Lähettäjä: lokit 
Päivämäärä:   12.9.26 12:13:31

Kysymys tuli mieleeni viime viikolla, kun yhdessä ketjussa joku kertoi, sivulauseessa, että "en tiedä, kun en ole perheen taloudesta vastuussa." Eli esimerkiksi hän eli kotiäitielämää loikoillen lokkina kotona. Oli uusperhe, eli tämä lokkinainen, sitten se elättäjä mies ja heidän yhteinen 1-v. lapsi ja lokin ed. liitosta teini vuoroviikoin paikalla.

"En ole taloudesta perheessä vastuussa". Miten sulle käy, jos se puoliso tai kumppani yhtä äkkiä jättää sinut nallina kalliolla? Miten olet varautunut siihen, JOS sulla ei ole omia henk.koht. säästöjä joilla varautunut olet? Entä jos elättäjä kuolee huomenna äkillisesti? Tällaista tapahtuu joka päivä, että keski-ikäinen tai nuorempi, elättäjä kuolee silmänräpäyksessä.

Mites sitten ajattelit pärjätä? Otatko vastuuta taloudesta, käytännössä miten?

Ihmettelen tämän yleisyyttä. Ystäväni elää myös näin. Mies on keskituloista ylemmässä virassa eli hänen varassa lepää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 12:15:00

Ei ne ajattele niin pitkälle

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   12.9.26 12:40:10

"en tiedä, kun en ole perheen taloudesta vastuussa."

Eihän tämä tarkoita, ettei osallistu elämän rahoittamiseen. Voin kuvitella, että mieheni sanoisi noin. Hänellä ei ole käsitystäkään kuinka paljon ja mihin rahaa meidän taloudessa menee. Häntä ei hirveästi kiinnosta ja koska minua kiinnostaa ja tykkään tehdä budjetteja, minä vastaan meillä taloudesta. Ei mieheni silti mikään lokki ole. Hän siirtää aina yhteiselle tilille sen summan, minkä ilmoitan. Maksetaan kaikki n. 50/50 suhteessa. Vastuiden osalta mies sitten vastaa muista asioista ettei meillä vastuutkaan kasaudu yhden henkilön niskaan.

Lähettäjä: Maisa 
Päivämäärä:   12.9.26 12:40:45

Miksi se edes on kenenkään muun murhe?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 12:52:13

Kateellinenko olet vai miksi puhut noin rumasti lokkeilemisesta? Jos järjestely on parisuhteen osapuolille ok, niin mikä sinä olet sitä moittimaan?

Varmasti on vielä paljon perheitä, joissa yhteinen tahto on se, että lapsia hoidetaan kotona mahdollisimman pitkään. Näin itsekin haluaisin, jos olisin perheellinen.

Kuoleman tapauksissa tuskin tulee hätää, jos on yhtään mietitty asioita ja otettu henkivakuutus tai perii puolisolta omaisuutta. Enemmän mä eroa pelkäisin. Siinä voi jäädä pahasti tyhjän päälle loppuelämäksi, kun ei eläkemaksujakaan ole.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   12.9.26 12:54:52

Kateellinenhan tuo on :D opettele tunnistamaan ja sanoittamaan tunteitasi itse, aloittaja.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   12.9.26 12:58:50

Minä loikoilen kumppanin rahoissa :D En ole vastuussa mistään talouden kuluista, mies maksaa kaikki perheen kulut ja myös mun laskut jos sellaisia enää mun nimissä tulee. Luottokortin kulut esimerkiksi maksaa. Hoitaa mun lääkärimaksut, vakuutukset ym. Ostan luottokortilla lasten vaatteet ja käyn joskus ruokakaupassa perheelle. Huvittelutkin ja harrastukset mies maksaa, isommista ostoksista sovitaan yhdessä. Tiedän suurin piirtein miehen palkkatulot, sijoituksista ja muista tuloista en. Ei mitään käryä, paljonko OKT-eläminen maksaa, tiedän vain paljonko kauppakassi ja lastenvaatteet maksaa. Meillä on yksi eskarilainen mun edellisestä suhteesta vuoroviikoin, yksi taapero ja vauva tulossa.

Jos mies kupsahtaa, olen hänen henkivakuutuksen edunsaaja. Mulle sijoitetaan kuukausittain rahastoihin rahaa, kuten myös lapsille (näitä rahoja saa käyttää lapsen kuluihin, jos mies vaikka kuolee). Lisäksi ollaan naimisissa. En missään tapauksessa halua periä taloa, mutta perin muita omistuksia tai sijoituksia eron tai kuoleman sattuessa.

Osaan maksaa laskut ja budjetoida, mua ei vaan kiinnosta nämä asiat, ja siksi mies hoitaa kaiken. Minä hoidan kotia ja lapsia. Jos sattuisi ero, muutettaisiin rivariin ja hoitaisin siellä taloutta ihan normaalisti kuten edellisessä suhteessa hoidin.

Mitä muuta haluat tietää?

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   12.9.26 13:06:36

Aika moni nainen on provider puolijuopolle nahjukselle. Jos eukko jättää, lähibaarista löytyy uusi emäntä jonka lihapadan ääreen siirtyä. Jos rikas mies jättää, omaisuudesta puolet jää. Kyllä sillä pärjää.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   12.9.26 13:12:45

Minkä takia aloituksen esimerkissä lasta kotona hoitava äiti on lokki ? Ihan normaalisti vanhempainvapaalla oleva ihminen kenen puoliso käy töissä, ei siellä kotonakaan voi vain maata lasten kanssa vaan ihan oman osansa saa arjesta hoitaa.

Kumppanini maksaa käytännössä meidänkin elämisen/ mahdollistaa elintason. En tiedä miten se automaattisesti tarkoittaa, että minä jotenkin loikoilisin päivät pitkät, ihan liikkeellä minä pysyn :-D Tuloni ovat ehkä sen 1/10 miehen tuloista niin enemmän kuin loogista näin.. muuten elettäisiin molemmat aika pienesti. Olen omalta osaltani kuitenkin taloudesta "vastuussa", koska hoidan käytännön raha-asiat kuten budjetoinnin, laskujen maksamisen, kilpailuttamiset, kauppa-asiat ja rahansiirrot sijoituksiin. Siltä yhteiseltä tililtä mihin kaikki taloon tulevat rahat menevät.

