Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   10.9.26 17:22:21

Elämä on outoa, ensin kerätään esineitä, matkamuistoja, kuppia, vispilää, kattilaa, lakanaa kaappien täydeltä. Lopulta koko omaisuus kipataan roskiin.
Itse olen nähnyt, kun ihminen joutuu hoitokotiin, suuri osa siitä omaisuudesta kipataan kaatopaikalle. Kokonainen kirjahylly kirjoineen, kukaan ei vastaanottanut kirjoja vaikka kysyttiin. Yksittäisiä matkamuistoja varten ei perusteta kirpparipöytää. Suuri osa käyttö tavarasta kipataan roskiin,
Ja tämän tarkoituksena ei ole se että mihin mikäkin tavara menee vaan että suurimmalla osalla kuolleen henkilön tavaroista ei tee kukaan mitään ja elämänkaari on, että.työllö ja vaivalla ja ilolla hankitut esineet lopulta päätyvät roskiin.

Lähettäjä: 778 
Päivämäärä:   10.9.26 17:25:33

On niitä yrityksiä jotka hakevat kuolinpesiä. Mutta harvalla meistä on sellaista irtaimistoa, että niistä rahaa saa.

Fiksuinta olisi, kun ihmiset opettelisivat luopumaan turhista tavaroistaan, ennen kuin ne on perikunnan riesana.

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   10.9.26 17:26:06

aika paljon pystyy lahjoittamaan jos näkee vähän vaivaa. Usein toki tuossa tilanteessa ei jaksa, mikä on ihan ymmärrettävää. Itsellä juuri yksi kuolinpesän tyhjennys menossa. Säilytteli paljon roskiskuntoista muoviastiaa ja muuta tilpehööri, mutta paljon menee suvulle ja kirppareille lahjoituksina.

Lähettäjä: Sun 
Päivämäärä:   10.9.26 17:33:34

Kaveri hävitti porukoidensa ison omakotitalon irtaimiston niin että laittoi ilmoituksen nettiin joka tavarasta (tai ehkä ei ihan kaikista yksittäin) ja että saa hakea. Kaikelle löytyi ottaja ja hakivat sovitusta paikasta joten kaverin ei tarvinnut edes päivystää milloin joku hakee jotain vai hakeeko.

Kaveri sanoi, että kyllä ihan kaikelle turhallekin ottaja löytyi. Ihmetteli itsekin sitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.26 17:37:54

Mä en näe tuossa varsinaista ongelmaa. Tavara palvelee sen aikaa mitä tarvii ja ne tuottaa iloa omistajalleen sen aikaa kun tarvii. Sitten kun elämä loppuu tai päätyy hoitolaitokseen, ei kukaan muu niitä tarvi.
Varsinaisia roskia tietty ei kenenkään kannata säilyttää, mutta antaa niiden vanhusten nyt pitää kiinni niistä tavaroistaan siihen saakka kun pystyvät. Monelle vanhukselle ne kirjat ja matkamuistot on kuitenkin niitä tärkeitä, miksi heidän pitäisi tyhjätä kotinsa ja vain odottaa kuolemaa steriilissä asunnossa?

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   10.9.26 17:38:20

Tarkoitin vain, että elämän lähtökohta on että päästään töihin hankkimaan mateiaa, joka lopulta kippaantuu roskiin. Kuinka moni mennyt vaikka hulluille päiville tohkeissaan keräämään aletuotteita kun tili on tullut. Niin teki tämäkin hoitokotiin joutunut joskus. Ja lopulta se koko elämäntyö, mikä on kerättyä materiaa pelkästään hävitetään. Onhan lakanoita toki käytetty ja kirjoja luettu, mutta määrästä.pätellen hullareilta on haettu joka vuosi uudet entisten päälle. Samoin kattilaa on kattilan perään ja juomalaseja sadoittain.
Jos se ei ole hamstraamista ja materian tavoittelua niin mikä sitten on.

Lähettäjä: näkökulma 
Päivämäärä:   10.9.26 17:47:05

Mielenkiintoista pohdittavaa just nyt. Olen nimittäin vihdoin ja viimein vuosien mittaisen tuskallisen kituuttamisen jälkeen päässyt parempaan taloudelliseen asemaan. Eli eka kertaa yli 20 vuoteen pystyn sisustamaan. Voit uskoa, että tänne hommataan joka huoneeseen taulua ja maljakkoa ja patsasta ja tuikkukippoa ja varsinkin just niitä kirjoja! Tämähän on minun elämäni ja haluan kokea iloa omassa kodissani, haluan nähdä kauniita asioita ympärilläni, toteuttaa itseäni, nauttia taiteesta ja elää täysillä unelmiani todeksi.

