Lähettäjä: Sinkku 
Päivämäärä:   12.9.26 00:37:53

Oon tehnyt tässä elämässä niin paljon ollakseni paras versio itsestäni. Mulla on kaks korkeakoulututkintoa, omistusasunto ja auto. Harrastan aktiivisesti liikuntaa ja kilpailen omassa lajissani. Elän terveellisesti, huolehdin itsestäni, ulkoilen paljon, en käytä päihteitä. Mulla on kiva perhe ja ystäviä.

Oon etsinyt parisuhdetta yli vuoden ja miestarjonta ei ole kummoista näin +30v iässä. On kaikenlaista uusperhe viritelmää tarjolla, elintavat näkyy tai se että mies on oikeasti vaan tyytynyt siihen perus duunarin arkeen kaupunkilähiön vuokrakämpässä.

Haluaisin löytää parisuhteen, mutta se alkaa vaikuttamaan mahdottomalta. Haluaisin myös lapsia ja eniten raastaa ajatus siitä että lapset jäisi saamatta. Ehkä alan joskus sitten vaikka sijaisvanhemmaksi. Oon miettinyt sellasta uudelleen suuntautumisen aikaa että toteaisin vaan että elän elämäni yksin ja katkeroidun rauhassa.

Lähettäjä: Ninni 
Päivämäärä:   12.9.26 01:12:32

Tarviiko sitä kuitenkaan katkeroitua vaikka yksin eläisi? Siitäkin olisi kyllä mahdollista oppia pitämään ja nähdä sen hyvät puolet. Toki tuo sijaisvanhemmuuskin on mahdollisuus tai hankkia lapsi yksin, sekin nykyaikana vaihtoehto. Kyllä niillä parisuhteessakin olevilla voi vaikka puoliso menehtyä ja tulla eroja.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   12.9.26 01:19:40

Ilmeisesti haluat korkeakoulutetun miehen, kun perusduunari ei käy, vaan ne kaikki asuu pienessä kerrostaloasunnossa ja juo kaljaa, kun duuneiltaan kerkiää.

Kai sä tiedät, että esim. putkarit ja sähkärit voi tienata isoja summia verrattuna moneen korkeakoulualaan?? Mutta eihän se riitä, kun ei ole sitä koulua käytynä.

Sinuna muuttaisin asennettasi. Jos ei sitä hyvää miestä ole löytynyt sieltä omalta "korkeudelta" tulepa alaspäin, tutustu elämään ja tapaa se kiva duunarimies.

Tai sitten ei, sekin on ihan vaihtoehto.

Lähettäjä: Heppihoitsu 
Päivämäärä:   12.9.26 01:25:09

Omistusasunto ja auto :D sinun ikäisilläsi sellaiset tuppaavat olemaan, jopa meillä tallimestareilla.

Tiedän, että tämä on hupsu idea, mutta kelpaisiko pelkkä maisteri? Heitä olisi markkinoilla pilvin pimein ja osaavat kouluttautua eteenpäin.

Lähettäjä: Sinkku 
Päivämäärä:   12.9.26 01:40:38

Joo on aika tavallista että tässä iässä on se omistusasunto ja auto. Mutta kun jatkuvasti päätyy treffeille niiden miesten kanssa jolla ei ole.

Raha tai koulutus ei ole mikään itseisarvo, vaan se mielestäni kertoo ihmisestä jotain että on +30 vuotiaana siinä tilanteessa ettei ole mitään omaisuutta tai koulutusta. Edellinen deittini oli portsari, sitä ennen tapailin hetken myyjää. Molemmilla tasan peruskoulu käytynä. Eikä nämäkään nyt siihen koulutukseen kariutuneet.

En oikeen tiedä mistä kriteereistä karsisin. En todellakaan ole kranttu. Ihan sellanen perus kiva mies jolla on vakkari duuni, harrastuksia, puhuu ja pussaa riittäisi. Ei tarvii olla mikään pumpattu heebo, en tarvitse elättäjää.

Lähettäjä: Heppihoitsu 
Päivämäärä:   12.9.26 01:43:41

Katsasta maalaistarjonta myös. Ja yleistän nyt rajusti, mutta yleensä elättävät itsensä, on autot ja asunnot sun muut. Ja joo, useimmiten eivät lähde avajaisiin tai oopperaan ellei se ole sinulle maailman tärkein juttu, mutta käy niissä kavereiden kanssa.

