|
Lähettäjä: Mä
Päivämäärä: 9.9.26 16:08:30
Soittelin onnentoivotukset yhdelle ystävälleni ja satuin kysymään, mitä tämä oli saanut puolisoltaan syntymäpäivälahjaksi. Kävi ilmi, että ei mitään. Hämmästyin tästä kovasti ja kyselin miten muuten oli muistanut. Ei mitenkään. Paras oli se, kun ystävä kertoi että puoliso oli keittänyt aamulla vain itselleen kahvia ja kaatanut viimeiset kahvimaidot kaverini nenän edestä omaan kuppiinsa. Ystävä oli sitten keittänyt uudelleen kahvia myös itselleen ja juonut kahvinsa mustana.
Jotenkin tuli hirveän paha mieli tuon ystäväni puolesta, vaikka hän ei tuntunut olevan millänsäkään. Minusta se toisen onnittelu olisi ihan minimiponnistus parisuhteessa, eikä vaikka kukkien ja jonkun herkun ostaminenkaan luulisi isotuloiselle työssäkäyvälle ihmiselle olevan iso juttu. Tai siis pieni juttu, mutta ehkä iso merkitys sille jota on huomioitu.
Ehdotin, että mennään yhdessä lounaalle jonain päivänä tämän ystävän kanssa ja tuntui ilahtuvan aidosti.
Tämä pisti kyllä miettimään. Hän on sellainen päivänsäde: iloinen, auttavainen, ystävällinen, tekee hyväntekeväisyyttä, välittää, on kuulevana korvana ja järjestämässä muille aina jotain. Eilen hänen kanssa puhuessaan ymmärsin, että taisin olla ainoita jotka muistivat hänet. Hän ei vaadi itselleen huomiota, eikä nytkään valittanut. Mutta tiedän miten valtavasti hän on monia auttanut ja tehnyt paljon muiden eteen niin on se kumma ettei häntä muisteta edes syntymäpäivänä!
Onko muita joiden puolisot eivät muista syntymäpäiväänne eivätkä tee mitään sen eteen. Voin rehellisesti sanoa, että itse en voisi enkä haluaisi olla tuollaisessa suhteessa. Mutta olen kyllä aina ollutkin sitä mieltä, että ystäväni on aivan liian hyvä puolisollen, se saattaa vähän värittää omaa ajatustani.
|