Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   10.9.26 17:47:17

Olen kova haaveilemaan erilaisista asioista ja joskus toteutankin näitä unelmiani. Olen kuitenkin huomannut, että itselleni matka on joskus tärkeämpi kuin määränpää ja todellisuus harvoin vastaa unelmia.

Tykkään suunnitella ja kuvitella asioita, mutta toteutuessaan nämä eivät aina vastaa haaveitani. Joskus ne eivät edes tunnu miltään.

Olin jo lapsena vähän tämmöinen. Kävimme muutaman kerran etelänreissuilla, ja silloinkin huomasin, että pakkaaminen ja lähdön hetki olivat kivoja, kutkuttaviakin. Lomallakin oli ihan mukavaa, mutta muistan silti parhaiten tunnelman lentokentältä juuri ennen koneeseen nousua.

Nyt aikuisena minulla olisi viimein taloudellinen mahdollisuus toteuttaa pitkäaikainen haaveeni ja ostaa oma hevonen. Huomaan kuitenkin jarruttelevani. Mitä jos hevosen omistaminen onkin ihan hirveää? :D

Minulla on mielestäni ihan realistinen käsitys siitä, mitä hevosenomistajan arki voisi olla. Olen tehnyt budjetteja ja laatinut jopa kuvitteellisen viikkoaikataulun. Näiden puitteissa kaiken pitäisi olla ok. Rahaa ja aikaa on kyllä.

Mutta mitä jos se ei tunnukaan miltään? Mitä jos olen haaveillut tästä pikkutytöstä lähtien, käyttänyt tuntikausia unelmointiin, ja todellisuus onkin lopulta pakkopullaa? Minulla on pitkä hevostausta ja ammattilaisia tukena, mutta enemmän pelkäänkin tunnepuolta. Entä jos hevonen osoittautuukin vain rasitteeksi, ja olen haaveillut turhaan?

Tällä hetkellä harrastan kivalla vuokrahevosella, kuten tähänkin asti olen tehnyt, mutta vuokrahevosissa hieman hiertää se, etteivät ne tietenkään ole omia. En voi vaikuttaa esim. siihen, missä hevonen asuu, ja jos omistaja päättää muuttaa hevosen tunnin matkan päähän, hän voi aina tehdä niin. (Näinkin on käynyt.) Lisäksi minua välillä hieman häiritsee olla tallilla se "vieras". Ehkä joku käsittää, mitä tarkoitan? Harrastan ikään kuin muiden ehdoilla koko ajan.

Lähettäjä: Aa 
Päivämäärä:   10.9.26 18:40:33

Itse olen myös kova haaveilemaan ja toteutin yhden isoista unelmistani. Omalla tavallaan se suunnittelu ja haaveilu oli kivempaa kuin itse unelman eläminen.

Työllistin itseni sillä kaksi vuotta, sitten totesin asiakkaiden ärsyttävän sen sijaan, että odottaisin innolla asiakastapaamisia.

En koe, että lainan ottaminen, lapsuuden unelman toteuttaminen ja sen pakettiin laittaminen olisi ollut virhe.
Ennemmin elän kaksi vuotta lapsuuden haavetta kuin jään jahkailemaan ja vanhana kadun että jätin elämättä.

Asiat on aina mahdollista järjestää toisella tapaa jos tuntuukin ettei tämä ollut se mun juttu. Rohkeasti vaan toimeen!

Lähettäjä: Asta 
Päivämäärä:   10.9.26 18:48:34

minä ostin oman vuosikymmenten haaveilujen jälkeen.

olihan se aivan ihanaa aluksi ja treenattiin ,kilpailtiin ja tehtiin kaikkea kivaa.

mutta vaikka rahat riittäiskin niin aika ei meinaa millään riittää. ja sitten on huono omatunto joko tallille päin taikka kotiin , töihin , ystäviin taikka muihin harrastuksiin päin.

hevonen on minulle tärkeä ja hyvä kaveri (oltu jo 11 vuotta kimpassa) enkä siitä ikiän haluaisi luopua, nyt oma terveys alkanut huonontua enkä pystykään enää kaikkeen (ratsastamaan, tallihommiin, lannanluontiin jne) . se syö ihmistä.

eli en suosittele omaa kenellekään. tai joo jos pystyt siitä tarpeen tullen luopumaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.26 18:53:12