Jos kuolema korjaisi niin se olisi jo asiana niin kamala etten tiedä miten siitä henkisesti edes nousisi, taloudellisesti pärjäisin ok kun olemme naimisissa ja on testamentti ja henkivakuutukset jne. niin jäisi ainakin velaton talo ja vähän rahaa alkuun. Jos mies päättäisi lähteä kävelemään niin se olisi sitten "elämän pienennys", mutta alkuun pääsisi kuitenkin osituksen tuomin rahoin ja säästöjä/sijoituksia tässä koko ajan eläkepäiviä ajatellen yritän kerryttää myös.

Lähettäjä: lokit 
Päivämäärä:   12.9.26 13:14:11

Mistään hinnasta en suostuisi elätiksi. Perusturvallisuutta ei olisi, myöskin itsenäisyyden nk. ylpeys loistaisi poissaolollaan. Meillä laitetaan puoliksi kaikki yhteiset meno. Aikuisena ihmisinä omat harrastukseni ym. ylimääräiset huvitukset maksan itse omalla palkallani. Ei ole miehen osa maksaa niitä, sama toisinpäin. Tässä ollaan aikuisia ihmisiä.

Lähettäjä: tässä ja nyt 
Päivämäärä:   12.9.26 13:16:41

lokit, miksi murehdit muiden asioita? Suomessa ei kuole nälkään, vaikka eroaisi minkälaisesta liitosta tahansa. Sosiaaliturva on sillä tasolla ettei tule ongelmia.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   12.9.26 13:17:05

Muistattehan maksaa puoliksi myös ravintolassa :D

Lähettäjä: lokit 
Päivämäärä:   12.9.26 13:18:47

Meinaat että ravintolassa jotenkin hups unohtaisin? Miksi näin luulit?

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   12.9.26 13:35:32

En luullut, muistutin vain että saisin nauraa.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   12.9.26 14:04:54

"Sosiaaliturva on sillä tasolla ettei tule ongelmia."

:-D :-D :-D ihanaa kun joku vielä uskoo tähän..

Lähettäjä: Elisa 
Päivämäärä:   12.9.26 14:10:43

Kerro ettet tiedä mitään sosiaaliturvalla elämisestä tämänpäivän Suomessa, kertomalla se sivukautta yhtä selvästi.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   12.9.26 14:19:53

Mitä ne muiden taloudelliset järjestelyt sinua kutkuttavat? Oletko kateellinen siitä, että joku toinen pääsee sinua helpommalla? Voisit ihan yhtä hyvin arvostella myös niitä miehiä, jotka käyttävät valtaa sitomalla naisen rahalla itseensä ja sitten hylkäävät naisen ilman toimeentuloa. Mutta päätit arvostella naisia.

Lähettäjä: On 
Päivämäärä:   12.9.26 14:21:43

Miten tuollaiseen tilanteeseen päästään?

Lähettäjä: Yhk 
Päivämäärä:   12.9.26 14:26:07

Asutteko te kaikki jossain lahkoalueella, jos tuollainen on yleistä? Itse en 45 elinvuoden aikana ole tavannut yhtään naista, jonka mies elättää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 14:33:47

Onko aloittaja kateellinen?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   12.9.26 14:50:16

LähettäjäOn
Päivämäärä12.9.26 14:21:43

Miten tuollaiseen tilanteeseen päästään?

Löytämällä kumppani, jolle sinun elättäminen on ok. Meillä tämä kysymys tuli esille 6. treffeillä, ja mies sanoi, ettei kuulosta pahalta olla ns. elättäjämies. Minä siis jäin lasten kanssa kotiin ja se on mun työ, mies tekee palkkatyötä.

Lähettäjä: Tipu 
Päivämäärä:   12.9.26 15:15:30

En todellakaan puhu mistään lokkeilusta vaan minusta tämä on ilmiönä todella mielenkiintoinen, koska en itse ikinä uskaltaisi tällaiseen järjestelyyn ryhtyä. Mulle on aina ollut päivänselvää, että tienaan itse omat rahani tekemällä töitä ja taloudellinen itsenäisyys on varmaan tärkeintä, mitä olen ikinä tavoitellut. Mielenkiintoisen tästä tekee se, että mietin millä tavoin olemme ihmisinä erilaisia. Mistä se johtuu, että toiset voivat luottaa tällaisen kuvion toimivan ja toiset (kuten minä) näkee ihan valtavan määrän riskejä. Esim. vaikuttaako taloudellisesti varsin epävakaa lapsuuteni siihen, että koen näin.

Olen naimisissa, tienaan enemmän kuin mieheni ja tuntuu vähän hullulta todeta näin, mutta jollain tapaa se on minulle ns. helpotus. Toki se tarkoittaa, että maksan enemmän niin meidän arjen menoista kuin esim. kaikki meidän lomamatkat, mutta olen täysin tyytyväinen siihen. Se, etten ole millään tapaa riippuvainen kenestäkään muusta taloudellisesti, on ollut aina se mihin olen halunnut päästäkin. Jos nyt mieheni voittaisi ison lottopotin ja sanoisi, että maksaa meidän elämisen tästä lähin, voin jäädä pois töistä jne. joutuisin miettiä todella tarkkaan, pystynkö siihen ja miten sen tarkalleen toteuttaisin.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   12.9.26 16:06:36

Mieheni elättää minut, hänen tulonsa on erittäin paljon suuremmat kuin omani. Omat tuloni voin säästää tai käyttää miten haluan (kuukaudessa käytän noin 300-500 e ja loput n. 2 300 - 2 500 e säästöön), olemme naimisissa ja testamentit on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 16:21:33

"Mistä se johtuu, että toiset voivat luottaa tällaisen kuvion toimivan ja toiset (kuten minä) näkee ihan valtavan määrän riskejä."

