|
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 13.9.26 19:56:29
Itse olen käynyt samanlaisia pohdintoja.
Kaikki koirat eivät sovellu taajamaan. Kaupungissa elävältä koiralta vaaditaan paljon enemmän, pahimmillaan koira ei oikeastaan saisi edes olla koira. Sen pitää sietää monenlaisia ärsykkeitä kuten hajuja, ääniä ja liikkeitä.
Se saa vahtia korkeintaan vain omaa asuntoa, eikä sitäkään mieluusti koko aikaa tai varsinkaan äänellään. "Omaa pihaa" se ei saisi vahtia vaan sietää kaikenlaiset siellä liikkujat. Se ei saisi reagoida naapurin koiriin tai outoihin ihmisiin. Se ei saisi lähteä jahtaamaan sen nenän edestä suhahtavaa skuuttaajaa (tai myöskään säikähtää sitä), eikä niin ikään lapsen ohi potkaisemaa jalkapalloa. Se ei saisi haukkua epäilyttävälle pihassa liikkujalle tai rapussa liikkuvalle. Se ei saisi pelätä rappusia tai hissiä. Se ei saisi merkata reviiriään (siis pihaa). Sen pitäisi sietää väkisin silittämään änkeävä naapurin lapsi tai täti tai sen perskarvoja hipoen ohi suhahtava pyöräilijä tai känninen naapurin setä. Pahimmillaan siltä vaaditaan täyttä reagoimattomuutta lähes kaikkeen. Kaikki nämä kuitenkin olisivat koiralle hyvin lajityypillisiä käytöksiä.
Ja kyllä, tämä oli kärjistetty, mutta joiltakin osin valitettavasti myös validi teksti.
Toisaalta osa koirista sopeutuu ja jopa viihtyy taajamassa, etenkin jos on sellaiseen tottunut. Koira on eläimenä esim. rotan, ketun ja naakan tavoin tosi sopeutuva ja kolme edellistäkin ovat sopeutuneet ja jopa valinneet elinympäristökseen kaupungin.
Ja kaupungissakin koiralle voi tarjota hyvän ja riittävän lajityypillisen elämän. Etenkin Suomessa, jossa joka kaupungista ja kaupungin vierestä löytyy myös metsää tai muuta rauhallista luontoa ja lopulta pahinta vilinääkin usein voi jossain määrin välttää niin halutessa. Koiriahan elää jopa oikeissa suurkaupungeissa - ja vaikka tällaista en itse näe oikein mitenkään koiran paikkana, niin silti näennäisesti osa näyttää sellaiseenkin sopeutuvan.
Näin taannoin baarissa rescuekoiran, joka aidosti näytti rennolta siinä omistajansa vierellä ihmisiä katsellen. Näin sen itse "johdattavan" omistajansa baariin ja kuulin omistajan mainitsevan, että se oli lähtömaassaan elänyt kaupungin kaduilla ilmeisesti juuri niin. Se oli ehkä saanut ruokaa paikallisista ravintoloista/baareista ja näytti liikkuvan kaupungissa ja makoilevan siellä baarissa ihmisten keskellä aivan kuin olisi kotonaan. Tämä jopa hieman muutti omaa näkökulmaa asiaan.
Meillä kaikki koiristani ovat viettäneet aikaa niin kaupungissa, maalla kuin mökillä. Viihtyneet kaikissa ympäristöissä hyvin. Jostain syystä suurin osa koiristani olleet haukkuherkempiä maalla kuin kaupungissa. Ja jostain syystä yksi koiristani valitsee lenkkireitiksi mieluummin kaupungin kuin metsän. Annan siis useimmiten koiran itse valita reitin ja siinä missä itse haluaisin monesti mieluummin metsään, ehkä 8/10 kerroista koira valitsee ennemmin ne kaupunkireitit. Ehkä niissä on sen mielestä kiinnostavammat hajut, tiedä häntä.
Mutta kovin reaktiivinen tai vahvoilla vieteillä (etenkin vahtivietti, jossain määrin myös saalis- ja paimennusvietti) varustettu koira ja vilkas kaupunkiympäristö voi olla toimimaton tai ainakin haastava yhdistelmä. Usein sentyyppisille koirille maalaisynpäristö on parempi. Tasapainoinen, sosiaalinen, rohkea, utelias ja rento koira taas voi viihtyä kaupungissa mainiostikin.
(Ja tosiaan, Suomessa kaupungissakin yleensä lyhyen kävelymatkan päässä on jo luontoa ja kaikkea muutakin kuin asvalttiteitä.)
|