsinaisesti kiusatuksi ! Silti on tullut ihmissuhteita tiensä päähän ja vieläpä niin etten tiedä mitä tapahtui, on tullut ihan kuspäinen pomo vastaan ja viimeinen vuosi ko paikassa työskentelyä oli jo ihan @!#$ä jajaja. Veemäisiä tapauksia ja veemäisiä ihmisiä kyllä. Äitinikin on yksi mulkero ja välit on etten sanoisi viileät juuri siksi, että asetan itse rajoja minkälaiseen kohteluun suostun.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   14.9.26 13:48:25

"Ihmiset, jotka koekvat koko elämänsä muiden taholta kiusaamista ajasta ja paikasta välittämättä, kannattaisi jo jossain kohden vilkaista peiliin. Jos aina vain kaikki kiusaa ja on ilkeitä, voisiko vika sittenkin olla itsessä tai omassa tulkinnassa?"

Jaa kuin? Mun elämä on ollut täynnä vtu päitä. Peiliin on katseltu enkä keksi mitään muuta syytä kuin että olen roskakori johon muut purkaa kiukun. Takaisin kun sanot sä olet se mulkero joka kiusaa, niin kuin sitä sitte olisit??
Jos sulla on huono pvä yms miksi pitää muille kiukuta?

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   14.9.26 14:13:42

On niitä kaikenlaisia hulluja ja näitä uteliaita valehtelijajuoruilijoita myös. Itseä kun ei kiinnosta toisten asiat en voi käsittää näitä.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   14.9.26 14:17:14

Just tänään satuin miettimään elettyä elämää ja elämässä olleita ihmisiä ja todellakin ei kiitos enää. Ei enää mitään yks puolista hyväksikäyttöä, avioliittoterapeuttia tms. Kenenkään ongelmat ei enää kiinnosta, ketään en auta. En ymmärrä mitä ihmisten päässä liikkuu kun ne kuvittelee että on ok jauhaa omista asioista ilman että kuuntelee myös toista. Lauantaina hain kotipakettiin pitsaa ja siinä odotella kuuntelin kahta naista jotka oli syömässä, se toinen puhu koko ajan. Toinen sano muutaman sanan välissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 16:08:22

No näistäkin mitä alussa mainitsin, voin arvata, että mitkä voisi olla syyt- Perhepäivähoitajan lapset eivät luultavasti halunneet, että kotona pyörii muita lapsia ja koska en ollut saman ikäinen, niin ainakin toinen kiusasi minua. Koulussa kiusattiin, koska ratsastin ja tämä sai kaikki haukkumaan minua hevoseksi. Ja tietysti kaikkien piti noudattaa samaa kaavaa, kun yksi aloitti niin muiden piti jatkaa, jotteivät näyttäneet pahalta muiden silmissä.

Riparin ja hevosleirin työttöjä en tuntenu ennestään , mutta toiset puhuivat pahaa kun kuulin vessassa ja leiri tyttö näyttä nyrpeää naamaa, jos häneltä kysyi jotain.

Parhaista kavereista en tiedä mikä heihin meni. Ilmeisesti halusivat vain vaihtaa porukkaa ja se onnistui kun muututtiin kylmäksi ja kopeaksi eikä tultu juttelemaan. No en tällaisia ihmisä kaipaa elämääni. Sieltä jäi kyllä sellaisiakin jotka yhä ovat ystäviäni.

Tämä opiskeluajan käytös oli myös todella erikoista. Ihan yhtäkkiä vain jätettiin ulkopuolelle. Tällainen olisi jo työpaikalla ollut työpaikkakiusaamista. Mahtaa heidän työkavereilla olla ihanat oltavat... Ei tarvi kuin sanoa joku väärä sana, niin olet ulkona.

Naapuri ilmaisi asiansa varsin tökerösti ja näytti v-mäistä naamaa. Asioista voi puhua ihan normaalistikin, mutta ilmeisesti tämä oppi ei ollut mennyt hänelle perille. Eikä omena putoa kauas puusta, jos hänen lapsi tulee vastaan ja tervehdin, eipä tämäkään osaa tervehtiä. No mikä ihme se on, jos äiti ei niin tee, ei tee hänkään-

En ole ikinä ymmärtänyt tuota, että miksi jätetään tervehtimättä jos liikkuu samalla alueella niin minut on kasvatettu niin, että naapureita tervehditään. Kaikkia ei ole.... ja sen huomaa.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   14.9.26 16:21:35

Onhan niitä eriasteisia kuspäitä.

Olin pieni, kiltti ja hiljainen, likimain kympin oppilas. Mieleeni on ala-asteen ajalta jäänyt kaksi itseäni vanhempaa tyttöä, jotka olivat hyvin ilkeitä vähän kaikille.

Toinen oli sellainen enkelinkiharainen ja kiltin näköinen, mutta äärimmäisen töykeä ja teräväkielinen, 2 vuotta vanhempi. Pikkusiskonsa oli luokkakaverini, ja sen vuoksi tuli tätä vanhempaa tyttöä nähtyä esimerkiksi koulumatkojen aikana. Pikkusisko oli oikein mukava ja hyvin käyttäytyvä. Kuriositeettina perheen isä oli jonkinasteinen juoppo ja äidillä oli myöhemmin nuppinsa kanssa ongelmia niin isosti, että tappoi itsensä.

Toinen oli 3 vuotta vanhempi naapurini serkku, joka oli myös teräväkielinen, mutta teki myös fyysistä kiusaa, sotki tai hajotti toisten tavaroita. Tälläkin oli ihan fiksun oloinen isosisko, joka oli meille pienemmille tosi mukava. Tätä ilkeää serkkua aina ajoittain face ehdottelee kaveriksi, ja edelleen on tyypin naamalla sellainen pistävän ivallinen ilme. Ihan semmonen pienen talon preerialla se hienohelmatyttö ilman niitä hienoja helmoja.

Näin niinkun yli 35 vuoden jälkeen jääneet mieleeni.

Työelämästä sitten on enemmän sellaisia sivusta huomioituja. Tietyt ihmiset tuppaavat puhumaan selän takana, jotkut juonivat niin että sulkevat jonkun työkaverin piirin ulkopuolelle, "jos kaveraat Annan kaa, me ei olla sun kaa", vinoilua ja esimerkiksi ryssittelyä melkein selän takana mutta niin että kohde varmasti huomaa.

Eli kyllä, niitä v-mäisiä ihmisiä todellakin on, vaikka jotkut täällä taas koittavat kääntää sen suurennuslasin sinne uhrin tai kiusatun suuntaan.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   14.9.26 16:40:22

Lapsuudesta muistan kaksi. Toinen haukkui mua selän takana tallilla. Teki myöhemmin itsarin. Toinen lapsena ilkeä kaveri joutui myöhemmin suljetulle.

Aikuisena kaveriporukassa oli tämmöinen "aina koulukiusattu". Oikeasti niin hankala tyyppi, joka ei muuta ajatellut kuin omaa napaansa. Ainoa lapsi, rikas ja lellitty sellainen. Kummasti hänellä oli kaikkien kanssa aina ongelmia, koska omat käytöstavat puuttui.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 17:25:39

Täällä hötölässä on paljon ilkeitä ihmisiä. Ja sitten näissä keskusteluissa on paljon niitä jotka ihmettelevät miksi ihmiset on ilkeitä. Moni ei varmaan edes huomaa itse olevansa ilkeä.