Ostin oman hevosen. Hevonen oli terve noin 6 kk ajan ja sitten sairasteli vuoden ja lopulta kuoli. Ostin myös toisen hevosen, joka oli nuori mutta monttuun meni sekin vuodessa laajasta ostotarkista huolimatta. Siihen loppui minun hevostelu kun kilpailu unelmat vaihtui jatkuvaan stressiin ja kuntouttamiseen eikö ratsastamaan edes päässyt. Nykyään sijoitan kaikki rahat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.26 19:06:26

Minun mielestä hevosta ei kannata ostaa jos ei ole aivan satavarma että sen haluaa. Kalliimpaa ja sitovampaa harrastusta ei löydä. Jätä ehdottomasti ostamatta, jos yhtään epäilyttää. Kokeile ensin vaikka puoliylläpitoa pidemmän aikaa.

Lähettäjä: Oma on 
Päivämäärä:   10.9.26 19:11:45

Minäkin olin haaveillut omasta hevosesta siitä asti, kun aloitin ratsastuksen. Milloinkaan en ole epäillyt tai kyseenalaistanut haavettani, vaan se on ollut minulle täysin selvää, että oman hevosen haluan. Vuosien varrella olen toisinaan epäillyt unelman järkevyyttä, muistaakseni viimeksi kun neljättä hevostani saatettiin alulle siementämällä oma tammani. Mutta epäilyn tunteet ovat olleet hyvin hetkellisiä ja ohimeneviä. Enkä ole katunut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.26 19:37:33

Hevosen ostamisesta ei ole kokemusta, mutta omalla kohdalla tuo epävarmuus on iskenyt aina juuri ennen uuden koiran saapumista tai pennun ensimmäisinä päivinä. Ennen ensimmäistä koiraa olin haaveillut sellaisesta lähes koko ikäni, opetellut koirarodut ulkoa, kahlannut kaiken materiaalin mitä koirien hoitamisesta ja kouluttamisesta löysin, hoitanut muiden koiria, päässyt kasvattajien arkeen apukäsiksi jne.

Eläimen ottaminen on kuitenkin aina suuri elämänmuutos. Epäröinti sellaisen edessä tuntuu olevan monille muillekin tuttu ilmiö, mitä aiheesta on ihmisten kanssa keskustelut. Kyseessä siis lienee ainakin johonkin asti ihan normaali reaktio.

Tämä ei tietenkään ole mikään puolustuspuhe hankkia yhtäkään eläintä hetken mielijohteesta tai harkitsematta. Aloittaja on selvästikin harkinnut asiaa huolella, joten miettisin voisiko olla kyse vain tästä epävarmuudesta uuden edessä.

Jatkokysymyksenä myös: Miltä siis kuvittelet, että haaveen täyttymisen pitäisi tuntua? Miksi pelkäät, ettei se tunnuisi miltään tai olisi pelkkää pakkopullaa? Ihan kaikkeen elämään kuuluu koko tunneskaala. "Ei tunnu miltään" kuulostaa lähinnä masentuneen ihmisen mieleltä, samoin "pelkkä pakkopulla" tuo mieleen masentuneen ja/tai uupuneen ihmisen.

Ei munkaan koirallinen elämä ole ollut pelkkää unelmien vaaleanpunaista hattaraa, vaan on itse asiassa ollut sangen huonoakin tuuria koirien terveyden kanssa. Koiralliseen elämään on siis sisältynyt kaikenlaista iloista ja suruista huolen kautta onnistumisen ja epäonnistumisen tunteisiin + paljon muuta. En voi sanoa, että niitä koirallista elämää edeltäneitä pilvilinnoja olisi saavutettu millään tasolla, mutta ehkäpä suurin haave oli kuitenkin se oma koira ja koirallinen elämä? Sen olen päässyt saavuttamaan kaikkine tunteineen enkä voi kuvitella enää koiratonta elämää. :D Suunnittelen jo seuraavia koiria ja tiedän jo käyväni taas läpi sen epävarmuuden, että olenko tekemässä ihan tyhmän päätöksen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.26 19:39:21

Toteuta jos asia jatkuvasti pyörii mielessä! Hevosesta pääsee kyllä eroon tarvittaessa. Mikään ei ole pahempaa, kuin se, että katuu niitä tekemättömiä asioita. Vaikka voihan niitä tehtyjäkin asioita katua, mutta silloin ei tarvitse miettiä jossitellen.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   10.9.26 19:43:39

Hevonen ei kärsi siitä, jos se ostetaan ja myöhemmin myydään toiseen paikkaan, joten voit aivan hyvin ostaa hevosen. Sisäistä vain se ajatus, että voit luopua, jos hevosen pitäminen ei vastaakaan odotuksia.

