Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   11.9.26 20:40:35

En juuri ymmärrä koirista. Usein sanotaan, että ei saa antaa jäädä tuijottamaan ja haukkumaan. Miten sitten käytännössä asiaan annetaan palautetta, että lopeta?

Aika moni koira silti haukkuu ja sinkoilee, vaikka omistaja huutaa kieltoa tai jatkaa matkaa hihna lyhyellä. Eikä se namituskaan kaikilla näytä toimivan, kun käytöksessä ei tule mitään muutosta.

En muista omasta nuoruudesta, että olisi ollut mitenkään hankalaa ulkoiluttaa tuttujen koiria. Tosi harva reagoi yhtään mitenkään vieraisiin ihmisiin, koiriin tms. Onko vaan onnistuttu jalostamaan huonompaa hermorakennetta vai mitä on tapahtunut? Ainakaan noita yksilöitä ei mitenkään erikoisesti edes koulutettu mihinkään ja silti kaikki oli ok ja helppoa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.9.26 20:51:28

Epätoivottuun käytökseen/toimintaan ei reagoida, oikeasta palkitaan. Hyvin yksinkertaista.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   11.9.26 20:51:41

Kyllä näissä vuosikymmenissä on ihan hirveästi tapahtunut. Sanoisin kyllä, että ihmisille vähintään yhtä paljon kuin koirille ! Ollaan niin erkaannuttu luonnosta ja eläimistä, että ei osata yhtään luontevasti olla niiden kanssa.. ei juuri kouluttaa, mutta ei myöskään sillä lailla tavallisesti olla ja luovia niissä tilanteissa, varsinkin kun niihin tilanteisiin ei pienestä asti edes (luontevasti) mennä. Vielä muutama vuosikymmen sitten kaupungeissakin koirat menivät koirien suosimille ulkoilualueille pennusta asti, tutustuivat alueen koiriin ja ihmiset toisiinsa, lenkillä saattoi olla vaikka minkälainen lauma liikkeellä. Niin ja suurin osa irti, ei tappeluita eikä muutakaan ihmeellistä kun pienestä asti näihin kokemuksiin kasvoivat ja näiden kokemusten myötä myös tavan oloissa itsekseen kulkiessa käyttäytyivät. Oli koirankoulutuspaikkojakin, ne neuvoivat kuinka ihan tavallista tottelevaisuutta ja edes muutaman "satavarman" käskyn tai "tempun" (eli vaikka istumisen) koiralle sai tehtyä ja ne riittivät ongelmallisemmillekin yksilöille sopivaksi "kahvaksi" että kaikki koirineen pärjäsivät..

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   11.9.26 20:57:22

Mutta miten pääsee palkitsemaan siitä oikeasta käytöksestä, jos koira haukkuu ja vetää koko sen ajan, kun näkee sen toisen koiran? Ei tavan lenkeillä ainakaan vieraat ihmiset jää odottamaan, että se toisen koira rauhoittuu ja omistaja saa palkattua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.26 20:57:23

"En juuri ymmärrä koirista. Usein sanotaan, että ei saa antaa jäädä tuijottamaan ja haukkumaan. Miten sitten käytännössä asiaan annetaan palautetta, että lopeta?"

Ei viedä sitä koiraa liian vaikeaan tilanteeseen, jossa se kokee tarvetta haukkua. Useimmiten kun se kertoo epävarmuudesta tai pelosta, joskus harvemmin ilosta mutta silloinkin tilanne on koiralle liian vaikea jos se ei kykene hillitsemään itseään. Eli opetellaan vaikka ne koirien ohitukset ensin pidemmän matkan päästä hitaasti välimatkaa lyhentäen.

Ja jonkun tuijottamisen voi estää vaikka sillä, että siirtää ne omat jalat siihen koiran silmien eteen.

Namitus ei toimi jos sen tekee väärin. Koiralla ei ole kovin monen sekunnin aikaa siinä toiminnan yhdistämisessä palkkaan, eli palkka puoli minuuttia oikean teon jälkeen ei opeta koiralle mitään. Eikä se aivoton namien viskominenkaan jos omistaja ei tiedä mitä tekee.