Lähettäjä: Ninni 
Päivämäärä:   12.9.26 01:50:00

No nyt en ymmärrä miksi jokin oletusarvo olisi omistusasunto tai auto? Ei kaikki sellaista välttämättä halua ja silti saattaa olla koulunsa käynyt ja rahaa tililtä löytyä enemmänkin.

Lähettäjä: been there 
Päivämäärä:   12.9.26 02:02:10

Hae ulkomailta, tarjonta on paljon parempaa.

Jos saat hyvin miehiä, alle kolmikymppisissä on enemmän sinkkuja. Tuon rajapyykin jälkeen hyvät tuppaavat olemaan varattuja, ja toiseen kierrokseen on aikaa...

Sovelluksia käyttäessä raakkaa armotta pois kouluttamattomat, väärän ikäiset, ja sellaiset, joiden ulkonäöstä et pidä, tai joiden viestittelyssä jokin tökkii.

Panosta omaan ulkonäköösi.

Lähettäjä: Wxf 
Päivämäärä:   12.9.26 02:20:04

Missäs ulkomailla tarjonta on parempaa? Kokemuksesta; unohda ainakin Brittein saaret ja Etelä-Eurooppa. Itä-Euroopasta itään ovat sovinisteja Tyynellemerelle asti.

Lähettäjä: !! 
Päivämäärä:   12.9.26 03:23:08

Miksi niitä lapsia pitäisi saada? Eikö maailman kahdeksan miljardia ihmistä riitä?
Onko naisilla geeneissä todella sellainen vietti, että pakko lisääntyä?
Lapsistasi tuskin edes tulisi sellaisia mitä itse toivoisit. Tod.näköisesti huoneeseen sulkeutunut nörttl tai huumehörhö joka kiristäisi sinulta rahaa.
Eikö vaihtoehtona voisi olla keskittää tämä ainoa elämäsi itseesi?

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   12.9.26 09:03:33

Kyllä minäkin olin valmis luovuttamaan. Mulla oli ollut aina enemmän tai vähemmän huonoja parisuhteita ja ajattelin jo, että ei mulle taideta suoda onnea. Töiden kautta löytyi kuitenkin aivan ihana ihminen, kuin sielunkumppani! Olen itse korkeakoulutettu, mutta miehellä ei ole lukion jälkeen mitään koulutusta. Aiemmin olen ollut tosi tarkka siitä, että miehellä pitää olla korkeakoulututkinto. Nyt tuommoinen ajattelu tuntuu tosi tyhmältä, sillä ihminen saattaa silti olla älykäs ja sivistynyt, vaikka ei olisikaan kouluttautunut.

Mitä lapsiasiaan tulee, kannattaa miettiä vakavasti myös itsellistä äitiyttä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.9.26 09:57:59

Miksi "päädyt" treffeille duunaareiden kanssa jos kuitenkin haluat korkeasti koulutetun kumppanin?

Sanot, että perusjamppa kelpaa, mutta samalla päivittelet kun miehillä ei ole kunnianhimoa ja ovat tyytyneet vähään.

Ala etsiä sitä mitä oikeasti haluat äläkä jää jumiin niihin muihin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 10:05:59

"Onko naisilla geeneissä todella sellainen vietti, että pakko lisääntyä?
Lapsistasi tuskin edes tulisi sellaisia mitä itse toivoisit. Tod.näköisesti huoneeseen sulkeutunut nörttl tai huumehörhö joka kiristäisi sinulta rahaa."

No ei nyt kovin todennäköisesti :D

Mutta minäkin kannustan harkitsemaan itsellistä äitiyttä, jos kerran talous ja tukiverkostot ovat kunnossa. Tosin ei sijaisvanhemmuuskaan huono vaihtoehto ole.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   12.9.26 11:10:15

"Oon etsinyt parisuhdetta yli vuoden ja miestarjonta ei ole kummoista näin +30v iässä"