Ehkä siitä, että toiset ovat nähneet lähipiirissään esimerkkejä siitä miten kuviolla käytetään valtaa kumppania kohtaan tai pudotetaan äkkiarvaamatta tyhjän päälle, ja siksi se näyttäytyy tyhmänrohkeana toimintana. Toiset taas ovat nähneet sen vain ilmaisena elatuksena vailla murheita.

En itsekään uskaltaisi tuollaiseen lähteä, taloudellinen itsenäisyys on vapauden perusta.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   12.9.26 16:29:21

Itse olin pitkään lasten kanssa kotona ja mies elätti perheen.
Ilman miehen hyvää palkkaa emme olisi myöskään voineet lasten kanssa harrastaa hevosia( 2 omaa)
Kotiäitiydestä on aikaa jo 20v. Lapset ovat aikuisia jo.
En koskaan ole pelännyt toimeentulon puolesta, lama-ajan teininä nähnyt niin sitä kautta tullut luotto siihen, että pienilläkin tuloilla pärjää jos on pakko.
Kotiäiti vuosia ei voi rahassa mitata, edelleen olisin valmis ottamaan siitä tulleen taloudellisen riskin.
Mies maksaa edelleen suurimman osan meidän kuluista koska oma palkkani(2700e/kk) on merkittävästi pienempi kuin hänen. Hänen palkkansa mahdollistaa meille omistusasunnon ja mökin, sekä satunnaiset ulkomaanmatkat( ei edes joka vuosi)
Jos tämä päättyisi joskus eroon tai aikanaan miehen kuolemaan niin jokatapauksessa jotain muutoksia elintasoon on tehtävä. Taloon ja mökkiin ei riittäisi rahat mitenkään. En silti näe yhtään syytä, miksi meidän pitäisi olla nyt asua esim.vuokralla kerrostalossa vain koska mun tuloilla ei näitä ostettaisi? Onko se lokkeilua? Jonkun mielestä ehkä, meille oikea ratkaisu ja mies on myös näin halunnut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 16:43:10

Vaikka olen kaikella tapaa feministi ja kannatan naisten taloudellista itsenäisyyttä, niin silti aloittajan puhe lokkeilevista kotiäideistä osuu ikävästi korvaan.

En uskaltaisi itse heittäytyä tänä päivänä kotiäidiksi täysin toisen varaan, mutta olen itse kasvanut ysärillä ydinperheessä, jossa äiti oli lasten kanssa kotona vuosikymmenen ja isä toi elannon. Eipä tullut mistään asenteista tai puheista edes rivien välistä esiin lokkeilu. Silloin pystyi maalla elämään yhden ihmisen palkalla niin, että kotiäiti hoiti kodin lapsineen (tosin isä osallistui kyllä pihatöihin ja varsinkin viikonloppuisin myös ruuanlaittoon). Meillä lapsilla oli tasainen ja onnellinen lapsuus. Nyt jälkikäteen miettien ja moniin kavereihin verraten myös varsin rauhallinen lapsuus.

Tän päivän hintatasoilla yhden ihmisen palkalla eläminen on monille mahdotonta, ja itse tosiaan haluan turvata myös oman talouteni. Silti en näe mitenkään tarpeelliseksi värittää puheita asenteellisilla lokkeilu-termeillä, jos joku muu pariskunta päätyy kotiäitiyteen tai koti-isyyteen yhteisellä päätöksellä. Toki kannatan sitä, että siinä vaiheessa mietitään jo etukäteen sitä, miten kotiin jäänyt vanhempi pärjää mahdollisen eron tullen.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   12.9.26 17:20:16

Eipä tuo mitään lokkeilua ole. Hänen työnsä on kasvattaa sitä lasta kotona. Itselläni oli säästöjä ja työpaikka mihin palata, mikäli ukko olisi lähtenyt. Taidat olla kateellinen. Eikö itselläsi ole lainkaan miestä?

Lähettäjä: Lady D 
Päivämäärä:   12.9.26 17:22:46

Minä lokkeilen. Jos tästä joudun lähtemään, muutan takaisin kotiseudulle ja hommaan töitä. Osaan kyllä rajoittaa kulutustani. Juuri nyt nautin elämästä, enkä jaksa murehtia huomista. Viiden vuoden päästä ei kukaan tiedä miten maailma makaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.9.26 18:23:22

En ole minäkään meidän perheen taloudesta vastuussa. Jos tulisi ero niin raha olisi siinä pienimpiä murheita.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   12.9.26 18:41:20

Lisään vielä, että harva on siinä tilanteessa että eron tultua pystyy lunastamaan toisen ulos vaikkapa siitä omakotitalosta ja jatkamaan siinä asumista yhden ihmisen tuloilla.
Omassa tuttavapiirissä talot ja mökit on ostettu niin, että yhteenlasketut tulot riittävät. Omalla tavallaan jo tuo on toisen rahoilla elämistä...

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   12.9.26 19:12:15

Kuten M, mulle on sijoitettu (ja sijoitukset suojattu avioehdolla), mulle on henkivakuutus, meillä on keskinäinen testamentti, kaikki on tehty, jotta mun ja lasten tulevaisuus olisi turvattu sekä eron että kuoleman sattuessa.

Kaikki miehet eivät ole sikoja. Vaikka puolisoni meidät tällä erää elättääkin, ja hänen palkkansa on n. 10x omani, silloin kun olen töissä, ei hän halua, että olen tyhjän päällä missään tilanteessa. Paperit on tehty juristin kanssa kuntoon kaikkien tilanteiden varalta. Raha on vain rahaa, mutta sen käyttö ja sijoittaminen kannattaa suunnitella niin, että kaikilla on turvallinen olo olla yhdessä.

En ikinä olisi liitossa, missä kaikki rahat olisivat puolison, hän olisi ne avioehdolla väkisin suojannut itselleen, toinen olisi tyhjän päällä sekä erossa että silloin, jos toinen menehtyisi. Joka tällaiseen lähtee, on vain tyhmä ja sinisilmäinen. Ja puoliso jos tätä vaatii, on itsekäs mul**u.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 20:25:23

Vai, että lokkeilua. Kylläpä nyt kateus paistaa.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   12.9.26 21:14:50

"Voisit ihan yhtä hyvin arvostella myös niitä miehiä, jotka käyttävät valtaa sitomalla naisen rahalla itseensä ja sitten hylkäävät naisen ilman toimeentuloa. Mutta päätit arvostella naisia."