Sori että siihen liittyy myös materiaa.

Suurimman osan kamppeista ostan käytettynä, suosin paikallisia taiteilijoita ja käsityöläisiä, yksityisyrittäjiä jne. Nyt kun kerran on varaa ostaa! Mutta epäilemättä tämä koti on sitten joskus 40 vuoden päästä sellainen, mitä kauhistellaan että mitä näille tavaroille nyt tehdään...

Ja kyllä, tavaralla on merkitystä. Just näin kauniit kynttilänjalat. Aion ostaa ne. Haluan nähdä ne joka päivä, nauttia pimeinä syysiltoina tuikuista niiden sisällä. Se tuottaa minulle iloa, nautintoa ja onnea. Sori vaan etukäteen niille jotka raivaa tän talon aikanaan.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   10.9.26 18:09:33

Näkökulma: suosittelen hankkimaan käytettyä tai mummoiltasi jääneitä esineitä, ne on merkityksellisempiä kuin se uusi ostettu ajankohtainen tavara.
Myös vaikka torista voi ostaa jopa marimekkoa murto-osalla alkuperäisestä hinnasta ja muut brändit vielä halvemmalla.

Minun mummolasta teki antiikki- ja taideliike tarjouksen, mutta jaettiin tavarat perikunnan kesken eikä mitään jäänyt hukkaan. Toisen mummolan jäljiltä valtaosa irtaimistosta tuli minulle, olen myynyt osan, osaa käytän ja hyvin vähän on lähtenyt kierrätykseen

Oman lapseni opiskelija-asuntonon pääosin minun, äitini ja isomummojen tavaroilla sisustettu aivan hänen omasta tahdostaan. Jokainen saa viedä mitä haluaa ja koska säilytystilaa on niin esim ylimääräiset astiastot on pakattuina valmiina lähtemään uusiin koteihin. Itse ostin nuorena esim iittalaa ja ne on edelleen käytössä, fajanssimukit ym myin kirpparilla.

Tavaraa on liikaakin ja mitään en halua ostaa. Mutta en myöskään tuhota ja viedä kaatopaikalle.

Katsoin pötkän Konnunsuon kaaleet ohjelmaa ja siinä sanoivat että kun joku kuolee niin irtaimisto, auto ja kaikki tuhotaan. Poltetaan, rikotaan, murskataan. Uskomatonta p.skaa nimittää tuollaista "heimotavaksi" kun oikeasti se on vain vastuutonta ja typerää. Kiva tuhlata fattan rahoja?
Muutenkin se vastuu pitää kantaa että vähintään lajittelee kierrätykseen ja lahjoittaa kelvolliset eteenpäin, omistajuudesta riippumatta luonnonvaroista se on pois ja saastuttaa kun ehjää vaan hävitetään ja ostetaan uutta tilalle.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   10.9.26 18:16:27

"Suurimman osan kamppeista ostan käytettynä, suosin paikallisia taiteilijoita ja käsityöläisiä, yksityisyrittäjiä jne. " No juuri samoin ja välillä ostan vain mielitekoon eikä tarpeeseen. Kuitenkin vähemmän ja korkeammalla kynnyksellä kuin aiemmin.

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   10.9.26 18:17:00

Niin, en tarkoita etteikö näin saisi tehdä. Noin varmaan ajatteli se hoitokotiin joutunutkin. Mutta on vain karua nähdä, miten jollekin tärkeät esineet ja kalliilla hankitut päätyvät roskiin. Tietysti sieltä seulotaan arvoesineet, mutta sille henkilölle ne kaikki olivat varmasti tärkeitä. Ne matkamuistot ja muut mitkä eivät mahdu kellekään eikä niitä kukaan jaksa alkaa ajelemaan missään. On eri asia, jos se tyhjennettävä asunto on lähellä, mutta jos pitää matkata kymmeniä kilometrejä näyttämään jollekin jotain esinettä ja avaamaan ovea niin ei se niin vain onnistu.
Eikä kerrostalossa omaisuutta voi jättää pihaan ajatuksella ottakaa siitä.