-Miten on mahdollista, että lapsista haaveileva aloittaa lisääntymiskumppanin etsimisen vasta kun biologisesti otollisin aika lisääntymiseen on ohitettu? Kyse ei koulutetun länsimaalaisen kohdalla voi olla tietämättömyys. Kun parisuhteen muodostaminen ei vaikuta kiinnostaneen siinä kohtaa, kun se iän puolesta on enemmistölle kaikkein luontevinta, niin kieltämättä sopivan puolison löytäminen tuossa iässä oman elämän täydellisesti suorittaaksesi myös tuon rastin osalta voi osoittautua vaikeaksi ihan jo maailmankatsomuksen kannalta. Vaikka samoin ajattelevia miehiäkin toki on, ne usein haluaa sitten itseään nuoremman puolison lisääntymistarkoituksiin. Ehkä hieman ajattelemaasi korkeampi ikähaarukka voisi tuoda samanmielisiä tuloksia, joiden näkökulmasta olet vielä iän puolesta tilaisuus tehdä lapset, joita aiemmin ei ole huomattu kaivata. Myös lapsen hankkimista yksin kannattaa vakavasti harkita, ettei viimeiset hedelmälliset vuodet hurahda ohi kumppanitarjontaa kauhistellessa.

Katkeroituminen kuulostaa oudolta valinnalta, kun syy siihen olisi asia, joka selvästikään ei ole ollut prioriteettilistallasi kovin korkealla. Täydellisen kumppanin voi toki löytää missä iässä vaan, mutta se on pitkälti kiinni sattumasta, sen varaan ei voi elämäänsä laskea. Lisääntymisen kannalta naiset joutuu priorisoimaan sen toisen vanhemman löytämistä valitettavan varhain, jos haluaa varmistaa lasten saamisen. Osahan päätyykin valitsemaan ensisijaisesti hyvän isän lapsilleen ja jatkaa jonkin suuremman rakkauden etsimistä sitten lasten vartuttua, mutta näitä toisen kierroksen potentiaalisia isäehdokkaita vapautuu yleensä vasta 45v paikkeilla.

Päädyitpä mihin tahansa ratkaisuun, niin onnea matkaan ja muista, että onnellisuus on kiinni enemmän siitä, miten valitset asiaa tarkastella, kuin siitä mikä lopputulos sattui olemaan kohdallasi realistisin ratkaisu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 11:22:53

En kyllä suosittele noilla spekseillä itsellistä äitiyttä. Aloittaja on täydellisyyteen pyrkivä suorittaja. Lapsen ei kuulu joutua kenenkään näyttöprojektiksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 11:25:12

Minäkin ehdotan itsellistä äitiyttä. Isona plussana on se, ettei tarvitse tapella huoltajuudesta ja tapaamisista katkeran alkkiksen kanssa eron jälkeen.

Lähettäjä: jjj 
Päivämäärä:   12.9.26 13:17:45

Helppo se on täältä parisuhteesta huudella, mutta tosiaan kuulostaa vähän siltä että olet itse itsesi esteenä.

Joko etsit sitä puolisoa väärästä paikasta ja päädyt treffeille sellaisten kanssa, jotka ei kelpaa. Tästä herää kysymys, miksi etsit seuraa sieltä?

Ja koska kriteerit on selkeästi urapainotteiset, niin suosittelen ulkomaita tai sitten maksat etelä-suomessa jollekin treffien järjestäjälle, että etsii sulle näillä spekseillä miehen.

Toki myös kuulostaa siltä ettei miehen löytäminen tee susta onnellista.

Lähettäjä: Sinkku 
Päivämäärä:   12.9.26 19:01:57

Olin pitkässä suhteessa, kun alettiin suunnittelemaan lapsia niin miehestä paljastui sellaisia puolia että hyvä etten ehtinyt raskautua.
Oon ollut 3 vuotta sinkku. Tapaillut ihmisiä ja nyt noin vuoden verran tietoisemmin etsinyt suhdetta sillä se biologinen kello tosiaan tikittää.

Ajattelen olevani ihan avoin suhteelle kaikenlaisten ihmisten kanssa ja varmaan siksi oonkin päätynyt treffeille kaikenlaisten ihmisten kanssa. En ekana kysy urapolkua, koulutusta tai varallisuutta. Nämä sitten tullut myöhemmin esille.

Mun mielestä "perusjamppa" voi ihan yhtälailla olla kunnianhimoinen. Tai jos nyt kunnianhimoksi sanotaan sitä että on palkkatöissä ja on rahoillaan tehnyt muutakin kun juonut ja pelannut ne.