Koska nainen sen valinnan tekee jättäytyä elätiksi. Ei ainakaan Suomessa kukaan voi toista siihen pakottaa ja "sitoa rahalla itseensä".

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   12.9.26 21:17:52

"Muistattehan maksaa puoliksi myös ravintolassa :D"

Ei makseta puoliksi ravintolassa vaan vuoronperään. Sitäpaitsi puoliksi maksaminen ravintolassa on idioottimaista. Jos rahat pidetään täysin erillään silloin tietysti kumpikin maksaa omat syömisessä ja juomisensa. Ei tietenkään niin, että toinen syö 100 € edestä ja toinen 40 € edestä ja molemmat maksaa 70 € .

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 21:25:55

Kateellisuus näissä on takana. Mutta minä tottakai säästän ja sijoitan itselleni, en todellakaan ole mieheni varassa. Jos päättää naista vaihtaa niin se on sillä hyvä ja minulle jää kyllä hyvin asiat

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 21:26:01

Jos maksatte vuorotellen, niin silloinhan on se riski, että toinen maksaa enemmän.

Lähettäjä: vinkki 
Päivämäärä:   12.9.26 21:34:33

Ihan kivasti menee ja mukava heräillä aamuisin sitten kun huvittaa. Yleensä vietän päivän ratsastellen ja siitä sitten lounaalle kavereiden kanssa. Siivooja käy 2x kertaa viikossa, niin ei tarvitse siitäkään murehtia. Iltapäivästä lapset tulee kotiin ja sitten on heidän harrastusten kuskailut ym.
Itsellä on sen verran omaa omaisuutta, ettei tarvitse murehtia jos lusikat menee jakoon

Lähettäjä: lokit 
Päivämäärä:   12.9.26 22:12:54

"Asutteko te kaikki jossain lahkoalueella, jos tuollainen on yleistä? Itse en 45 elinvuoden aikana ole tavannut yhtään naista, jonka mies elättää."

Lestoilla tämä on normi. Eihän se synnytyskone jouda töissä käymään saati opiskelemaan, kun on ne 10 kersaa siinä.

Näyttää monelle olevan sietämätöntä, että lokkeilua ravistellaan :D

Olen jo kerran sanonut, etten mistään hinnasta voisi elää pelkällä miehen kukkarolla. 3. kertaa en edes pällilä.netissä sano samaa asiaa. Hankkikaa papukaija, jos tykkäätte toistosta.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   12.9.26 22:20:10

"Jos maksatte vuorotellen, niin silloinhan on se riski, että toinen maksaa enemmän."

Ei se niin tarkkaa ole, kun ei ole kummallakaan viimeiset pennoset menossa. Mutta en myöskään haluaisi että toinen aina maksaa minunkin syömiset yms, siinä tulisi olo että a) minua pidetään köyhänä joka ei pysty huolehtimaan itsestään ja/tai b) olen jotain palveluksia toiselle velkaa.

Lähettäjä: Napsu 
Päivämäärä:   12.9.26 22:32:33

Minä olen myös lokkeilija.
Sijoitan itsekin joka kuukausi, sekä olen elättänyt itseni ennen miestäkin. Jos lusikat menisi jakoon niin tottakai elintasoni laskisi, mutta kyllä minä siltikin pärjäisin.

Lähettäjä: Wup 
Päivämäärä:   12.9.26 23:00:44

Älähän sinä ap huolehdi, kyllä asiat on huolehdittu niin että voin huoletta lokkeilla menemään sen aikaa kun tätä kestää :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 23:01:05

"Näyttää monelle olevan sietämätöntä, että lokkeilua ravistellaan :D"

Edelleen, miten kotiäitiys tai -isyys on lokkeilua, jos se on pariskunnan yhteinen päätös, että toinen käy palkkatöissä ja toinen hoitaa lapset & kodin?

Paljastat vain oman asenteellisuutesi ja yksisilmäisyytesi. Kuvittelet vissiin olevasi kovinkin edistynyt, mutta tekstistäsi paistaa se, ettet arvosta kotitöihin laitettua panosta. Yksi tämän yhteiskunnan ongelmista on juuri se, että vain (mielellään mahdollisimman paljon) rahaa tuovaa työtä arvostetaan eikä vaikkapa sitä panosta, jonka lapsia, vanhuksia ja muita omaisia kotonaan hoitavat ihmiset tuovat yhteiskunnalle. Konkreettinen raha puhuu, millään muulla ei ole arvoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 23:10:25

Sitä paitsi, aloittajan maailmassa miehet ovat ilmeisesti onnettomia ressukoita, joilta naiset lypsävät ilman, että nämä raukat kykenevät asialle yhtään mitään. Aikamoinen mieskuva. Miten noin reppanat miehet edes pärjäisivät nykyisessä työelämässä niin pitkälle, että kykenisivät sillä huushollin ainoalla palkalla elättämään koko perheen? :D

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   12.9.26 23:24:40

En mä osais sanoa asunnon kuluja kun mies maksaa ne. Se ei tarkoita, ettenkö osallistuis yhteisiin asioihin rahallisesti tai ettenkö tekis töitä tai omistas mitään.

Mä pärjään oikein hyvin, vaikka ero tulis. Vuokralainen pois kämpästä ja ite siihen asuntoon takas. Mikään ei oikeestaan muuttuis, kämppä ois vaan pienempi. Asunnosta ei oo enää velkaa, joten pelkkä vastike ois kuluna.

Lähettäjä: Minna 
Päivämäärä:   13.9.26 05:26:30

No jos puoliso kuolee niin saan vakuutuksesta 200 000e. Lapset perii miehen ja lisäksi itsellä on 3 sijoiyusasuntoa ja tulot noin 7000e kk.

