Lähettäjä: Sairas 
Päivämäärä:   11.9.26 15:57:19

Polvet olleet vaivana murrosiästä lähtien, lisäksi syntymässä tullut vamma joka vaikeuttaa elämää jonkin verrankin. En ole tämän vuoksi notkea ja kroppa kipeytyy kovasti esimerkiksi pitkään lattialla istumisesta. Hävettää olla tämän ikäisenä näin vaivainen. Mutta minkäs teet kun on vamma. Onko kenelläkään muulla samankaltaisia kokemuksia?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.26 15:58:44

Siis eiköhän suurimmalla osalla ala nelikymppisenä jo vähän jotain vaivaa olla, se on ihan normaalia?

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   11.9.26 15:59:24

On kokemusta joo. Saa omaa pärjäämistä arjessa jo miettiä, miten voi helpottaa asioita ja tehdä turvallisemmin. Varsinkin kun elää yksin.

Lähettäjä: Sairas 
Päivämäärä:   11.9.26 16:14:10

Hyvä kuulla et on joku muukin ei niin huippukunnossa. Tuntuu et somessa tulee vastaan trikoissa näitä huippukuntoisia.

Lähettäjä: Yp 
Päivämäärä:   11.9.26 16:20:50

Kaikennäköistä kremppaa ja vanhaa vammaa on, ja niiden vuoksi on nimenomaan pakko liikkua, pitää lihaskuntoa yllä ja tehdä aerobista treeniä. Jos jäisin paikalleni, olisin tosi pian vähintään leikkausjonossa.

Lähettäjä: Möh 
Päivämäärä:   11.9.26 16:23:28

Mä vasta 35 ja parin vuoden takaisen loukkaantumisen myötä alaraajat ja selkä ihan rapakunnossa. Liekkö sitten huono kuntoutuminen vai mikä sitten, mutta vielä 32-vuotiaana sitä oli loistokunnossa!

Vähän jännittää vanheneminen.. kun liike olisi lääke, mutta jo pelkkä kävely kipeyttää jalat ja uiminen seläm -.-

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.26 16:25:20

40-50 vuotiaana täytyy jo liikkua päivittäin, jos aikoo pitää itsensä terveenä ja vaivattomana. Jos jää paikoilleen, niin jo muutamassa päivässä alkaa kolottaa sieltä ja täältä.

Lähettäjä: ---------- 
Päivämäärä:   11.9.26 16:32:46

Kyllä alkaa yli nelikymppisenä vähän joka paikka narista. Itsellä ei mitään isompaa loukkaantumista tai varsinaista sairautta, mutta kyllä tuntuu työnteko ja nostelut olkapäissä sekä ranteissa. Jatkuva jalkojen päällä olo on saanut kantapään vaivaamaan ja siihen kaveriksi on tullut vaivasenluut. Ja suonikohjut ne vain pahenee.

Olo on vanha, jäykkä ja vaivanen kun joka paikka rutisee ja kolottaa vaikka sinänsä asiat on hyvin kun kuitenkin liikkeelle pääsee ilman lääkityksiä. Monipuolisemmin pitäisi liikuntaa harrastaa ja itseä huoltaa se on käynyt selväksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.26 16:39:11

Mä oon onneks aina ollut niin vaivainen (polvet ja selkä kipuilleet jo parikymppisestä, vammoja monissa nivelissä, jäätynyt olkapää/kalkkeutunut hartia jo kolmikymppisenä, kroonistunut bursiitti lonkassa jo 20v jne) että nyt 45v olen elämäni kunnossa edelleen :D

Lähettäjä: hep 
Päivämäärä:   11.9.26 16:42:41

Täällä kans tottunut jo nuoremmasta olleista (ja vanhoista vammoista johtuvista) kolotuksista, en kyllä kaipaisi yhtään enempää noin 25 vuoteen. Nämä riittää jo toistaiseksi:D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.26 17:08:52

Täälläpä kolmekymppinen ja hyvin vaivainen.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   11.9.26 17:55:13

Olen sairaseläkkeellä ja olen 42v. Olen ollut sairaseläkkeellä jo yli 12 vuotta, sitä ennen saikulla ja kuntoutustuella, selkä meni 2007 kun olin vasta reilu parikymppinen. Vaivaa on tullut vain lisää, mutta tällä hetkellä en sentään oo enää vuodepotilas, joten olen oikein tyytyväinen kaikesta huolimatta!

Lähettäjä: Omalla 
Päivämäärä:   11.9.26 18:51:51

Ikää on 45 ja on perussairautta ym. En kuitenkaan aio vain odottaa, että kroppa hajoilee, vaan olla 5-kymppisenä parhaassa kunnossa ikinä. Iron woman kisat suunnitteilla.

Lähettäjä: Anja 
Päivämäärä:   11.9.26 19:03:21

40 ja olen ollut rikki 10-vuotiaasta jolloin endometrioosi kunnolla käynnistyi. En usko jumalaan koska mikä jumala laittaa pienen viattoman lapsen kärsimään sellaiset tuskat. Endo myllännyt sisäelimet ihan rikki, aiheuttanut kiputrauman ja tuhonnut elämän. Ei ole kivutonta päivää. Joskus ihan hätkähdän kun tajuan että muita ei satu joka päivä. Sitten on myös usea muu sairaus...

Vaikeinta on ehkä se henkisesti normaalin ihmisen teeskentely. Pitää hymyillä töissä, pitää reippaana tehdä asioita vaikka sattuu ja sattuu. Se käy psyyken päälle.

Nyt on alkanut sattua myös nivelet, en edes jaksa selvittää mistä johtuu. Menköön sinne vaivojen päälle nekin.