Miksi puolison etsinnässä pitäisi jotenkin tyytyä johonkin tai ansaita joku? Jos mulle on tärkeää liikunnallinen elämäntapa, niin miksi ottaisin puolisoksi sohvaperunan. Tai jos oon asunut monessa paikassa ja matkustellut niin vaikea ajatella että löytyisi pidemmän päälle yhteistä näkemystä ihmisen kanssa joka on ikänsä asunut jossain lapuan peräkylillä. Ja hei se sohvaperuna ja lapualainen voi olla jollekkin se oikea mätsi, mutta vaikea ajatella että meillä olis hirveesti yhteistä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.9.26 19:04:35

"Ajattelen olevani ihan avoin suhteelle kaikenlaisten ihmisten kanssa ja varmaan siksi oonkin päätynyt treffeille kaikenlaisten ihmisten kanssa."

"Miksi puolison etsinnässä pitäisi jotenkin tyytyä johonkin tai ansaita joku? Jos mulle on tärkeää liikunnallinen elämäntapa, niin miksi ottaisin puolisoksi sohvaperunan. Tai jos oon asunut monessa paikassa ja matkustellut niin vaikea ajatella että löytyisi pidemmän päälle yhteistä näkemystä ihmisen kanssa joka on ikänsä asunut jossain lapuan peräkylillä. Ja hei se sohvaperuna ja lapualainen voi olla jollekkin se oikea mätsi, mutta vaikea ajatella että meillä olis hirveesti yhteistä."

Eli siis mitä? Katsot kumppaniehdokkaita niin avoimin mielin että aivot tippuu ulos?

Lähettäjä: Sinkku 
Päivämäärä:   12.9.26 20:02:36

Eikö se oo avoimuutta että voi käydä treffeillä niiden duunarien, mutta myös vaikka lääkärien kanssa? Tai vaikka eri kultturitaustan omaavan.

Sitten jos treffeillä käykin ilmi ettei kyseinen ihminen pidä ulkoilusta tai ole kiinnostunut liikunta harrastuksesta, niin eikö se nyt oo ihan loogista todeta ettei oo mun pala kakkua? Siinä kohtaa ei sitten ratkaise se ammatti, lompakon paksuus tai ulkonäkö. Vaan se että ei meillä olis mitään yhteistä jos toinen haluaa vaan kotipertsailla ja mä lähteä metsään viikonlopuksi.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   12.9.26 21:10:21

Yli vuoden etsintä on todella lyhyt aika. Minä olen ollut sinkku jo 7 vuotta ja toivon myös saavani joskus vielä kumppanin sekä ehkä lapsia. Olen saman ikäinen kuin sinä. Itse olen viime vuodet keskittynyt opiskeluun, treenaamiseen sekä töiden tekoon. Edellinen suhde päättyi koska en olisi saanut tehdä mitään näitä asioita. Olin joskus tinderissä mutta se on myös "työtä". Tottakai toivoisin että törmäsin ihan livenä johonkin kiinnostavaan tyyppiin tai sellainen löytyisikin lähipiiristä jostain. Olen myös todennut että asiani ei etene, joten liityin takaisin tinderiin sekä pakotin itseni keskustelemaan jo yhden henkilön kanssa. Hän tosin vastaili kaikkiin kysymyksiin hänestä, ei kysynyt mitään minusta sekä nyt ei ole kuulunut mitään pariin viikkoon. Tällaista en jaksa niin pitää siirtyä eteenpäin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.9.26 21:51:12

"Eikö se oo avoimuutta että voi käydä treffeillä niiden duunarien, mutta myös vaikka lääkärien kanssa? Tai vaikka eri kultturitaustan omaavan."

Onko ne lääkäritkin siis jämähtäneet lähiöiden vuokraluukkuihin? Kun aloituksessa puhuit duunareista pelkästään. Kyllä duunareissakin on ihan samanlaisia tyyppejä kuin sinäkin, melkoinen tuuri on saanut käydä että kaikki ovat olleet sinun makuusi vätyksiä. Mutta vuosi nyt ei toki ole kauhean pitkä aika jos ei joka viikonloppu treffaile.

Lähettäjä: oo 
Päivämäärä:   12.9.26 23:10:40

"Sinuna muuttaisin asennettasi. Jos ei sitä hyvää miestä ole löytynyt sieltä omalta "korkeudelta" tulepa alaspäin, tutustu elämään ja tapaa se kiva duunarimies."