Lähettäjä: Hanna 
Päivämäärä:   13.9.26 06:37:14

Olispa ihanaa jos elämääni tulisi mies ja saisin alkaa itselleni. Irtisanoutuisin heti töistä ja hoitelisin kotia :) Lempi eläimeni voisi kissan jälkeen olla lokki

Lähettäjä: vau 
Päivämäärä:   13.9.26 09:42:58

Olen iloinen näiden naisten puolesta, jotka ovat järjestäneet taloudellisen tilanteensa kunnolla. Onnittelut!

Itse olen tyytyväinen siihen, että nykyinen miesystävä ostaa meidän yhdessä syömät ruuat. En ole tottunut siihen että mies maksaisi yhtään mitään ikinä, joten tämä on kivaa vaihtelua. Joka kerta hämmästyn yhtä paljon kun hän tuo uuden kahvipaketin tms tavaran, eksä ei ikinä vaivautunut.

Lähettäjä: Elina 
Päivämäärä:   13.9.26 10:01:27

Olen käynyt aina töissä, mutta lasten isän tulot suunnilleen puolet korkeammat kuin minulla. Kun erosimme, muutin vuokralle. Jostain syystä nyt rahallinen tilanteeni on paljon parempi kuin ennen.

Asuin lasten isän omistamassa talossa, josta maksoin tonttivuokraa. Lasten isä maksoi muut asumiseen liittyvät kulut. Minä maksoin lasten vakuutukset, vaatteet, ruuat aika pitkälle ja oman autoni kulut.

Eron myötä ruokakulut on pienentyneet, koska lapset on täällä vain joka toinen viikko ja he eivät syö niin paljon mitä ex-mieheni söi.

Nyt lasten isä joutuu ihan oikeasti ostamaan myös lapsille vaikka kenkiä, ruokaa, uusia vaatteita, särkylääkettä, laastareita yms. Ennen kaikki lääkkeet ym. kustansin aina minä.

Meillä on toisen lapsen kanssa yhteinen (ja kallis) hevosharrastus. Lapsen isä maksaa toisen lapsen harrastuksen.

Nyt mulla on aikaa ja rahaa harrastaa paremmin itse.

Asuminen uudessa asunnossa vuokralla on paljon halvempaa (sähkö ym.) mitä isossa omakotitalossa.

Ehkä jonkun ulkopuolisen nähden olen ollut se lokki, joka oli lasten kanssa kolme vuotta putkeen kotiäitinä ja asui miehen omistamassa talossa. Mutta meillä oli yhteinen sopimus, että lapsia ei laiteta yksivuotiaana päiväkotiin. Kun olin kotihoidontuella mies osti kaikki ruuat ja maksoi asumisen. Vastavuoroisesti kun mies oli puoli vuotta hoitovapaalla niin hän rahoitti sen ajan säästöillään ja minä sain keskittyä käymään töissä.

Meillä lapset on jo sen verran isoja, että perivät sitten joskus aikanaan isältään talon ja muun omaisuuden. En minä niitä ex-mieheni rahoja kaipaa. Nyt elämä on helpompaa ja rauhallisempaa.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   13.9.26 10:22:34

"Olen iloinen näiden naisten puolesta, jotka ovat järjestäneet taloudellisen tilanteensa kunnolla. Onnittelut!"

Mites se eläke, jota ei ole kertynyt ja mies vaihtaa viisi-kuusikymppisenä nuorempaan?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 10:28:26

Ähä ähä, onko aloittaja kateellinen?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.9.26 10:45:06

Mä loikoilen divaanilla tai lakanoissa :)

Lähettäjä: vau 
Päivämäärä:   13.9.26 11:00:47

"Olen iloinen näiden naisten puolesta, jotka ovat järjestäneet taloudellisen tilanteensa kunnolla. Onnittelut!"

Mites se eläke, jota ei ole kertynyt ja mies vaihtaa viisi-kuusikymppisenä nuorempaan?

Niin siis tuossahan on mainittu avioehdolla suojatut rahastot. Ei niihin eläkkeisiin voi muutenkaan luottaa, ellei ole itse aloittanut eläkesäästämistä ajoissa. Itselläkin sairaushistorian takia niin pieni eläkekertymä ettei sillä selviä elossa, onneksi olen malttanut laittaa parikymppiä sivuun joka kuussa niin on sitten jotakin. Eläkkeet voi siis sössiä ihan ilman miestäkin.

Eri asia on sitten nämä tradwife hörhöt mitkä suostuva kotiorjiksi ilman että ovat tehneet kunnollisia sopimuksia omista taloudellisista eduistaan. Asiathan pitäisi järjestää niin, että jos mies häipyy niin avioerossa saa niin tuntuvan määrän rahaa että sillä saa järjestettyä loppuelämänsä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.9.26 11:03:52

"
"Olen iloinen näiden naisten puolesta, jotka ovat järjestäneet taloudellisen tilanteensa kunnolla. Onnittelut!"

Mites se eläke, jota ei ole kertynyt ja mies vaihtaa viisi-kuusikymppisenä nuorempaan?"

Miksi teitä huolettaa meidän toimeentulo niin kovasti? :) Senkin jälkeen, että syvä halveksunta (vai kateus) paistaa kilometrin päähän "loisimisesta".

Lähettäjä: Möö 
Päivämäärä:   13.9.26 11:25:43

Tuohan ei kuulu aloittajalle kakkakikkareen vertaa.

Minä olen aina pitänyt itseäni omillaan pärjäävänä, mutta olen nyt jumissa suhteessa narsistin kanssa. Siitäkin huolimatta, että olen opiskellut koko elämäni, käynyt 15-vuotiaasta palkkatyössä ja tehnyt aina useampaa työtä.

Vielä muutama vuosi ja pääsen hänestä eroon. Ja nimenomaan taloudellisista seikoista johtuen, vaikka hän ei suoranaisesti mitään minulle maksakaan.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   13.9.26 11:34:20

Aiheeseen liittyy kaksi eri näkökulmaa, joita ei pitäisi sekoittaa toisiinsa.

