|
Lähettäjä: Sotkuiita
Päivämäärä: 6.9.26 01:18:11
Lyhyesti. Asutaan teinin kanssa miehen asunnossa. Olen ihan perussiisti ihminen. Inhoan likaa ja pahaa hajua asunnossa, mutta joskus kyllä jää tuolin selkönojalle aamutakki jne. Teinin huone on hänen omasta toimestaan tosi yksinkertainen, siisti ja simppeli. Ei roskia, peti pedattu jne. Ollaan molemmat tosi minimalisteja; ei tykätä tavarasta. Mies sitten taas on ihan järjetön natsi siisteydessä. Joka paikka pitää olla täydellisessä kondiksessa. Mies vaan on sitten kuitenkin tavarahamsteri. Joka paikka on täynnä jotain. Kansioita hyllyssä, astioita kaapissa kauhea määrä, liinavaatteita, vaatteita jne.. Mies vaatii, että me ollaan mahdollisimman siistejä ja asunto kunnossa. Kuitenkin meidän ns siisteyden hallussapito hukkuu miehen tavaramäärään. Mies on tarkka asunnosta meidän muiden (minä ja teini) ihmisten kohdalla, mutta iäkkään koiransa oksennukset on ihan ok, että ne pyyhkäistään matolta pois ja matto jää siihen. Mies saa raivarit, kun koetan saada näitä koiran oksentamia mattoja pois asunnosta, koska ne haisee aivan järkyttävältä. Ei usko, koska omaan nenään ei haise ja aikoo kysyä vierailta haiseeko asunnossa. Oon tosi loppu tähän. Oon tosi hajuherkkä ja vihaan sitä oksennuksen ja tolun (millä pyyhkii oksennukset) hajua. Samaan aikaan kun mä valitan tästä niin mä olen epäsiisti ja laiska. Älkää tarttuko koiran hyvinvointiin. Syö vaan kaiken minkä suuhunsa saa ja enimmäkseen heinää. Ei siis kuuntele mitään, mikä huoleni liittyy koiraan, koska koira ollut hänellä pennusta asti. Koiran terveydentilasta olen pitänyt huolen silti näinä vuosina, vaikka koira meneekin mun ohi ihan aina. On se sanonut kertaalleen, että koiran valitsisi aina ennen minua. Koiran, jonka terveyttä yritän vaalia samaan tahtiin kun mies sen terveydelle tekee hallaa.
Jollekkinhan tällainen koiramies on aarre, sitä on turha tulla sanomaan. Enemmän mä kysyn juoksenko nyt vai huomenna, koska en enää jaksa tätä. En jaksa miestä enkä miehen koiranpitoa. Koira on ihana. Btw.
|