Lähettäjä: H2 
Päivämäärä:   11.9.26 19:37:05

34 v ja ilmeisesti hävisin geeniloton fyysisten ominaisuuksien osalta. Teini-ikä ja varhaisaikuisuus oli tutkimuksissa, kuvauksissa ja fyssarilla ravaamista. Liikuntaa olen pyrkinyt koko ajan harrastamaan ja löytänyt tavat liikkua ilman että vanhat vammat liikaa kipeytyy, tässä iässä jo on selvää että liikkumattomuus olisi myrkkyä kropalle.

Kyllä mun kaveripiirissä yksi hyvin käytetty sanonta on "vanhuus ei tule yksin" :D

Lähettäjä: 47 
Päivämäärä:   11.9.26 19:42:25

Oon 47 ja pakko liikkua joka päivä, jos haluan pysyä kunnossa. Vähänkin kun löysäilen, niin tulee 10 vuotta kroppaan lisää ikää. En treenaa täysillä, mutta jotain joka päivä. Niin ja painon yritän pitää kurissa myös, tällä hetkellä bmi 25,4.
Kun olen esim pahassa flunssassa ja vaan makaan, niin kyllä on selkä vähintään kipeä.

Lähettäjä: joopa 
Päivämäärä:   11.9.26 19:44:51

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 11.9.26 16:25:20

40-50 vuotiaana täytyy jo liikkua päivittäin, jos aikoo pitää itsensä terveenä ja vaivattomana. Jos jää paikoilleen, niin jo muutamassa päivässä alkaa kolottaa sieltä ja täältä.

Kyllä se vaan niin on, kun on tarpeeksi vaivainen, kipuja/rajoitteita on vaikka sitä kuinka jumppaa ja liikkuu joka pvä! (ei ylipainoa tms)
Pienimmästäkin lisä tekemisestä/arkiaskareista tms. saakin sit kärsiä/toipua lisää useamman päivän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.26 19:54:57

olen 57 ja kivut riesana jo yli 10v. nivelrikkoa, onnettomuuksien jättämät vierheasennot ja krempat.
ei niille mitään voi. fyssarin mukaan kuuluu elämään. lääkärin mukaan ei voi mitään. ei silppua kasaan saa.
työpäivät päättyy tuskanhikeen. hevoset laitoin jo vuosia sitten pois.
ei ole elämänarvoista mutta minkäs teet. pärjättävä on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.26 20:01:46

Täällä 30v ja vaivainen, aamuisin kävely sattuu polviin ja nilkkoihin, joka paikka rutisee ja jos ei liiku on heti jostain jumissa.

Mutta ei tässä viitsi valittaa. Kaveri sai 25-vuotiaana nilkan nyrjähdyksen seurauksena CRPS-diagnoosin ja on nämä omat vaivat ihan olemattomia siihen verrattuna. Mun jalat sentään kestää kävelyä vuoden jokaisena päivänä vaikka välillä sattuisikin, en tarvitse pyörätuolia. Mun käsillä voi tehdä asioita, voin esimerkiksi nostaa uunivuoan uunista ulos pelkäämättä että se putoaa kun kädet ei toimi. Että siihen nähden tässä pärjäillään ihan loistavasti. Ja osataan varoa ettei ne nilkat nyrjähdä, koska huonolla tuurilla seuraukset voi olla yllättävän isot...

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   11.9.26 21:44:25

Miten pidätte vaivaiset itseänne kunnossa? Liikutteko? Lihaskunto? Ylipainoa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.26 21:51:23

fyysinen työ. 20kg "punttien" heittelyä koko pv. kävelyä 10-20 tuhatta askelta. puolet ehkä punttien kanssa.

vapaalla mettäkävelyä, puutarhaa. puuhommia. talvisin kaato, keväällä klapitus, syksyllä vajaan ja talven mittaan niitä sisälle ja muu torpan hoito. ei enempiä jaksa.

Lähettäjä: Feliciana 
Päivämäärä:   11.9.26 22:02:24

LähettäjäJ
Päivämäärä11.9.26 21:44:25

Miten pidätte vaivaiset itseänne kunnossa? Liikutteko? Lihaskunto? Ylipainoa?

Riittävän vahva hermokipulääkkeiden+ muiden lääkkeiden combo + pari tekoniveltä on mun kunnon salaisuus. Ne on ne millä pysyn liikkuvana, hengissä ja joten kuten järjissäni näillä vaivoilla. Liikun sen mukaan mitä kykenen, mutta yritän päivittäin pitää ainakin 30 vatsalihaslikkettä +30 kahvakuulaliikettä + yksi kunnon sallima ulkoilulenkki / päivä rutiinista kiinni. Välillä on tosin päiviä, kun vessan ja makkarin väli on maksimi mitä kivut antaa liikkua. Ja parempina jaksoina sitten taas liikun enemmän (sali + juokseminen on entisenä kilpaurheilijana lähellä sydäntä). Eniten kipuun meinaa hajota pää ja toisinaan kipujen luomat rajoitukset meinaa viedä tosi synkkiin vesiin. Ikää kuitenkin ”vasta” 31 v, joten oma aktiivisen & tekevän ihmisen mieli jumissa sairauden raateleman kehon vankilassa ei ole kovin toimiva yhtälö. Ja ei ole ylipainoa (mutta vähän alipainoa).

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.9.26 22:06:49

"Miten pidätte vaivaiset itseänne kunnossa? Liikutteko? Lihaskunto? Ylipainoa?"

Liikun liikaa ja syön liian vähän terveyden kannalta, mutta yksinasujana persiissä painaa niin kova pelko toimintakyvyn menetyksestä että täysillä mennään sit mieluiten suoraan hautaan.