Siis ei TODELLAKAAN lasketa mitään kriteerejä vain sen takia että saisi jonkun ukon.. Ei missään nimessä. Parempi yksin kuin väkisin jonkun kanssa kenen kanssa ei oikeastaan edes haluaisi olla.

Mulla sama, +30v, korkeakoulututkinto, 4 vuotta sinkkuna. Olisi kiva löytää ihan oikeasti hyvä parisuhde. Minäkin meinaan mennä tuohon ajatteluun "kaikki hyvät on varattu", ei välttämättä ole kun ollaan mekin sinkkuina. Vaatii vaan sitkeyttä ja kärsivällisyyttä jaksaa lapioida sitä sontaa ja etsiä sieltä sellaista joka kiinnostaa itseä ja joka kiinnostuu myös sinusta..

Munkin viime viritys oli joku portsari/vartija, kyllä siinä tuli se yleissivistyksen puute vastaan, liian erilaiset arvot (oli melko rasistinen). Ammatilla ei ole mitään väliä jos on yleissivistynyt ja samanlaiset arvot. Mutta en mä halua väkisin tuollaista ukkoa ihan vaan sen takia että olisi joku. EI TARVITSE TYYTYÄ.

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   12.9.26 23:55:00

Suosittelen pysymään avoimin mielin, mutta keskustelemaan jo ajoissa niistä arvoista ja niihin liittyvistä asioista.

Korkeakoulutetuille naisille ei vaan kaikille millään riitä korkeakoulutetut miehet. Itse vaihdoin parin oman alan suhteen jälkeen duunariin, jolla on vain lukiokoulutus ja olen kyllä ollut tyytyväinen. Arvot, huumori ja kiinnostuksenkohteet kohtaa, niin ammatilla ei ole väliä.

Lähettäjä: kuningatar 
Päivämäärä:   13.9.26 08:59:32

Miksi sä menet treffeille sellaisten ehdokkaiden kanssa, jotka ei vastaa sun kriteerejä?

Mä olen 42v. Mies löytyi nettideittailun kautta heti kun ymmärsin laittaa kriteerit riittävän korkealle. Rankasti vaan karsii pois kaikki ehdokkaat, jotka ei ole parasta mahdollista laatua ja sitten löytyy ne todelliset helmet. Nyt olen erittäin onnellisessa suhteessa aivan huikean miehen kanssa!

Kannattaa vaan huomioida, että ne kriteerit ei välttämättä ole just se koulutus tai työ tai muut vastaavat seikat. Esimerkiksi yksi asia, missä huomaan tuttavien mokaavan koko ajan on vaatimukset miehen pituudesta. Ohittavat kerta toisensa jälkeen hyviä miehiä vain ja ainoastaan siksi, että miehet ei olekaan just sen toivotut 185 cm.

Eli miettikää ne kriteerit perusteellisesti ja nostakaa taso riittävän korkealle, sitä kautta se oikea kumppani löytyy.

Lähettäjä: Elina 
Päivämäärä:   13.9.26 09:27:43

Kannattaa etsiä isojen kaupunkien ulkopuolelta se potentiaalinen mies.

Nuorempana seurustelin pidempään kahden pk-seudulta kotoisin olevan miehen kanssa. Tuli ero ja löysin alle kolmekymppisenä miehen, joka asui Kehä III ulkopuolella. Hän oli myös juuri eronnut pitkästä suhteesta. Saimme pari lasta ja olimme onnellisia. Molemmilla meillä oli korkeakoulututkinnot ja omistusasunnot siinä vaiheessa kun tapasimme.

Mutta sillä koulutuksella ja rahalla ei ole mitään väliä. Ihminen voi olla täysi moukka ja korkeakoulutettu. Rahaa voi olla, mutta samalla äärimmäisen pihi.

Nyt kun olen eronnut lasteni isästä niin ajattelin, että olen yksin loppuelämän. Viihdyn tosi hyvin yksin ja omissa oloissa. Sitten elämääni käveli yhtäkkiä mies, joka on ihan vastakohta sille minkälaisten miesten kanssa olen aiemmin seurustellut. Ja nyt olen niin onnellinen ja rakastunut tähän mieheen. Mies asuu toisella pienemmällä paikkakunnalla, on vähän lyhyempi, rotevampi, fiksumpi ja hänellä on oikeasti sydän paikallaan.