Suurin osa koirista oppii edelleen ohitukset yms perusjutut ihan itsellään. Mutta koska koiria on todella paljon, niitä haukkuviakin yksilöitä on ihan koiramäärän lisääntymisen takia enemmän.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.9.26 21:15:08

"Mutta miten pääsee palkitsemaan siitä oikeasta käytöksestä, jos koira haukkuu ja vetää koko sen ajan, kun näkee sen toisen koiran? Ei tavan lenkeillä ainakaan vieraat ihmiset jää odottamaan, että se toisen koira rauhoittuu ja omistaja saa palkattua."

Ennakointi ja koiran huomion siirtäminen ihan muihin juttuihin. Se kieltojen huutaminen ja oma hysteria vain vahvistaa koiran haukkumista ja repimistä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.9.26 21:33:22

Kaupungissa ei aina pysty edes ennakoida ja kun saat joskus oman koiran käytöstä korjattua, päästää joku omansa iholle murisemaan.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   11.9.26 21:38:51

Mutta jos koiraa pitää hämätä ja pitää etäisyyttä, miten lenkillä pääsee etenemään ollenkaan? Nykyään joka paikassa on paljon koiria.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.26 21:39:16

kyllä se omilla menee pienestä asti niin että se huomio käännetään minuun pyydettäessä.
tillittää toista koiraa, mainitsen nimeltä, jos ei korvia löydy, niin nykäsy pyllykarvoista, joo katsoit minua, hyvä. annahan olla, hyvä, tehdään jotain mukavampaa, juostaan vaikka, hyvä jne jne.
omistajalla pitää olla jotain mielenkiintoisempaa kuin se ihmeteltävä. sieltä se jää aikuisenakin pärskarvoihin muistiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.26 21:48:03

"Mutta jos koiraa pitää hämätä ja pitää etäisyyttä, miten lenkillä pääsee etenemään ollenkaan? Nykyään joka paikassa on paljon koiria."

Ei ole joka paikassa. Me asutaan 10min ajomatkan päässä suht isosta kaupungista ja tehdään päivittäin n. 2h lenkki. Ehkä kerran viikossa tulee joku koira vastaan ja kaksi kertaa viikossa ihminen ilman koiraa :D Monista paikoista pääsee aika helposti lenkille alueelle jossa ei muita liiku. Kaupunkimetsissäkään siellä harvemmin umpimetsässä muita on vastaan tullut.

Voi tehdä lenkkilenkit rauhallisemmissa ympyröissä (niihin pääsee esim. autolla) ja treenit sitten siellä kaupungissa, menee vaikka johonkin yleiseen puistoon ja 100m päähän poluista niin saa useimmiten aika rauhassa opetella sitä että siellä liikkuu muitakin. Ja jos ruuhkaisessa kaupungissa asuu niin todennäköisesti siellä on tarjolla pentukurssia, ohituskurssia yms. joista saa vinkkejä ja niitä treenikavereita.

Lähettäjä: Likimain 
Päivämäärä:   12.9.26 08:52:36

Maalaisjärjellä, sopivasti rajoja laittamalla. Vältetään "tieteeseen perustuvaa" namiessulahkolaiskulttuuria, mikä tuottaa käytöshäiriöitä ihan liikaa

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   12.9.26 09:06:43

Paljon on tällaisia ympäripyöreitä vinkkejä, mutta mitä sitten OIKEASTI tositilanteessa tehdään? Jos nyppää pyllykarvoista, voiko koira pelästyä sitä ja alkaa jännittää muita? Mitä jos se alkaa taas tuijottaa ja haukkua? Miten se huomio pidetään itsessä? Jos peittää näkyvyyden kun koira jo haukkuu, hiljeneekö se? Alkaako se tunkea jalkojen ohi kiihtyneenä? Mitä sitten tehdään, jos se vaan nostaa kierroksia ja turhauttaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 09:22:16

Niissä oikeissa tositilanteissa toimiminen riippuu aika paljon siitä koirasta. Joku koira ei välitä vaikka kiskoisit miten kovaa sen perskarvoista, toiselle se on maailmanlopun asia. Toisen huomion saa nameilla, toisen lelulla, kolmannen sirkustempuilla ja neljännen ei mitenkään jos ollaan jo liian lähellä.

