Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.9.26 17:43:08

Kaverilla on pitkä, hankala parisuhde, josta ei kuitenkaan halua syystä tai toisesta lähteä. Tätä on jappastu jo pari vuotta, on pettämisiä puolin ja toisin ja vaikka mitä säätöä, mutta eroa eivät vaan saa aikaseksi. Kumpikaan ei tunnu uskaltavan. Ukko pettää minkä ehtii, mutta kaveri itkee, antaa anteeksi ja järkipuheeseen vastaa puolustelemalla, eikä vahingossakaan haaveile erosta.

Ei tää mun ongelma eikä varsinkaan päätös varsinaisesti ole, mutta kärsivällisenä kuuntelijana alkaa kärsivällisyys loppua, joten avaudun turhautumistani täällä tuntemattomille vertaistuen toivossa.

Jotenki tämä kaava pitäis saada katkastua, ku ei terapiastakaan tunnu olevan apua.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   9.9.26 17:53:30

Mun neuvo on, että erota itsesi henkisesti. Kuuntele ja tue, mutta älä ole sydämelläsi mukana. Yleensä nää prosessit kestää vuosia ja vuosia, mutta on tosi tärkeetä että on joku tukena.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.26 18:08:10

Mun mielestä on rehellisyys on hyvä, eli kerro että alat olla väsynyt tukemiseen, kun hän ei halua tehdä muutosta. Muotoile se niin, että olet huolissasi hänen hyvinvoinnista.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.9.26 18:18:14

Huomaan nykyään puuskahtavani turhautuneena, että erotkaa nyt v...u, joten ei taida tulla kaverille väsymiseni uutena asiana. Pitää kokeilla jostain vielä kaivaa jaksamista rehellisyyteen.

Tuo henkinen erottaminen voi olla haastavampaa, koska iskeehän sitä aina vähän sääli, kun toinen on niin itkuinen. Mutta ehkäpä sekin rehellisyyden kautta hiukan muuttuisi.

En halua kaveria menettääkään.