1. Taloudellinen turvallisuus: jokaisella pitäisi olla taloudellinen mahdollisuus poistua parisuhteesta halutessaan. On todella ajattelematonta ja lyhytnäköistä rakkauden huumassa maalata itsensä nurkkaan taloudellisesti. Jo tilapäinen kotivanhemmuus voi lopulta sulkea ovet työmarkkinoilla ammatista riippuen. Puolison rahoilla eläminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita taloudellista riippuvuutta vaan kuten täällä on eriteltykin: rahaa ja muuta varallisuutta voi olla siirrettynä toisen nimiin siinä määrin, että toimeentulo on turvattu, tapahtuipa mitä vaan. Tällöin taloudellinen tilanne on paljon turvatumpi kuin tavallisella työssäkäyvällä, koska et ole riippuvainen osaamisesi kysynnästä, et edes omasta terveydestä. On pelkästään järkevää sallia huomattavan varakkaan puolison turvata oma tulevaisuus ja sen jälkeen voi käyttää aikaansa hyödyksi paljon vapaammin omien arvojen mukaan. Varallisuushan ei estä työskentelemästä ja tienaamasta myös itse halutessaan.

2. Henkilökohtainen ylpeys: Osalla vain omien varojen käyttö omaan elämiseen on keino itsenäisyyden ja oman arvon määrittelyyn, ihan kuten jollain toisella se voi olla fyysinen suorituskyky, älyllinen suorituskyky, sosiaalinen lahjakkuus tai joku muu... On hyvä tuntea ylpeyttä omasta toiminnastaan omien arvojen mukaisesti, mutta on täysin aiheetonta polkea muita siksi, että heidän arvonsa ja siten valintansa on erilaisia. Jos huippu-urheilija haukkuu sohvaperunoita, se kertoo lähinnä todella kapeasta katsantokannasta: sohvaperuna kun voi olla super älykäskin ja siksi hänen työn luonne on paikallaan olo vaativa, jolloin fyysistä suorituskykyä ei voi kovin kummoisesti rakentua vuorokauden rajallisilla tunneilla. Ja ihan vastaavasti toisinpäin, huippuälykön on ihan turha haukkua ammattiurheilijoita, moni laji vaatii älyä ja aina on fiksuinta menestyä omien vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden kautta, joillakin vahvuus on kehon käytössä, miksi näperrellä jonkun tylsän asian parissa, jos voi menestyä itselleen mielenkiintoisen toiminnan kautta.

Isossa osassa parisuhteita molemmat hyötyy toistensa varallisuudesta, ihan jo koska samaan talouteen ei tarvita kaikkea kahtena kappaleena ja koska kahden ihmisen maksukyky auttaa pääsemään nopeammin omistusasuntoon ja nopeammin velattomuuteen jne. Näin moni työssäkäyvä rakentaa arkensa ihan yhtä ongelmallisesti toisen ihmisen varaan, kuin kotiin lasten kanssa jäävä. Vaikka olisi omat tulot ja omat rahat, ei pidä heittäytyä sokeaksi sille, millaisia vaikutuksia henkilökohtaiseen kokonaisuuteen on kumppanin tuloilla ja kumppanin varoilla. Ero tai puolison kuolema on ihan riittävän iso kriisi ilman, että ylitsepääsemättömät taloudelliset kysymykset kuormittaa lisäksi. Yhteiset resurssit voidaan hyödyntää kokonastaloudellisesti järkevästi ilman, että kumpikaan on pulassa eron tai kuoleman lopulta päättäessä suhteen.

"No jos puoliso kuolee niin saan vakuutuksesta 200 000e"
-Saat olla jo aika vanha tai sairas puolison kuollessa, että tuo raha riittää mihinkään. Keskituloisella tulorakenteella tuo vastaa vain 5-6v elämistä.

Lähettäjä: vau 
Päivämäärä:   13.9.26 11:38:02

"No jos puoliso kuolee niin saan vakuutuksesta 200 000e"
-Saat olla jo aika vanha tai sairas puolison kuollessa, että tuo raha riittää mihinkään. Keskituloisella tulorakenteella tuo vastaa vain 5-6v elämistä.

Siis toihan on lottovoittoon verrattavissa oleva rahasumma. Mun vuositulot on parhaimmillaankin olleet 25 000e, joten tuosta riittäisi murto-osa elämisen kuluihin useaksi vuodeksi ja loput voisi sijoittaa tuottamaan lisää rahaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.9.26 11:47:24

Näyttää okevan monelle sietämätöntä, että jotkut pystyvät elämään elämää, josta esim. aloittaja vain kateellisena haaveilee :DD

Lähettäjä: Minna 
Päivämäärä:   13.9.26 12:03:38


"" No jos puoliso kuolee niin saan vakuutuksesta 200 000e"
-Saat olla jo aika vanha tai sairas puolison kuollessa, että tuo raha riittää mihinkään. Keskituloisella tulorakenteella tuo vastaa vain 5-6v elämistä."

No edelleen mulla on ne 3 asuntoa ja 7000e kk tulot. Eläkekertymäkin näyttää oikein hyvältä. Kyllä 200 000e aika pitkälle riittää kun asunto, autot yms. on jo maksettu. Ja jos olen tosi sairas niin tuskin 5 vuotta pidempään edes elän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 12:20:37

Lokkeja on ne jotka elää sosiaalituella, jotka hankkii lapsia vaikka eivät pysty niitä elättämään.
Puolisonsa kanssa yhteisessä taloudessa ei ole lokki vaikka ei kävisi palkkatyössä.
Ongelma yhteiskunnassa on se, että lastenteolla voi elättää itsensä leveämmin kuin työllä ja ihan veronmaksajien kustannuksella.
Tukia nostavat pitäisi steriloida parin pennun jälkeen ellei omaa yritteliäisyyttä ala löytyä, tai lähettää lapsineen sinne mistä ovat tulleetkin.