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   10.9.26 18:29:12

Ja vielä tähän tapaukseen, että kyllä olemme koittaneet kierrättää niin paljon kuin voi ja ottaneet itsellekin niitä lakanoita vaikka niitä on jo omasta takaakin.
Huonokuntoisempia vietiin eläinsuojeluyhdistykselle.
Mutta mm kirjoja oli koko seinän pinta-ala lattiasta kattoon ja vaikka niitä tarjosin divareissa ja töissä ei kukaan halunnut. Joitain pidin itse, mutta määrä oli niin valtava että edes minä en olisi tässä ajassa saanut kerättyä sellaista määrää, kun asunut itsekseen. Tämän henkilön omaisuus oli 30 -luvulta asti ja siellä oli myös sitä edellinen peritty mukana. Sellaisen pikkusälän määrä oli valtava. Niistä sitten etsit kuin neulaa heinäsuovasta, minkä voi heittää pois, mikä säästää. Ymmärrän että jollekin voi olla helpompi luopua kaikesta kerralla.
Näitäkin vietiin monta peräkärryllistä eri paikkoihin. Huonokuntoiset kaatopaikalle ja kirjat. Itkin vähän kirjojen perään, mutta minkäs teet.
Ei kukaan pysty säilömään niin massiivi määrää kirjoja ellei omista kartanoa.

Lähettäjä: näkökulma 
Päivämäärä:   10.9.26 18:29:33

Niin siis käytettyähän täällä ostetaan, noi kynttilänjalatkin on antiikkikaupassa tarjolla.

Sukulaisilta on tullut jotain mutta ikävä kyllä ovat niin erilaisia ihmisiä ettei oikein löydy omaan kotiin sopivaa. Kun se pointtihan on juuri siinä, että sisustaa itselleen tärkeillä ja rakkailla esineillä eikä siinä että haalii vaan jotain epämääräistä kamaa.

Mutta varmaan tämä kaikki kama on sitten täyttä roskaa myöhemmin.

Karuahan se varmasti on, mutta en mä tiedä mitä tässä sitten haetaan? Että ei voi ostaa mitään tavaraa kun se ehkä 40 vuoden päästä heitetään roskiin?

Enkä mä oikein ymmärrä sitäkään kuinka muutamat tutut ovat innostuneet minimalismista. Yksi vanha kaveri muutti uuteen asuntoon ja siinä samalla sitten teki jonkun konmarituksen minkä lie. Oikein säikähdin kun menin käymään että onko se asunto sittenkin jossain hoitolaitoksessa tai muussa avustetussa asuntolassa kun oli kaikki niin tyhjää. Ihan kuin olisi sairaalaan mennyt vierailemaan. Mutta sitten kävi ilmi että ihan oli omasta tahdostaan sisustanut sillä tavalla. En oikein tiennyt miten päin olisi edes sohvalle istunut, kun se oli semmoinen kirkas valkoinen. Tämäkin kaveri puhuu nyt jo tässä iässä että ei sitten jää lapsille turhaa rojua siivottavaksi tms.

Ei kai tässä muuta kuin tekee vaikka valmiiksi toimintaohjeet että mistä ammattijärjestäjäfirmoista pitää kysyä jeesiä sitten kun asunto pitää tyhjentää. Hoituu sitten aikanaan sutjakasti sekin homma.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   10.9.26 18:33:19

Kaksi omakotitaloa tyhjentäneenä oppii, että jokainen voisi tehdä "kuolemansiivouksen" eläessään itse. EI tarvitse luopua kaikesta, voi vähentää pikkuhiljaa ja antaa vaikka lapsenlapsille, jos he tykkäävät vaikka jostain maljakosta tai matkamuistosta.
Sitten kun vanhus pääsee palvelutaloon, EI sinne voi viedä paljoa niitä omia tavaroita vaikka olisi kuinka rakkaita. Muistisairaat eivät edes muista tavaroitaan.
Ätinikin ihmetteli vielä kotona asuessaan, että kenen kirjoja tänne on tuotu noin paljon. Ihan oli olleet siinä hyllyssä samalla paikalla noin 30 vuotta.
Olen huomannut, että itselleni tulee helpottunut tunne kun annan tavaroita pois, jollekkin joka tarvii niitä ja käyttää.
Pitäisi muuttaa useammin niin karsiutuisi luonnostaan enemmän pois turhaa tavaraa.

