Lähettäjä: Elli 
Päivämäärä:   13.9.26 11:32:21

Ymmärsin tänään, että minua pitkään kaihertanut tunne johtuu arvottomuuden tunteesta. En koe olevani mikään reppana: minulla on vaativa työ, olen opiskellut paljon, iso kaveripiiri, mielekkäitä harrastuksia, olen saavuttanut elämässäni asioita.

Silti, tunne on arvoton ja nähdäkseni se johtuu pitkälti siitä miten minua on aina kohdulta ja kohdellaan yhä. Toki olen itse sallinut/ mahdollistanut sen. Järjestän muille huomioimista, juhlia, muistan aina jos joku tarvitsee ihmistä joka olisi tukijana ja kuuntelijana. Itse en saa tällaista, vaikka joskus tarvitsisin vastavuoroista toimintaa.

Tähän asti olen kääntänyt asiaa toksisen positiivisuuden puolelle. Osalle ihmisistä olen yrittänyt sanoittaa, että minäkin tarvitsisin nyt kuuntelijaa tms. Ihmisille tuntuu kuitenkin olevan vaikeaa nähdä minut "heikkona" kun ovat ajatelleet että kestän kaiken.

Mikä siis neuvoksi tässä tilanteessa. Olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin ja olla "fiksaamatta". Pyrkinyt vastavuoroisuuteen eli konkreettisesti niin, että minä en vaan antaisi vaan myös saisin. Ei ole oikein lähtenyt.

Tuntuu että kelpaan vain iloisena, auttavaisena ja "yli-ihmisenä".

Ne ihmiset, jotka saavat minulta valtavasti, eivät koskaan huomioi asiaa muuten kuin vaatimalla lisää. Rehellisesti, en saa edes joulukorttia tai onnitteluviestiä syntymäpäivänä, vaikka olisin tyyliin rakentanut hartiavoimin talon sellaista tarvitsevalle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 11:42:04

Lopeta alkuun niiden huomiointi joille kelpaat vain auttajana. Jos välit viilenee täysin, se kertoo kaiken siitä ihmissuhteesta.

Minulla tulee arvoton olo tavasta jolla oma vanhempi kohtelee. Vähän samaa kuin sinulla, minä kelpaan kun autan ja helpotan heidän elämää. Jos minulla on vaikeaa ja pyydän apua, se siivutetaan. Vanhempi on kuin lapsi tai kiukutteleva teini, jolle minä saan olla se vanhempi. Mutta silti minulle voidaan sanella kaikenlaista miten pitää toimia tai minkälainen syntymäpäiväonnittelu tulee lähettää jollekin sukulaiselle. Olen jo ihan aikuisessa iässä joten tuollainen neuvominen ja myös kontrollointi mikä naamioidaan hyväntahtoiseksi neuvoksi lähinnä ärsyttää. Vaikka olen useasti asiasta sanonut, juttu saattaa muuttua hetkeksi, mutta sitten palaa taas vanhaan. Vanhempi on myös älykäs ja osaa kyllä muiden kanssa käyttäytyä normaalisti, joten kunhan tekee kiusaa. Inhottavaa. Harkinnut vakavasti välien katkaisua.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   13.9.26 12:19:25

Vastavuoroisuus nykypäivän länsimaisesssa kulttuurissa on katoava luonnonvara ylipäätään. Kyse ei ole sinusta vaan siitä että on vähemmän ja vähemmän ihmisiä jotka on valmiita hyväksymään kaveruuden ikävimmät puolet.

Lähettäjä: jjj 
Päivämäärä:   13.9.26 13:11:59

Lemppaisin ne ihmiset mäkeen, joita kiinnostaa minä vain silloin kun he tarvitsevat jotain. Ei siitä mitään dramaattista tarvitse tehdä, seuraavan kerran kun tarvitsevat jotain toteat vain että et enää suostu tähän kun tämä ei toimi molemmin puolin, kaikkea hyvää, moi!

Se jo helpottaa kummasti oloa, kun ei tarvitse alitajuntaisesti miettiä, että onkohan tämä se kerta kun kerrankin saisin huomiota ja tukea heiltä.

Olin ennen tälläisissä kaveripiireissä. Minä järjestin, tuin ja tsemppasin. Neljättä vuotta kun mentiin niin ettei parhaimmillaan edes onnitteluviestiä muistettu laittaa synttäreinä tai mitään vointeja kyselty vaikka kuinka olin ollut leikkauksessa jne. totesin että p*skan marjat, pitäkää tunkkinne. Päivääkään ei ole kaduttanut eikä elämä ole yksinäistä.
Yksinäisemmältä ja arvottomammalta se tuntui, kun roikkui niissä ihmisissä kiinni ja kerta kerralta pettyi uudelleen ja uudelleen.