Lähettäjä: Amelie 
Päivämäärä:   10.9.26 19:44:13

Kokeilisin ensin ylläpitohevosta siinä tulee riisuttua ne mahdolliset vaaleanpunaiset lasit :)

Lähettäjä: Tiistai 
Päivämäärä:   11.9.26 09:15:13

Ihan normaalia ihmiselle. Sitten tulee uusi haave.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   11.9.26 10:11:25

Osta pois. Sen voi myydä jos ei ollutkaan sitä mitä kuvitteli.

Pahinta on jättää unelmia toteuttamatta ja asioita kokematta vaan mitäsjossin takia. Se johtaa vaan siihen, että katkerana miettii vanhainkodissa, että vttu kun en silloin sitä ja tätä. Elämä on nyt, et tiedä oletko huomenna edes hengissä.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   11.9.26 10:20:33

Niin tunnistan itseni tuosta <3

Lähettäjä: jipa 
Päivämäärä:   11.9.26 10:37:18

Täällä myös yksi haaveilija, joka usein nauttii suunnittelusta enemmän kuin toteutuksesta.

Lapsena ja nuorena oma hevonen oli se kaikkein isoin haave. Sitten kun sellaiseen lopulta oli mahdollisuus, oli se ensin ihanaa mutta lopulta ei niinkään. Hevonen ei ollut edes sairas tai vaikea, se oli ihan hyvä ja ihana ja rakas ja helppo. Aikaa vaan meni niin paljon, ja itsellänikin oli sitten huono omatunto kotiin päin. Lisäksi tunsin olevani ihan kauhean sidottu, kaikki muu tekeminen jäi tai kärsi hevosen takia. Tuntui, että suurin osa harrastuksesta oli pimeässä ajamista, hevosen hakemista pimeästä, mutaisesta tarhasta, märkiä loimia, kuraisia jalkoja, kuraisia suojia...no ei se vaan sitten ollutkaan pääosin kivaa, saati ihanaa.

Silti, omasta kokemuksestani huolimatta, suosittelisin aloittajalle hevosen ostamista. Olisi tosi kurjaa, jos pitkäaikainen haave jäisi toteuttamatta vain sen takia, että todellisuus saattaakin olla muuta kuin suunnitelmat. Voihan kuitenkin olla myös niin, että todellisuus onkin just sitä mitä haluat, tai ainakin vahvasti sinne päin. Maailmassa on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka nauttivat hevosen omistamisesta ja valitsevat sen vuodesta toiseen. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään peruuttamaton valinta, josta ei pääse eroon.

Olen itsekin toteuttanut myös muita haaveita, ja joskus niiden todellisuus on jopa parempaa kuin mitä osasi unelmissaan kuvitella. Kuten joku tässä jo aikaisemmin totesi, parempi katua tehtyjä asioita kuin jäädä harmittelemaan toteutumatomia unelmia.

Lähettäjä: AÖ 
Päivämäärä:   11.9.26 12:05:56

Ehdottomasti kannattaa toteuttaa omia haaveita! Jos haave ei osoittaudu sellaiseksi kuin ajatteli, olet sentään kokeillut etkä jää jossittelemaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.9.26 12:07:51

"Ihan hirveän" ja "vähän latteampaa kuin odotus" tunnelmien väliin mahtuu aika paljon ihan hyvää fiilistä. Kumpaa sinä nyt sitten pelkäät? Oliko ne lapsuuden etelänlomat karmaiseva pettymyksiä vai oliko ihan kivaa vaikka lähtöjännitys olikin lemppariosuus?

Lähettäjä: Pisu 
Päivämäärä:   11.9.26 12:47:20

Osa on haaveilijoita, osa on tekijöitä.

Tässä ei taida niinkään olla kyse siitä, kannattaako sinun ostaa hevonen vaan siitä, tuletko olemaan tyytyväinen elämääsi ja arkeesi, jos teet niin tai näin. Kukaan ei tiedä, koetko toteutuneen olevan mielestäsi sen arvoista.