Lähettäjä: n 
Päivämäärä:   10.9.26 18:38:00

Se kuuluisa tunnearvo on yksilökohtainen eikä mene tavaran mukana eteenpäin.

Lähes kaiken saa eteenpäin esim facebookissa paikkakunnan roskalavalla. Vähän pitää nähdä vaivaa jos esim asunto on sellainen että perillinen tms ei asu ihan lähellä. Mutta jos laittaa vaikka päivän ja kuvia että tällaista olisi niin katoaa ja ehkä on sitten jonkun muun ilona.

Itse olen erittäin tyytyväinen siitä, että äitini on ihan itse alkanut käymään kaappeja ym läpi. Kysyy meiltä lapsilta että haluaako joku nämä tai nämä ja jos ei haluta niin myy eteenpäin.

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   10.9.26 18:42:37

Kai tässä voi olla joku kultainen keskitiekin.
Ennen hankittiin esimerkiksi 30 hengen kahviastiasto. Oliko ihmisillä silloinkaan sellaisia juhlia missä koko astiasto pääsi käyttöön? Joo tarkoitus oli varmaan hyvä mutta nyt nämä astiastot vievät massiiviosan vaikka kaapista. Ja kun perittyjä,täytyyhän ne säästää... Kerran jouluna käytetään ja muun ajan seisoo kaapissa, jos menee rikki käytössä.
Nämä vanhat sukupolvet ostivat uutta aina uuden päälle eivätkä luopuneet mistään kun nyt sanotaan, että pitää luopua jostain jos ostaa uutta.
Siksi näillä on hirveät pinot pussilakana kun aina tulee uusi ihana unikkokuosi mikä on pakko saada. Ja siellä kaapissa on edelleen ne 70- luvun kukkalakanat ja kamarin pastellit ja ysärin sekamelska.

Sama koskee pöytäliinoja mm. Hirveät pinot, mitään ei käytetä, mistään ei luovuta.
Myös elektroniikka halutaan säilyttää.
Pahimpia hamstraajia ei ole nykynuoriso vaan 50 luvun molemmin puolin syntyneet.
Ja he ovat itse myöntäneet että näin on, koska tavaraa ei ollut silloin sota-ajan jälkeen, sitä hankittiin. Vaikka sitten ne 100 kpl ultimathulen snapsilaseja, vaikka kukaan juo harvemmin.
Ei riittänyt kohtuu määrä vaan otettiin kaksin käsin.

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   10.9.26 18:45:43

Ja tuo ei ole totta, että joka paikasta tullaan vaan hakemaan..minä laitoin kuvia mutta asutaan sellaisella alueella että vaatii auton. Ja kun kuullaan, missä on, vastaus on sori liian kaukana. Ei voi vaan tulla bussilla tai voi mutta se maksaa ja kestää jopa tunninkin riippuen mistä päin tulee kaupunkia. Ne voi laskea yhden käsin sormin, jotka tulleet hakemaan jotain.

Lähettäjä: Asta 
Päivämäärä:   10.9.26 18:51:52

hävittäkää valokuvat ja yksityiset paperit . ei ole kiva törmätä niihin jossain kirpputori laareissa tms . nämä firmat ,jotka ostavat kuolinpesiä myyvät tai yrittävät myydä kaiken. kuvia ei kukaan viitsitä kehyksistä ottaa pois .

moni tekee kuolinsiivousta jo etukäteen ja se on kyllä järkevää.
itse 58 vuotiaana olen alkanut ajatella ,että hävitän kaikki arkiastiat ja alan käyttää niitä ihania "aarteita " mitä oon nuoreast asti kerännyt .

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   10.9.26 18:59:02

No se käyttö olisi järkevää. Itse otin käyttöön yhden sukupolven kaapissa olleet kirjottu pöytäliinan. Siellä ne oli olleet 60 vuotta piirongin laatikossa.
Noilla vanhemmilla kaikki seisotettiin kaapissa jos menee rikki. Mikä järki

Lähettäjä: Keltainen 
Päivämäärä:   10.9.26 19:24:28

Niin sen kuuluu mennäkin. Tai toki olisi kiva jos saisi kierrätettyä mutta tavarallakin on elinkaarensa, ei vain ihmisellä.