Sinäkin aloittaja olet kateellinen kyylä, käytä energiasi muuhun ja lopeta toisten kadehtiminen.
Kaikille avioliitto ei tarkoita jatkuvaa varautumista eroon vaan nämä varautumiset on jo hoidettu eikä niitä arjessa tarvitse pohtia. Miksi elää kuin yksinäinen köyhä vain periaatteesta? Yhteinen perhe ja yhteinen elämä, toisistaan huolehtiminen jne saattaa osoittautua asioiksi jotka pitää perheen koossa. Meillä homma toimii molemmin päin ja kumpikin tekee parhaansa.

Lähettäjä: Eo 
Päivämäärä:   13.9.26 12:38:36

M

Paljon sun kumppani tienaa? Luultavasti hitokseen paljon. Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun verotuksen takia en alkais mun 120 000€ vuosituloista yksin perhettä elättämään.

Lähettäjä: Sade 
Päivämäärä:   13.9.26 13:26:57

Jaa mitähän tuo ukko tekis jos mä kuolisin? Eiköhän se toimeen tulis kuitenkin. Nyt ainakin olen ulkoistanut sille sähkösopimusten yms tekemisen ja siivota se osaa. Pakkokin, kun itse oon niin vähä kotona. Ruuanlaitto on vähän niin ja näin, mutta ei oo vielä nälkään kuollut. Eli osaa asioita hoitaa ja ei jäisi puille paljaille rahojenkaan puolesta, ei vaikka ero tulis. Ja hoitaa kyllä meidän alaikäisen lapsen. Täs nyt vastasin miehen puolesta, mutta en häntä kyllä lokkina pidä

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   13.9.26 13:41:08

Minna: joo, mun huolimattomuutta, katsoin väärin, että asunnot ja tulot oli menossa lapsille, leskelle tulossa vain vakuutusrahat.

"Siis toihan on lottovoittoon verrattavissa oleva rahasumma. Mun vuositulot on parhaimmillaankin olleet 25 000e, joten tuosta riittäisi murto-osa elämisen kuluihin useaksi vuodeksi ja loput voisi sijoittaa tuottamaan lisää rahaa."

-Ei tuo summa vielä palkansaajan vuosituloihin verrattavia vuosituottoja tahkoa vuodesta toiseen ja huomaa, että mitään tukia ei oikein heru pääomaa syödessä. Rikkaan puolison tuloilla elämään tottuneet harvoin hyppää supersäästäväiseen kulutusmoodiin ongelmitta ja elinkustannusten yleensä noustessa ajan mittaan tuo on hyvin rajallinen rahasumma ns. loppuiäksi.

Lähettäjä: Wxf 
Päivämäärä:   13.9.26 14:26:33

Tosiaan noita onnettomia kohtaloita olen nähnyt niin paljon, etten itse koskaan uskaltaisi jättäytyä työttömäksi miehen armoille. Tärkein syy sille ovat tietenkin k.sipäät, jotka hyväksikäyttävät naista ml. väkivalta, näitä on noin 60% miehistä. Ja pettäjät jne.
Mutta toinen on se, että vaikka mies tienaisikin kivasti nyt, voi työpaikka tai firma lähteä alta milloin tahansa. Siinä sitten ollaan molemmat työttömiä ja isot velat yleensä niskassa, kun asuntolaina on mitoitettu ison palkan mukaan.
Sitten on myös kuolema/vakava loukkaantuminen. Jollain 200 000 eurolla ei pitkään elä. Eikä siitä ole iloa, että lapset perivät isän; ne ovat lasten rahoja, ei leski niitä saa käyttää.

Lähettäjä: Loikoilija 
Päivämäärä:   13.9.26 14:50:25

Käykö kateeksi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 14:59:28

Mites se eläke, jota ei ole kertynyt ja mies vaihtaa viisi-kuusikymppisenä nuorempaan?

No sitä varten on rahastot ja vapaaehtoiset eläkevakuutukset. Ei vaihda nuorempaan koska minä tiedän neljännesvuosisadan kokemuksella miten tässä hommat pyörii ja on sanonut itsekin ettei jaksaisi ruveta enää uudelta ihmiseltä kyselemään mitä mieltä se on mistäkin, ruveta sille asioita opettamaan ja rautalangasta vääntämään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 15:14:23

Lokkeja on ne jotka elää sosiaalituella, jotka hankkii lapsia vaikka eivät pysty niitä elättämään.
Puolisonsa kanssa yhteisessä taloudessa ei ole lokki vaikka ei kävisi palkkatyössä.

Ensimmäiseltä kotihoidontuki pois ja jälkimmäiselle kotihoidontuki tuplana

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   13.9.26 15:47:13

"että vaikka mies tienaisikin kivasti nyt, voi työpaikka tai firma lähteä alta milloin tahansa"

-Tämäpä juurikin. Isot tulot on aina riippuvaisia tulonlähteen säilymisestä. Jos leveää elämää eletään pelkän palkkatulon, ei riittävän varallisuuden, turvin niin aika riskillä mennään, eteenkin sellaisen osapuolen kohdalla, joka vaan luottaa, että kumppani saa työpaikkansa pidettyä tietämättä yhtään missä mennään. Yhtälailla työssäkäyvillä pariskunnilla on tärkeä hahmottaa mitä yhteiselle taloudelle tapahtuu, jos työt loppuu. Osallahan korttitalo kaatuu jo toisen osapuolen työttömyyteen, vaikka on kaksi työssäkäyvää. Työnantajiin voi yleensä luottaa paljon vähemmän kuin omaan puolison valintaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 16:19:08


Olen tukenut puolisoni uraa parikymppisestä asti ja hoitanut yhteiset lapset niin että ne ei ole hänen töitä haitanneet. Minulla on kyllä ammatti ja työpaikka ainakin toistaiseksi myös, mutta puoliso on paljon kovatuloisempi.