Lähettäjä: Aino 
Päivämäärä:   13.9.26 09:36:45

Ymmärrän tuskaasi. Olin koko aikuisikäni sinkku 37'-vuotiaaksi saakka, enkä nyt luonnollisesti osaa antaa mitään viisasten kiveä tähän. Kyllä yks ongelma on se, että väestörakenteellisesti sinkkuja on eniten korkeakoulutetuissa kaupunkilaisnaisissa ja matalammin kouluttautuneissa maalaismiehissä.

Mäkin yritin treffailla avoimesti, itselläkään ei mikään akateeminen sukutausta ole ja purjehtivat töölöläisherrat tuntui vierailta nekin. Mutta vaikea se on Tinderissäkään edes sen vertaa tutustua, että tietäis haluaakl treffeille, jossei toisesta saa kirjoittamalla mitään irti.

Ite lopulta päätin treffailla ahkerammin (olin oikeesti lopulta herkkä hylkäämään niitä tinder-matcheja) ja siinä yhteydessä lopulta tapasin puolisoni. Se tuntuu edelleen uskomattomalta kaikkien vuosien ja kaiken sen surun jälkeen. Lapsikin saatiin 1,5 vuotta ekan tapaamisen jälkeen.

Ehkä yhtenä vinkkinä mitä oon meeminomaisesti nähnyt jaettavan somessa sanoisin itekin, että älä laske kriteereitä vaan ikähaarukkaa. 

Lähettäjä: Maisterismies 
Päivämäärä:   13.9.26 10:06:54

Näin romantikkona toivoisin joskus vielä kerran kokevani varauksettoman rakkauden. Tarjolla on ainoastaan rooleja elämää suorittavien keskiluokkaisten pinnallisten naisten näyttelypuudelina.

Lähettäjä: kuningatar 
Päivämäärä:   13.9.26 10:15:36

Maisterismies : varaukseton rakkaus on ihana asia! Sellaisen jäljiltä mulla on vieläkin kymppitonneja velkaa ja ikuiset traumat, mitkä kieltämättä varjostavat jonkin verran myös nykyistä, hyvää suhdetta. Kadun ikuisesti sitä, etten nuorempana tajunnut miettiä yhtään, millainen suhde voisi olla toimiva tai millainen kumppanin pitäisi olla että pitkäaikainen parisuhde olisi mahdollinen. Sitä vaan tapasi jonkun joka sanoi että tykkäsi ja hopsansaa siitä vaan suhteeseen enempää miettimättä, ihan varauksetta!

Nyt aikuisena tajuaa miten paljon on asioita, joiden pitää loksahtaa kohdilleen niin että homma voisi oikeasti toimia. Onneksi edes toisella kierroksella tajusin hetken verran miettiä asioita ennen kuin aloitin suhteen.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   13.9.26 10:18:55

Itsellinen äitiys on kohdallasi oikein hyvä ratkaisu. Miestä voi sitten etsiä ihan rauhassa ilman paineita, kun lapsiasia on ratkaistu.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.9.26 11:24:40

Toisaalta jos itsellisesti lapsen tekee, ei vuosiin pääse enää treffimarkkinoille mukaan. Yksinhuoltajana siihen ei vain ole aikaa ja tuskin voimavarojakaan. Mutta lapsen teko on hyvä ratkaisu silloin, jos lapsi on nyt se ykköshaave. Se vain kannattaa tiedostaa, että jos yksin tekee, kaiken muun oman elämän joutuu laittamaan sivuun vähintään seitsemäksi vuodeksi, ellei ole todella hyvät tukiverkot.

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   13.9.26 20:14:26

LähettäjäMaisterismies

Päivämäärä13.9.26 10:06:54

Näin romantikkona toivoisin joskus vielä kerran kokevani varauksettoman rakkauden. Tarjolla on ainoastaan rooleja elämää suorittavien keskiluokkaisten pinnallisten naisten näyttelypuudelina.

^Tämä! Fiksu mies väistää nämä korkeakoulutettua janoavat naiset.

Lähettäjä: **** 
Päivämäärä:   13.9.26 21:35:18

Ootteko te aloittajan mollaajat oikeasti katselleet mitä se tarjonta on siinä vaiheessa kun ikää on yli 30?