Aikanaan kalliit tupperwaret ovat nykyään vaarallisia käyttää niistä runsaasti irtoavien yhdisteiden vuoksi, vanhat arabiat lyijylasitteineen ei ole enää käyttökelpoisia ja kun kirja on kahdeksankymppinen, sen paperi on alkanut hajota (paperihan ei sidosaineineen ja liimoineen ole suinkaan ikuista) ja itse tarina on usein ajallisesti vanhentunut. Enää ei tarvita laajoja niteitä sanakirjoja tai uskonnollisia jaaritelmia.

Tavaran kuuluu ilostuttaa meitä elämämme aikana ja kun me menemme, tavaran kaari on myös loppu. Se on auttanut meitä aikansa kuten pitikin.

Olen itse karsinut paljon omaisuuttani ja lukenut minimalismikirjallisuutta ja tajunnut juuri sen, että tavaran ei kuulu olla ikuista vaan sillä on elinkaari ja että tavara usein kuuluu johonkin elinvaiheeseen jonka jälkeen on ok luopua. On ymmärrettävää että 50v ihminen ei enää innostu lapsuuden Nalle Puh-lehdistä. Niistä voi luopua sillä ne jo palvelivat sen ajan kun oli itse lapsi. Samoin vanhus ei enää tarvitse naapurin 70-luvulla tuomaa kanarian matkamuistokenkälusikkaa kun ei enää saa kenkiäkään itse jalkaan. Se tavara teki tarkoituksensa ja ilahdutti silloin saadessa jos silloinkaan. Kaikkea ei tarvitse säilyttää ja kaikki tavara ei ole tarpeellista kaikissa elämänvaiheissa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   10.9.26 19:29:33

Äitini täyttää kohta 80v ja sitä kuolinsiivousta tehnyt kymmenen vuota. Ongelma on se että jos hän tyrkyttää jotain tavaraa ei sitten muista antaneensa vaan joku varastanut. Tyytyväisenä järjestelee tavaroitaan ja kaikki onkin ollut aina tiptop . Välillä taivastelee että mihin nämä kaikki tavarat sitten kun hän kuolee. Astioita ja niitä juhla-astiastoja taitaa olla kolmekin tarjoiluastioineen. Mitään sotkua eikä roskaa ole on tarkka toki säästää aikansa muovikippoja tms. no niitä nyt itekullakin jotenki sikiää keitiön laatikkoon. Äitini jäi leskeksi kun oli vielä työelämässä ja puolison kanssa matkustelivat ympäri maailmaa. Tavarat ovat hänen muistojaan siitä elämästä ja äitini ei tule muuttamaan mihinkään palvelukotiin . Hänellä on rahaa vaikka kuinka säästössä, hyvä eläke ja sijoituksetkin tuottaa .

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   10.9.26 20:01:19

Meillä ei oo oikeestaan mitään ylimäärästä. En keräile mitään ja hävitän mitä en tarvi. Vitriinissä on joitain koriste esineitä tmn mutta ne mahtuu kolmeen bnaanilaatikkoon tavittaessa. Ja lapset tietää mitkä pitää säilyttää jos kuolen. Astiastoja ei ole, pelkät arjessa käytössä olevat astiat. Vaatteita ja lakanoita sen mitä tarvii. Joitain tavaroita on liki 100v vanhoja ja niistä olen lapsia ohjeistanut ettei hävitä. Vaatteet saa surutta hävittää tarvittaessa. Äkkimuutto jos pitäs tehdä niin pakkaamisessa ei kauan menis.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.26 20:17:24

Olen erikseen kertonut lapselle et mitä ei sitten kannata kierrätyskeskukseen ilmaiseksi antaa vaikka ne hänestä siltä näyttää :D
Hänellä ihan eri maku kuin minulla.

Kun mietin, astioita ja tavaroita, huonekaluja, niin hän tulee kyllä lähes kaikista saamaan rahaa tai vähintään pääsee eroon annetaan ilmoituksella.

Olen viime aikoina miettinyt, että miksi en juo ihan arkenakin niistä kalliista viinilaseista juomiani, että mitä mä niitä siellä kaapissa säilön ja odotan, kun viiniä tulee juotua ehkä se kerran vuodessa, jos sitäkään.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   10.9.26 20:34:56

"Tarkoitin vain, että elämän lähtökohta on että päästään töihin hankkimaan mateiaa, joka lopulta kippaantuu roskiin."