Lähettäjä: jes 
Päivämäärä:   13.9.26 13:17:21

Ei tuossa auta muu kuin erota siitä porukasta.

Tässä pätee ihan samat asiat kuin huonoissa parisuhteissa, myös ystävyyssuhteet voivat olla toksisia. Mitä nopeammin poistat itsesi myrkyllisestä kuviosta, sitä nopeammin saat parempaa tilalle.

Joskus voi auttaa sellainen että kertakaikkiaan aikatauluttaa itselleen ohjelmaa ja hemmottelua samassa mittakaavassa kuin mitä on muille antanut. Esim, jos on tottunut kuuntelemaan tunnin verran jotain kaverin itsepuheluhöpinää puhelimessa niin jatkossa kalenteriin merkitään tunnin verran äänikirjan kuuntelua. Tai jos on pitänyt auttaa kaveria jossain kyytimisessä niin jatkossa kyyditset itse itsesi johonkin kivaan paikkaan. Sama aika, sama vaiva mutta sinua itseäsi varten.

Listaa ihan konkreetisti kohta kohdalta ylös mitä kaikkea teet muille ihmisille päivätasolla, viikkotasolla ja kuukausitasolla ja sitten käännät joka ikisen asian niin että teetkin sen itsellesi. Siitä se lähtee.

Lähettäjä: terkkuja 
Päivämäärä:   13.9.26 13:37:35

"Mitä nopeammin poistat itsesi myrkyllisestä kuviosta, sitä nopeammin saat parempaa tilalle. "

Näinpä. Paitsi kun olet just pääsemässä irti, niin pska osuu isosti tuulettimeen ja sairastut vakavasti ja sulla ei oikeastaan ole vaihtoehtoa muuta kuin jäädä näiden myrkkyjen keskelle, koska olet niin sairas ettet selviä arjesta muuten. Ja myrkyt jatkavat toimintaansa. Ja sun tuhoamista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 17:19:53

Eli sinun ongelmasi siis on rajattomuus.
Annat kaikille muille kaikki hyvät asiat.
Itsellesi et anna ja halua hyviä asioita.

Ota lapsuuden valokuvasi jonnekin näkyville.
Paikkaan että näet sen monta kertaa päivässä ohimennen.
Tee ajatusharjoituksia joissa pohdit miksi et suojele sitä lasta paremmin? Miksi et puolusta sitä lasta kiusaajilta?

Jos sinulla olisi holhottavanasi lapsi jonka kaverit vain ottaisivat ja hyväksikäyttäisivät lastasi, vanhempana opastaisit lasta pitämään puolensa. Ai Laura ja Sanna eivät tulleet lapsen synttäreille eivätkä onnitelleet lastasi? No sitten sinun lapsesikaan EI onnittele tai mene Lauran ja Sannan synttäreille.

Henna haluaa aina lapseltasi lainaksi tavaroita mutta ei palauta niitä? Sä opetat lapselle että Hennalle EI lainata enää.

Iiris käskyttää lastasi tekemään Iiriksen läksyt, auttamaan Iiristä huoneensa siivouksessa mutta Iiris ei koskaan auta sun lasta tekemään läksyjä tai auta siivoamaan. Silloin opetat lapselle mitä on toisen hyväksikäyttäminen, miksi siihen ei saa suostua ja alistua ja sanot että lopettaa heti Iiriksen käskytettävänä olemisen.

Aloittaja nämä asiat pitäisi oppia lapsena. Jostain syystä niin ei ole käynyt. Itse tiedät miksi. Jos aikuisella ei ole rajoja, hyväksikäyttö on jatkuvaa ja loputonta. Et koskaan saa aitoja ihmissuhteita, olet muille vain hyödyllinen väline ja keräät ympärillesi hyväksikäyttäjiä, et mukavia ihmisiä.

Sinä olet tuon ylimmäisen esimerkin lapsi jota muut kaltoinkohtelee siksi, että lapsi sen itse sallii ja alistuu. Suojele paremmin sisäistä lastasi. Sisuunnu! Ei ole mitään syytä miksi ansaitsisit kynnysmatoksi alentumisen. Ala suojella itseäsi. Muutu!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 19:42:34

Ei ikinä pidä antaa enempää kuin mitä itse todella haluaa, ilman että saisi mitään takaisin. Tuo että auttaa ja kuuntelee ja tsemppaa pyytämättä vain pettyäkseen kun ei saa samaa takaisin (ts. on tehnyt ne asiat koska haluaa itse sitä samaa muilta) on manipulointia.