Mulla on ikää jo lähemmäs 40 ja yksin olen ollut varmaan noin 8-9 vuotta. Ei voisi vähempää kiinnostaa parisuhde kun tarjolla on vain juoppoja, narkkeja, miehiä jotka eivät ole koskaan katkaisseet napanuoraansa, työttömiä, täydellisiä sohvaperunoita, jo lapset tehneitä ja vaarin näköisiä miehiä.

Ei todellakaan tarvitse olla korkeasti koulutettu, mutta mitään ideologisesti työtöntä en ala elättämään. Kun itse ei juo, eikä polta, niin ei jaksa sellaista myöskään kotonaan katsella jatkuvasti. Ja jos itse liikkuu päivittäin ja tahtoo pitää terveydestään huolta liikkumalla, niin ei todellakaan halua kumppania jonka mielestä liikunta on kirosana. Ulkonäöltään ei tarvitse olla mikään kiiltokuvapoika, mutta kyllä mä mielelläni liikkuisin ikäiseni näköisen ihmisen kanssa, enkä sellaisen joka näyttää mun isältä.

Joten olen oppinut olemaan itsekseni ja hyväksynyt pikkuhiljaa sen asian, että näin tämä tulaa jatkumaan loppuelämän. Valitettavasti.

Lähettäjä: Nipotusta 
Päivämäärä:   14.9.26 02:48:10

Akateemisesti sivistynyt = akateemisesti rajoitteinen

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.9.26 07:43:19

Mitä vikaa on perusduunarimiehessä (ellei se ole juoppo/narkki/peliaddikti/väkivaltainen)?

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   14.9.26 08:01:23

Sinun ikäisenä tuntui, etten tule koskaan löytämään miestä itselleni. Kriteerit aika samat. Ajattelin jo hankkia lapsen ihan itsekseni.
Monen vuoden etsinnän jälkeen tuli yllättäen vastaan tyyppi kenen kanssa yhteiset ajatukset elämästä.

Nyt kolme lasta, tasapainoinen parisuhde ja mukava elämä myös taloudellisesti.

Tällä hetkellä olen 50v ja tuntuu, että juuri niitä silloin etsimiäni miehiä pörrää koko ajan ympärillä vaikka en miestä etsi. Olen ajatellut, että tyytyväisyys omaan elämään ja omaan itseeni sekä itsevarmuus huokuu nykyään ulospäin ja aiheuttaa kiinnostusta monessa miehessä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 09:17:46

En ikinä panisi aloittajaa paksuksi.

Lähettäjä: terppa! 
Päivämäärä:   14.9.26 09:53:42

Kyllä mä tajuun noi kriteerit.

Jos itse olet käynyt kouluja ja tutkintoja enemmänkin, mitä yhteistä sulla on vain peruskoulun läpi puskeneen kanssa? Arvot ovat ihan erit.

Ja sama taloudellinen tilanne on tärkeä aikuisena. Sekin kertoo arvoista.

Mä oli kokin kanssa reilun vuoden. Ei siis mikään Henri Alen vaan ihan peruskokki lounasravintolassa. Asui vuokralla, suti töihin fillarilla. Lapset vuoroviikoin siinä pienessä vuokrakaksiossa. Kun ei ollut lapsia, ukko tuli niin mielellään mun luo. No kun oli niin kiva saunoa, auton etuistuimelle kun länttäs peränsä, pääsi vaikka ja mihin. Ruokaa oli kaapeissa ja viinit maistui. Ei tuonut kauppakasseja ja jos käytiin ulkona syömässä, huusi jo kaukaa tarjoilijalle: PUOLIKSI LASKU!

Kyllä alkoi nyppimään vaikka mies olisi voinut olla ihan hyvä muuten

Lähettäjä: Bex 
Päivämäärä:   14.9.26 11:14:22

Miksi täällä on niin monelle punainen vaate se että aloittajalla on jotain kriteerejä miehen suhteen? Pitäisi vaan kiltisti niiata ja tyytyä ottamaan se kuka kelpuuttaa?

Vaikuttaa siltä että aloittajalla on ollut myös ihan hyvä elämä sinkkuna ja siksi ei pakottavaa tarvetta vaan löytää jotain äijää.