-Siksi pitääkin olla tarkka mitä hankkii. Meillä iso osa irtaimistosta on kymmeniä tai satoja vuosia vanhempaa kuin minä. Osa on haalittu sukulaisten vinteiltä ja aitoista, osa ostettu kalliilla antiikkiliikkeistä. Toki jälkipolvet teoriassa voi kipata kaiken kaatopaikalle, mutta ainakaan näiden alkuperäisen ostajan kuollessa ne eivät ole kaatopaikalle joutuneet. Ja vaikea uskoa että jälkipolvet olisi niin rikkaan piittaamattomia, ettei kukaan halua itselleen tuotetta tai siitä myymällä saatavaa rahaa. Jotain puhkikulunutta lakanaa tai muovista taikinakulhoa on turha itkeä, jos kaatopaikalle menee.

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   10.9.26 20:46:43

Kyllä viinilaseista voi juoda muutakin. Itse juon mm.appelsiinimehua. miksi seisottaa niitä kaapissa ja juoda eltaantuneista muovimukeista tai laseista jos voi kattaa hienommin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.9.26 21:07:30

Mä juon kaikki juomani paitsi kuumat juomat kauniista viinilaseistani. Nehän on ihania enkä todellakaan pidä missään kaapissa pölyyntymässä  Kaikki ihanat asiat käyttöön ja sassiin!

Lähettäjä: Suide 
Päivämäärä:   10.9.26 21:48:07

"...elämän lähtökohta on se että päästään hankkimaan materiaa..." Joo mutta ajatteles sitä että me laitetaan valtavilla summilla hiuksia, kynsiä, ripsiä, käydään vaikka missä hoidoissa ja kurakylvyissä ja muokataan persettä kuntosalilla ja sitten MEIDÄT heitetään roskiin.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   10.9.26 23:33:34

Ehdottomasti parhaat lasit ja muut astiat käyttöön!

Lähettäjä: pilosopi 
Päivämäärä:   11.9.26 02:01:54

...Ja tämähän on vasta alkua, kun tätä asiaa rupeaa ihan tosissaan ajattelemaan. Itse olen huomannut viime aikoina yhä useammin tekeväni niin. Eli se perimmäinen kysymys on: Miksi ihmeessä me tehdään ja touhutaan ja yritetään niin paljon ja teeskennellään että tällä kaikella on muka niin valtavasti merkitystä, vaikka loppujen lopuksi oikeastaan mitään ei jää tästä käteen kellekään? Se on tosiaankin koko elämä kirjaimellisesti kaatopaikalle, kaikki se mitä olet kymmenien vuosien aikana muka ahkerasti tehnyt ja saanut aikaan, millään sillä ei ole enää mitään merkitystä ja viimeistään parin sukupolven päästä kukaan ei muista sinua olleenkaan, saati että olisit saanut aikaan yhtään mitään merkittävää.

Joten: Miksi edes vaivautua?

Lähettäjä: yada 
Päivämäärä:   11.9.26 08:51:53

"Miksi edes vaivautua?"

^
koska niistä esineistä ja omistamisesta nautitaan

Lähettäjä: olli 
Päivämäärä:   11.9.26 08:56:28

"koko elämä kaatopaikalle"

^
ei nykyään ole mitään kaatopaikkoja olemassakaan, päivän sana on kierrätys: joko tavara sellaisenaan kiertoon tai polttokierrätykseen, jossa sen sisältämä energia vaihdetaan lämpöenergiaksi.

Lähettäjä: näkökulma 
Päivämäärä:   11.9.26 09:22:49

"Miksi edes vaivautua?"

^
koska niistä esineistä ja omistamisesta nautitaan

No tämä. Pakko myöntää että mullakin oli pitkä vaihe että ajattelin että kaikki tavara on turhaa jne. Nyt sitten vasta tajusin että tämä ajattelu johtui hyvin pitkälti siitä ettei ollut rahaa ostaa mitään, joten perustelin sitten itselleni että kaikki materia on paha asia ja parempi ettei koskaan osta mitään.