Lähipiirissä on parikin tällaista, jotka väkisin tekevät asioita ihmisten puolesta (asioita, joita nämä ihmiset eivät erityisesti halunneet tai tarvinneet) ja sitten suuttuvat kun ei vastapalveluksia kuulu. Tai mukautuvat muiden juttuihin ja teeskentelevät olevansa mukana pyyteettömästi omasta halustaan, mutta sitten paljastuukin että ei, "silloinkin tein sinun mieliksesi asian x joten nyt haluan vastapalveluksen".

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   13.9.26 20:03:00

Mitä on hötölä mieltä, jos sinulta pyydetään apua ja autat. Sitten kun itse pyydät apua samalta henkilöltä, asiassa missä hän voisi auttaa, niin ei apua tulekaan. Kuka manipuloi ja ketä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 20:31:44

Siinä pitäisi arvottaminen kanavoida omiin hyviin tekoihin eikä muiden ihmisten negatiiviseen käytökseen. Yritä nähdä missä onnistut ja nähdä että ne muut epäonnistuvat joka kerta jos kieltäytyvät auttamassa ilman hyvää syytä. Kaikki eivät kyllä muista toistensa syntymäpäiviä ellei ole sydänystävä. Muista itse itseäsi ja jaa somessa ihana kukkakimppu jonkun lahjan kanssa tekstillä olihan se muistettava omat synttärit tms. Ehkä se herättää- tai sitten ei.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 20:39:04

No jos joku vaan sanoo en tule ilman mitään syytä, vedän siitä omat johtopäätökset. Jos sanoo että on joku meno tms niin ei sitten voi juuri silloin auttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.9.26 11:07:38

Jotain vikaa on myös niissä ihmisissä ympärillä, jos ajattelevat sinun kestävän kaiken = kaikki voidaan kaataa sinun harteille. Kai ne vielä haukkuu sua siihen lisäksi?

Kasvoin itse kovassa kurissa, eikä minua aina kuultu vaikka olisin satuttanut itseni tai olin kipeä. Minun huonoa oloa ei pidetty minään, kunhan muiden mielestä esitin. Enkä todellakaan esittänyt. Tämä on osaltaan vaikuttanut muihin ihmissuhteisiin ja myös toistunut. Kun puolustaudun, minut painetaan alas ja enkä jaksa kovin pitkään sanoa vastaan koska ei minulla ollut väliä. Aika kova työ saada itselleen iskostumaan, että minulla on arvo ja muut ovat toisinaan tai useinkin väärässä. Eikä minun tarvitse sietää idioottimaista käytöstä muilta. Minä en ole silloin idiootti, vaan ne muut. Vaikka he aina yrittävät sen kääntää minun syyksi.

Osakseni olen saanut voivottelua, mutta konkreettiset teot ovat jääneet vähemmälle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.9.26 11:42:47

Mitä jos alkaisit tehdä asioita, joista saat itse iloa? En tarkoita tällä, ettetkö voisi auttaa muita, mutta pysähdy miettimään teetkö sitä siksi, että ITSE haluat ja pidät muiden auttamisesta vai painaako taustalla enemmän esimerkiksi velvollisuudentunto tai (epätoivoinen) toive vastapalveluksista. Terveellä itsekkyydellä löydät ehkä ympärillesi todennäköisemmin vastavuoroisia ihmisiä kuin velvollisuudentunnolla tai epätoivolla, jotka ehkä houkuttelevat enemmänkin hyväksikäyttäjiä.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   15.9.26 11:58:38

Mä otin käyttöön ns. 3 palon taktiikan:

Jos pyydän apua tms. ja toinen kieltäytyy se on ns. palo. Annan kaksi paloa anteeksi. Kolmannen peräkkäisen jälkeen annan kaverisuhteen viilentyä. En katko välejä, mutta kummasti mulla sattuu aina olemaan kiire ja en kerkeä jutella/auttaa, kun tällainen henkilö soittaa tai viestittää.

Itse kun olen tyyliin vaihtanut työvuoroja, ajellut toiselle puolelle suomea auttamaan kavereita, niin en jaksa enää selityksiä. Asioita on usein (ei toki aina) oikeasti mahdollista järjestellä, jos oikeasti haluaa. En mä nyt odota, että joku pomppaa mua auttamaan kun äidillänsä on hautajaiset. Sen takia annankin pari paloa anteeksi, koska en mä aina tiedä, mitä se toinen käy elämässä läpi. Mutta jos ei koskaan jouda auttamaan, niin luultavasti hän ei vaan halua olla vastavuoroinen.

Helpotti kummasti, kun aloin nähdä ketkä oikeasti auttaa vastavuoroisesti ja ketkä ei. Nyt onkin jäljellä enää ne oikeasti aidot kaverit ja tilalle on tullut uusia ihmisiä, kun vapautui aika ja energiaa itselle.