Onko sulle ikinä käynyt mitään todella elämää järkyttävää, kuten merkittävän järkyttävä traumaattinen kokemus itselle/läheisille, oma vakava sairastuminen, elämän raiteilta suistava avioero tms? Tuppaa olemaan niin, että sen jälkeen ihan tavallinen arki on se unelma ja asiat loksahtavat mittapuihinsa. Sitten ei ole enää niin justiinsa onko vaikka se hevosen omistaminen niiiiiiiiin iso elämys, riittää, että se on ihan ok ja ymmärtää, vastoinkäymisetkin sitten tapahtuu ja niistä mennään eteenpäin.

Jos nautit haaveilemisesta, niin ei ole mikään pakko toteuttaa mitään. Tulee edullisemmaksikin. On ok, ettei ole valmis ottamaan isoja riskejä vaan haluaa toteuttaa vaan mukavuusaluettaan. Unelmointi on hyvää eskapismia myös, ja sitä on nykyajassa helppo toteuttaa.

Unelmointi on siitä turvallista, että niiden riskejä voi hallita. Kuulostat siltä, että osaat tarkastella asioita monesta näkökulmasta, hevosenomistajan arki ja haasteet ovat sinulle riittävän tuttuja ja ymmärrät, että toteuttaminen vaatii uskallusta ja hallinnantunteesta irtipäästämistä. Harjoittelisin/testailisin itse näitä asioita jollain vähemmän sitovalla ja kalliilla tavalla kuin oman hevosen omistamisella. Siinä on kuitenkin aina yhtenä osapuolena se elävä eläin, josta joo pääsee eroon esim. myymällä/antamalla toiseen käyttöön/lopettamalla, sitä voi sitten spekuloida hamaan tappiin asti kärsiikö hevonen siitä ja miltä unelmasi toteuttaminen sitten jälkikäteen tuntuu.

Itse mm. seuraan useampaa risteilyistä kertovaa ig-tiliä ja haaveilen niistä. Rahaa toteutukseen olisi oikeasti, mutta tarve sellaisen tekemiselle ei vielä ole riittävä. Toistaiseksi vaihtoehtojen katselu ja sen pohtiminen, millaista se sitten olisi riittää mulle. Vaikka hei, se olisi sitten vaan se yksi risteily, jos menee vähän pieleen, niin so what. Aikuisena voin päättää, kuinka rahani käytän, eikä kiva risteily ole läheskään niin suuri taloudellinen riski kuin hevonen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.26 12:58:30

Haaveilen lemmikistä, kissasta tai koirasta. En kuitenkaan usko että oikeasti sellaista vielä lähitulevaisuudessa hankin, koska se veisi liikaa huomiota muista asioista tällä hetkellä. Enkä ole siten siihen arkeen vielä valmis.

"Onko sulle ikinä käynyt mitään todella elämää järkyttävää, kuten merkittävän järkyttävä traumaattinen kokemus itselle/läheisille, oma vakava sairastuminen, elämän raiteilta suistava avioero tms? Tuppaa olemaan niin, että sen jälkeen ihan tavallinen arki on se unelma ja asiat loksahtavat mittapuihinsa. Sitten ei ole enää niin justiinsa onko vaikka se hevosen omistaminen niiiiiiiiin iso elämys, riittää, että se on ihan ok ja ymmärtää, vastoinkäymisetkin sitten tapahtuu ja niistä mennään eteenpäin."

Tämäkin on hyvä muistaa, mutta silti jokainen saa itse määritellä mitkä ovat itselle ne oikeat mittasuhteet elämälle, oli sitten joutunut kokemaan mitä tahansa elämää mullistavaa. Välillä ne kovat koettelemukset saattavat toimia päinvastoin, ja jos kokee saaneensa "toisen elämän" niiden jälkeen, niitä haaveita voikin alkaa tavoitella kahta kauheammin.

Pidä unelmat mielessä ja uskalla tavoitella niitä. Välillä ihmisillä on taipumus alkaa liikaa ohjailla muita, jolloin ne tulee osata jättää omaan arvoonsa. Ole itsellesi uskollinen.

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   11.9.26 13:08:17

Olen toteuttanut rohkeasti haaveitani ja kertaakaan en ole katunut. Täällä eletään vaan kerran ja huomista ei ole kellekään luvattu.