Niin siinä sitten vaan käy että maailma avautuu kun rahatilanne paranee. Sain ostettua kesällä yhden keramiikkataulun, olin monta vuotta katsellut niitä taidenäyttelyissä ja kauhistellut hintoja, että hirvittävän kallista. Nyt oli varaa ostaa. Katson taulua joka päivä, ihailen värien täydellisyyttä, taiteilijan tarkkuutta, mietin sitä koko luomisprosessin vaativuutta ja taulun symboliikkaa itselleni. Varmaan sitten joku nakkaa sen taulun menemään sitten kun minusta aika jättää mutta minä nautin siitä teoksesta nyt.

Mua vähän puistattaa nää kuolinsiivoukset. Mulla oli aikanaan isotäti joka aloitti kuolemastaan puhumisen jo 15 vuotta aiemmin kuin se tapahtui. Koko ajan oli tyhjentämässä kotiaan ja aina selitti että en minä tätä hautaan saa ja ihan kohta kuolema koittaa ja turhaa tämäkin. Kuolema kuolema kuolema. Viimeiset 15 vuotta meni sitten jonkinlaisena zombina kun ei mistään muusta puhunut kuin kuolemasta ja perinnön jaosta. Mitään isompia sairauksia ei ollut, olisi ollut 15 vuotta aikaa nauttia elämästä mutta kaikki energia meni siihen kuoleman suunnitteluun.

Myös itsellä nyt se vaihe että kaikki aiemmin säästellyt tavarat on otettu käyttöön. Ruokajuomat juodaan nyt kristallisista konjakkilaseista ja pitsiliinan voi levittää vaikka ikkunalle taideteokseksi jos ei pöydälle halua laittaa. Tosin tapasin hiljattain kirppiksellä yhden tytön (naisen) joka keräsi pitsisiä pöytäliinoja sitä varten että ompelee niistä sitten liehuvan hameen itselleen. Vaikutti erinomaiselta idealta!

Tavara tuo iloa ja nautintoa.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   11.9.26 09:47:42

"Pakko myöntää että mullakin oli pitkä vaihe että ajattelin että kaikki tavara on turhaa jne. Nyt sitten vasta tajusin että tämä ajattelu johtui hyvin pitkälti siitä ettei ollut rahaa ostaa mitään, joten perustelin sitten itselleni että kaikki materia on paha asia ja parempi ettei koskaan osta mitään. "

-Sama ilmiö on jo pitkään huvittanut minua kasvukeskusten ympäristötietoisissa. Vastustetaan ideologisesti fanaattisella palolla autoilua, kun realiteetti on se, ettei ole mitään taloudellisia edellytyksiä ostaa autoa, jonka kehtaisi myöntää omistavansa, eikä pysäköidä sitä mihinkään, kun parkkeeraaminen maksaa vähissä tarjolla olevissa ruuduissa hävyttömän paljon. Ja ihannoidaan ahtaasti asumista, kyllä isokin perhe mahtuu vähiin neliöihin ja se on vain ympäristösyistä johtuva valinta. Joo-o, ihan vain ympäristösyistä, kun ammatin valinnan perusteella ei ole varaa yhtään isompaan sellaisella etäisyydellä työpaikasta, mikä olisi millään tavalla siedettävä päivittäisenä työmatkana.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   11.9.26 09:54:06

Aloituksesta tuli mieleen perhe jonka asunto vahingossa kuolintyhjennettiin ja he eivät ole saaneet vieläkään vakuutuksista mitään korvauksia ..

Lähettäjä: näkökulma 
Päivämäärä:   11.9.26 11:00:41

N: minä kyllä sinänsä ymmärrän näitä kaupunkilaisnuoria. Kun eihän siellä Helsingissä ole mitään muuta mahdollisuutta vaikuttaa elämäänsä, muuten kuin liikenteen, ruokaostosten ja asunnon kautta. Maalla eri asia, naapuri just laittoi 10 hehtaaria metsää suojeluun ja siinä sitten kuittaantuu aika isot ilmastopäästöt kerralla, ne puut on nyt sitten hiilinielua maailman tappiin asti. Mutta eihän kaupunkilaisella tällaisia mahdollisuuksia ole ja sitten varmasti yrittää muulla tavoin hakea sitä mielenrauhaa itselleen.

