|
Lähettäjä: qwe
Päivämäärä: 4.9.26 12:07:12
En ole varma mitä tällä aloituksella haen. Ehkä vertaistukea, ehkä neuvoja.
Ollaan tosiaan miehen kanssa oltu yhdessä nyt 10-vuotta, joten aika hyvä käsitys on omasta anopista. Hän ällöttää minua.
Anoppi erosi omasta miehestään 15-vuotta sitten ja on exälleen edelleen katkera. Tämän vuoksi elää vieläkin kuin uhamakas teini.
Esim. Ex halusi pitää siivouspäivän kerran viikossa, nykyään anoppi ei siivoa ikinä ihan vaan koska ex halusi pitää perussiistin kodin.
Esim. Ex oli tarkka sähköstä, jääkaapin ovi kiinni jos et tiedä mitä sieltä haet. Anoppi pitää ovea auki välillä viisikin minuuttia kun vaihdetaan kuulumisia vaikka on ottanut sieltä maidon jo ajat sitten. Lopuksi todetakseen, että siitäs sai ukko.
Ex on edennyt elämässä, mennyt uusiin naimisiin jne.
Anoppi on myös hamsteri. Tavaraa tilataan netistä päivittäin, et voi puhua juuri mistään koska sitten soitellaan "tilasin teille tälläiset, kun mietitte pitäisikö syksyksi ostaa uudet takit". Ei siinä sinänsä mitään, mutta kun se on laadutonta temukamaa mikä ei tule meillä ikinä käyttöön.
Ollaan siinä pisteessä, että olen sanonut puolisolleni, että äitisi on tervetullut meille koska vain, mutta minä en enää tule sinne kylään.
Talo on oksettavassa kunnossa. Anoppi siivoaa vain, jos puolisoni tulee avuksi eli kerran/2-3kk. Asiaa ei auta kolme koiraa, voitte kuvitella sen hiekan/kuran ja irtokarvan määrän + tavaravuoret temusta tilattua roskaa.
Tuntuu, ettei häneen saa mitään tolkkua eikä hänen kanssaan voi tehdä normaalien ihmisten asioita esim. kutsua syömään, koska hän ei syö. Anopin dietti on pelkkää red bullia. Aamulla ekana red bull, lounaaksi red bull, illalla red bull. JOS on työpäivä niin töissä syö lounaan koska se on ilmainen. Ei aamupalaa, ei välipalaa, ei mitään. Eli hän myös haisee, koska hampaat on järkyttävässä kunnossa, tottakai hän rakastaa halata.
Ollaan puolison kanssa puhuttu, että hän varmasti kuolee pian. Ihan oikeasti.
Mielenterveysongelmia on joo, mutta niihinkin on hakenut ja saanut apua ja todennut voivansa selkeästi paremmin. Silti tuo teinimäinen asenne siivoukseen ja yleiseen elämänhallintaan on niin itsepäinen, että se estää toimimisen.
Olen koittanut ymmärtää ja auttaa. Ollaan puolison kanssa useasti oltu siivoamassa koko talo, että voisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Olen tehnyt hänelle ruokaa, että pääsisi normaaliin rytmiin kiinni. Mikään ei auta.
Hän on oikeasti herttainen ja välittävä, otti minut heti avosylin vastaan. Siksi on niin ristiriitaiset tunteet, tuntuu pahalta avautua näin, mutta samalla meno on oikeasti hirvittävää.
Vertaistukea? Vinkkejä? (tosin en tiedä mihin)
|