Jos on itse epävarma, kouluttajilta saa vinkit juuri sen oman koiran kanssa toimimiseen. Yksin ei tarvitse jäädä, apua kyllä saa.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   12.9.26 09:32:41

Kannattaako kaikkien pentujen kanssa sitten mennä jollekin kurssille? Kannattaako silti opetella joku käsky esim. ohituksiin, vaikka pentua ei muut kiinnosta? Voiko se ”oppia itsestään” arjessa, miten toimitaan?

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   12.9.26 09:51:45

Tosi paljon näkee nykyään huonosti käyttäytyviä koiria. Eilen kun junasta tullessa yhden tädin koira veti hulluna hihnassa niin että henki vinkui, kaverin naapurissa on koira joka laittaa täyden rähinän päälle jos joku on tulossa naapuriin ja osuu rivarin pihalle samaan aikaan (kaveri asunut siinä 10 vuotta eikä sitäkään vielä hyväksy), aikanaan kun harrastin juoksua niin vähän väliä oli joku rakki haukkuen jalkoihin ryntäämässä kun pitivät niitä vapaana jne jne. En käsitä miten omistajat niitä jaksavat. Itse en tunne tarvetta käskytykseen ja koulutukseen niin en välitä koiraa hankkia, mikään ei ole niin kamala kuin huonosti koulutettu koira.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.26 09:55:48

Ei jostain pentukurssista osaavan kouluttajan opissa ole ikinä haittaa. Ongelma tulee siinä, että koulutuksia saa vetää kuka tahansa ja aloittelijan on hankala hahmottaa kuka kouluttajista olisi se oikeasti osaava ja kenen neuvoilla saa enemmän haittaa kuin hyötyä. Suurin osa kouluttajista on onneksi ihan asiallisia ja useimmiten se pentukurssi on hyvä asia.

Mulla ei ole koirille käskyä ohituksiin, niille vastaantulija on itsessään se "ohituskäsky" ja jos tervehditään (vain tuttuja!), niin tervehtiminen tapahtuu katsekontaktin ja luvan kautta. Silloin koirien ei tarvitse ikinä itse miettiä miten tilanteessa toimitaan. Ja tämä sama on meillä myös ihmisohituksissa, kun yksi on niin överisosiaalinen ihmisiä kohtaan.

Pennun kanssa liikkuessa joutuu sanomaan ihmisille ei. Ihmiset tunkevat naamansa jopa sylissä olevan pennun naamaan kiinni lupia kyselemättä jos et uskalla kieltää, tuli taas muistettua tämäkin asia kun pitkästä aikaa pentu oli talossa viime vuonna. Sitten jos annat jonkun tervehtiä ja sanot että älä huomioi sitä jos se haukkuu/hyppii, alkaa se "voi ei se haittaa"-lässytys. Voi kuule, kyllä se haittaa sitten kun se koira painaa sen 30 kiloa :) Helpompi sanoa tuntemattomille vain suoraan että ei, tähän koiraan ei kosketa. Ja harjoitella sitä tervehtimistä sitten tuttujen kanssa jotka ymmärtävät, että kyllä se haittaa jos koiraa palkitsee käytöksestä jota sille ei haluta.

Ja aika moni koira oppii arkijutut, myös ne ohitukset, ihan itsestään. Omista koirista kolme viidestä on oppinut ja kahden kanssa on pitänyt tehdä enemmän työtä arjen sujuvuuden eteen. Yhden kanssa arki ohituksineen sujui itsellään kunnes tuli vihainen irtokoira ja pilasi meidän lenkit pitkäksi aikaa, mutta siitäkin yli päästiin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.9.26 10:34:05

Aloittaja kuulostaa niin epävarmalta persoonalta, ettei hänen kannata omaa koiraa hommata. Juuri tuollaisella "liialla ajattelulla" saadaan käytöshäiriöisiä koiria, myös niistä helpoista koirista.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   12.9.26 11:49:18

No olipa kivat analyysit minusta ihmisenä tähän samaan :D Ei, minulla ei ole koiraa. Kaiketi se on vaan hyvä asia perehtyä ensin, ennen kuin sellaista hankkii?