Kun eihän se tavara sinänsä ole pahasta vaan se, miten se on tuotettu ja mitä sille tapahtuu, tuleeko siitä myrkkyjä tms myöhemmin. Se ei ole keneltäkään pois jos antiikkikaupasta ostan itselleni kauan haaveilemani tiffany-lasilampun tai kirppikseltä ostan läjän kristallikulhoja. Mutta jotkut ajattelee niinkin että pelkästään se tavaran olemassaolo on paha.

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   11.9.26 11:52:04

Pitäisi varmaan löytää jonkinlainen keskitie "sairaalloisen" roinan säilyttämisen/hamstraamisen sekä "mitään ei saa/kannata omistaa" välille?

Asuin vuosia eksäni kanssa hänen lapsuuden kodissaan. Siellä oli jo edellisten sukupolvien toimesta nurkat (navetta, aitat, vaatehuone) täynnä roinaa ja tietenkään mitään ei olisi saanut heittää pois. Vähin äänin aina puolison poissa ollessa hävitin pikkuhiljaa jotain 30 vuotta vanhoja idealsiteitä tai lippalakkeja, joita ei kukaan kaivannut kymmeneen vuoteen. Säilytetty oli kaikki risoista lapioista ruosteisiin nauloihin ja haalittu muutenkin roinaa, jota joku keksi tarjota. Navetta täynnä jotain vanhoja ulko-ovia, rikkinäisiä kodinkoneita tai laudan- ja vanerinpätkiä. Eikä niitä kukaan koskaan tarvinnut ainakaan sen melkein 20 vuoden suhteen aikana ;)

Ei tarvinnut lasten leluja tai vaatteita säilytellä nostalgia- tai mistään syistä, kun ei tilaa enää ollut. Sitä kohdetta en haluaisi tyhjentää kuoleman tai sukupolvenvaihdoksen yhteydessä, enää ei onneksi tarvitsekaan ;)

On minullakin roinaa, mutta olen siitä matkan varrella opetellut luopumaankin. Monet hyvät kiertoon laitetut kirjat kummittelevat mielessä edelleen, mutta tavara on vain tavaraa. Nyt esimerkiksi kirjat luen kerran ja sitten eteenpäin. Paljon toki haen kirjastosta, mutta joitain ostan alesta parilla eurolla tai kannan äidiltäni. Marimekot, Iittalat ja Arabiat ovat päivittäisessä käytössä. Sisustusesineitäkin on, osa kaapissa ja osa esillä - ja fiiliksen mukaan niitä vaihtelen.

Minimalistia minusta ei saa, mutta olen opetellut myös luopumaan. Koti ja maku saa muuttua elämäntilanteen mukaan eikä tarvitse pitää kaikkea ennallaan vain sen takia, että sisustaminen tai vaatteiden hankkiminen olisi jonkun mielestä turhaa. Muutama muutto matkan varrella opettaa kummasti irtautumaan.

Minulle nuo oivatoikat sun muut ovat rakkaita, mutta en minä niillä haudassa mitään tee. Ne tuottavat minulle iloa, mutta kuolemani jälkeen saavat jälkipolvet sitten vaikka nakata ne polttoon.

Lähettäjä: Si 
Päivämäärä:   14.9.26 19:22:31

Itselle tavaran suhteen oli tosiaan tuo oivallus että olen eri ihminen eri i'issä. On ok että tavara joka oli tärkeä ollessani 10 tai 20, ei ole minulle enää tärkeä kun olen 40. On ok luopua siitä.

Olen ennen nostalgian takia pitänyt paljon tavaraa jota en halua enkä käytä. Koska saan siitä hetkeksi sen tunteen joka minulla oli lapsena. Olen ottanut niistä kuvat ja huomaan että kuvaa katsomalla saan sen saman tunteen/muiston menneistä ajoista, itse tavaraa ei tarvitse pitää nurkissa.

Lähettäjä: Hahaahhhaa 
Päivämäärä:   17.9.26 09:31:54

Ei se ELÄMÄ mene romun seassa kaatopaikalle.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.9.26 11:49:47

Facebookin roskalava-ryhmät ovat tehokkaita ainakin isoissa kaupungeissa. Kannattaa laittaa ilmoitus, että tiettynä ajankohtana voi tulla hakemaan jäljelle jääneet tavarat. Etenkin nyt, kun on paljon köyhyyttä ja kierrätys on muodissa.