Olemme parhaat ystävät ja kummankin elämä olisi vaikeampaa ilman toista.
Minkähän ihmeen takia kumpikaan haluaisi erota tai ottaa uuden kumppanin? Eikä silti jäätäisi puille paljaille. Varmaan joku kiinteistöistä jouduttaisiin myymään ellei päästäisi sopuun kuka mitäkin pitää. Mutta miksi ihmeessä joku olettaa että juuri ne, jotka on alusta asti panostaneet yhteiseen hyvään, jotenkin yhtäkkiä eroaisi ja sotkisi asiansa?
Eiköhän se ole todennäköisempää että nämä puolittajat eroaa moneenkin kertaan ja hassaa eroihin lopulta aika isot rahat.
Meille on todennäköisempää että menee työt tai terveys kuin avioliitto. Jos työt menee molemmilta niin ehkä pitää myydä jotain ellei uutta tulonlähdettä löydy, jos menee terveys niin on isompiakin huolia kuin elintason säilyminen. Näinhän voisi käydä vaikka kuinka olisi pidetty rahat ja omaisuudet erillään. Niin en nyt tiedä miten voi kellään olla huolta siitä että hyödyn puolisostani, hän kaiketi osaa itse valita mihin rahansa laittaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.9.26 19:56:05

Lähettäjätässä ja nyt

Päivämäärä12.9.26 13:16:41

lokit, miksi murehdit muiden asioita? Suomessa ei kuole nälkään, vaikka eroaisi minkälaisesta liitosta tahansa. Sosiaaliturva on sillä tasolla ettei tule ongelmia.

^Tämä! Vuokra, vesi, sähkö, kotivakuutus, silmälasit ja lääke- sekä sairaala/poliklinikkamaksut maksetaan - sekä 600e tt-tuen perusosa eli käyttörahaa. Joka kuukausi!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 20:10:57

Meillä lapset on jo sen verran isoja, että perivät sitten joskus aikanaan isältään talon ja muun omaisuuden.

^Jos ex-miehesi menee naimisiin, perii vaimo puolet omaisuudesta jos avioehtoa ei ole.

Lähettäjä: Eo 
Päivämäärä:   13.9.26 21:48:22

” ^Jos ex-miehesi menee naimisiin, perii vaimo puolet omaisuudesta jos avioehtoa ei ole.”

Jos perillisiä on, puoliso ei peri ilman testamenttia. Toki jos puoliso on persaukinen, niin sitten tasinkoa osituksessa maksetaan ja sillä tavalla se omaisuus hänelle päätyy.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   13.9.26 21:58:39

LähettäjäEo
Päivämäärä13.9.26 12:38:36

M

Paljon sun kumppani tienaa? Luultavasti hitokseen paljon. - -

Ei tienaa edes noin paljoa kuin sinä. Itse pistän pottiin tällä hetkellä vain kotihoidontuen kuntalisineen, siitä ei montaa sataa tule. Vaikka mies maksaakin kaiken, ei meillä oo mitään mielettömiä kulueriä, kuten kalliita harrastuksia, monta autoa tai toistuvia ulkomaanmatkoja. Itse olen aika ”low maintenance”, vaikka välillä haluankin kynnet laittaa tai jotain muuta :) Kirppistelen lapsille vaatteita, mutta on varaa ostaa uutenakin, jos ei sesonkiin tarvittavaa löydy. Käydään ulkona syömässä melko usein, lounasta tai illallista, eikä juuri katsota ruokakaupassa mitä ostetaan.

Ihan yleinen luulo on, että pitää olla jotkut 200k+ tulot, että mies tai miksei nainenkin voisi elättää perheensä. Enemmän väliä on sillä, miten perheen rahat käytetään. Ei näillä tuloilla maksettaisi kilpaurheilua kolmelle lapselle, hevosharrastusta äidille ja puolivuosittaista etelänlomaa. Meillä on muut harrastukset ja lomailemme ulkomailla harvemmin.

LähettäjäWxf
Päivämäärä13.9.26 14:26:33

- -
Sitten on myös kuolema/vakava loukkaantuminen. Jollain 200 000 eurolla ei pitkään elä. Eikä siitä ole iloa, että lapset perivät isän; ne ovat lasten rahoja, ei leski niitä saa käyttää.

Leski on elatusvelvollinen, ja jos alaikäisillä lapsilla on varallisuutta, sitä saa käyttää välttämättömiin lasten menoihin. Alaikäinen lapsihan ei itse voi hallita perintöään, tässä tapauksessa hänelle hankitaan perheen ulkopuolinen edunvalvoja valvomaan perinnön käyttöä vain lapsen itsensä eduksi (esim. harrastusmaksut, ajokortin hankinta).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.26 22:39:07

Mun puolesta mies saa synnyttää ja hoitaa lapset jos ei kykene maksamaan kaikkia kodin kuluja sen aikaa että ovat koulu- tai päiväkotikäisiä.

Lähettäjä: Wcch 
Päivämäärä:   13.9.26 23:17:17

Näitäkin on nähty, että kun nainen on ensin tehnyt kaiken kotona, kaiken lasten edestä ja vielä ideoinut ja auttanut miehen firman perustamisessa, mies jättää kuin nallin kalliolle. Tokihan vielä muutama kuukausi aiemmin, niin kuin joku yllä kuvaili, oltiin muka niin parhaita kavereita ja sielunkumppaneita, eikä mies koskaan jättäisi. Kyllä muuten ketuttaisi.
Joten siksi olen aina ollut sitä mieltä, että naisella pitää olla omat rahat ja elämä. Kyllähän tuo minunkin mieheni tienaa paljon ja elättäisi, mutta ei kiitos.

Lähettäjä: Tätix 
Päivämäärä:   13.9.26 23:57:09

Jos eroaisimme, saisin puolet omaisuudesta. Jos mies kuolee perin kaiken yksin. En ole huolissani pärjäämisestäni taloudellisessa mielessä.

En kylläkään loikoile vaan olen tosi ahkera. Olen aikoinaan tehnyt uraa ja ollut hyväpalkkainen. Meidän elämään nyt sopii se, etten käy muualla töissä.

Lähettäjä: Tiistai 
Päivämäärä:   14.9.26 08:48:44

Minä taas tiedän paljon miehiä, jotka tienaavat tuplasti vaimoon nähden, eivätkä maksa pennin latia. Kaikki jaetaan kristillisesti tasan tai vähän ehkä vaimo enemmän. Siinä sitä tasa-arvoa äärimmilleen venytettynä.