Koulutus ei toki ole tae mistään mutta miksi se ei voisi olla puolison etsinnässä jollekkin tärkeä kriteeri.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.9.26 11:22:15

Lisäyksenä näille, jotka sanovat että mies helpottaa lapsiarkea... Helpottaa jos on oikeasti "kypsä" mies, sillä ei ole mitenkään tavatonta että ne parisuhteen lapsiarkea elävät naiset ovat kuin yh... Plus mies voi taantua lapsen tasolle syntymän jälkeen ja tulla mustasukkaiseksi lapsen saamalle huomiolle... Vaikka mies olisi lapsen ja perhearjen aiemmin vakuuttanut haluavansa.

Eli itsellinen äitiys riittävän isolla lompakolla, niin voi tarvittaessa vaikka palkata apua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.26 11:22:27

Kun alkoholin kulutus ja talous on samalla tasolla voi suhteesta jotain odottaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.9.26 12:03:41

Mä olin tuossa 30-40 vuotiaana parikin kertaa sinkkuna n vuoden. Ensimmäisen kanssa ei lapsihaaveet toteutuneetkaan (mies ei halunnutkaan) ja seuraavan kanssa suhde ei ollutkaan pitkänmatkanjuoksu.

Mutta kokemusta on siis aika tuoreeltaan sinkkuelämästä. Itsellänikin on se omistusasunto, auto ja hevosharrastus, mutta en ole sillälailla hevosharrastaja että se menisi kaiken edelle. Hevonen saa sopivasti vapaata ja vuokraaja käy.

Miesehdokkaat eivät itseasiassa ole koskaan kommentoineet että minulla ei olisi heille aikaa, annan itseasiassa tosi paljon aikaa suhteen alussa ja odotan sitä toiselta.

Odotan kans samantyylistä sosioekonomista asemaa ja vähän koulutustaustaakin, osa (hyvin tienaavista) duunareista on aika kalluja/redneckejä eikä meillä oikein ole puhuttavaa jos en itse ole homofobinen. Osa ihan nelikymppisistä asuu vuokralla ja harrastaa proteiinia ja salilakäyntiä. Heillä on suhteelle aikaa tunti joka toinen ilta. Jos jo deittailuvaiheessa on noin kiireistä niin miten se muuttuisi?

Olen sitä mieltä että parhaat on suhteissa tai eivät ole vielä ymmärtäneet lähteä. Deittiapeissa on kaikista surkein tarjonta, jotka eivät livenä ketään ole löytäneet. Monella miehellä on kovia kriteerejä ja se on täysin ok, mutta en ymmärrä miksi sitten edes mätsäävät tinderissä meikäläistä. Itsellänikin on preferenssejä ja olen niistä aina välillä poikennut. Jälkikäteen totean että kyllä niistä kannattaa pitää kiinni. Jokainen tapailusuhde kasvattaa preferenssilistaa ja osaa kysellä oikeita kysymyksiä jo chatissa ja ensitreffeillä ja toivottaa hyvät jatkot niiden kahden tunnin kävelytreffien jälkeen.

Lähettäjä: Pulla 
Päivämäärä:   16.9.26 22:22:40

Aloittajalla sentään sen verran itsekunnioitusta ettei ota ketään siksi ettei tarvii olla yksin.

Itse löysin 35 vuotiaana elämänkumppanin lähikaupan kassalta. Hymyiltiin ja sanoin moi vaikka ei tunnettu. Siitä se sitten lähti. Takana 15 yhteistä vuotta ja loppua ei näy.... Eli se voi löytyä sieltä ja silloin kun sitä vähiten odottaa. Pidä lippu korkealla!

Lähettäjä: voit 
Päivämäärä:   17.9.26 01:32:06

Voit löytää rakkaan ihan etsimättä. Mene häntä vastaan, siis ota hänet vastaan. Tarjolla on varmsti hyvä mies tai nainen.
Avaudu itsellesi ja hyväksy rakkautesi vaikka vajavaisena ja se voi kehittyä avoimeksi hyväksi suhteeksi.

Lähettäjä: saatat löytää 
Päivämäärä:   17.9.26 01:33:31

Saatat löytää oikean rakkauden vaikka vielä 70-vuotiaana.

Lähettäjä: juuli 
Päivämäärä:   17.9.26 12:02:45

Onko päivityksiä? Onko rakkautta löytynyt?